Ranskalaisia Unelmia

Tänään on juhlapäivä

2012-01-15T13:19:00.000+02:00

Tällaisesta pienestä tiitiäisestä lähdettiin liikkeelle vuosi sitten

ja tähän on tultu

Kiloja on 21,4 ja korkeutta puoli metriä.

Muistan niin hyvin tuon lauantaipäivän vuosi sitten. Päiviä olimme jo odotelleet, milloin Lilli-äiti pyöräyttäisi pienokaisensa maailmaan. Kauniina talvisena lauantaipäivänä se tapahtui. Olin kolmantena poikajonossa, joten jännitystä riitti. No, pentueeseen syntyi kolme tyttöä ja kaksi poikaa, joten taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin pettymyksestä, koska en saisikaan sitä niin kovasti odottamaani koiranpentua. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin tapahtui nytkin. Yksi pennunvaraaja oli muuttanut ulkomaille eikä antanut muutenkaan mitään kuulua itsestään, joten toive täyttyi ja Hugo-poika muutti meille.

Hugo on ihan ensimmäinen koirani enkä juurikaan ole edes ollut koirien kanssa tekemisissä aiemmin. Isoja koiria suorastaan pelkäsin. Paljon on vuodessa opittu, sekä emäntä että koira ja koulutus jatkuu. Tällä viikolla aloitimme agilityn ja innostuimme siitä molemmat. Myös rallytoko-harrastus jatkuu ja ehkä tänä keväänä uskaltaudumme johonkin kisoihinkin. Hugo on kiltti ja tottelevainen koira, mutta innostuu kaikesta tekemisestä sata lasissa ja jaksaa kyllä keskittyä harrastuksissa tekemiseen. Odotteluajat ovatkin vähän haastavampia. Hugo on kaikkien kaveri ja omasta mielestään väliajoilla voisi ihan hyvin painia kaverin kanssa tai haistella ihania tyttökoiria.

Onnea rakas Hugo!

Vuosi kaksituhattakaksitoista!

2011-12-31T20:06:00.000+02:00

Vuosi on vaihtumassa ja raketit räiskyvät taivaalla. Meillä on rauhallinen tunnelma onneksi. Vähän jännitti, miten Hugo reagoi paukkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole sitä noteerannut mitenkään. Noista koirista ei koskaan tiedä ja monille koirille uusivuosi on valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Varoiksi ostin rauhoittavaa feromoniakin (DAP) ja sitä suihkuttelin Hugon tyynyyn.Saas nähdä, kun se todellinen puolen yön räiske alkaa.

Menneeseen vuoteen mahtui monia merkittäviä asioita, joten vuosi 2011 kyllä pysyy mielessä.

En tiedä voiko olla iloinen siitä, että itseltä löytyy vakava sairaus, mutta olin kuitenkin monen vuoden sairastelun jälkeen siitä hyvin helpottunut, koska lopultakin selvisi, että en sittenkään ollut vain väsynyt, laiska, saamaton ja luulosairas. Toipumisessa menee pitkään ja lääkkeitä syön lopun ikäni, mutta pääasia on, että vähitellen taas alan tuntea itseni aika "normaaliksi".

Paljon iloa ja valoa on elämääni tuonut meille maaliskuussa muuttanut Hugo-koira. Hugo on aina iloisesti häntää heiluttaen vastassa, kun tulen kotiin ja jos vaan istahdan sohvalle, niin salaman nopeasti Hugo loikkaa viereen ja käpertyy kainaloon rapsuteltavaksi.

Ihana uutinen oli myös se, että nuoremmalle pojalleni ja hänen kihlatulleen on ensi keväänä tulossa vauva. Täytyykin paljastaa, että tänään lähdin ostamaan itselleni vaatteita, mutta ensimmäiseksi tarttui mukaan vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Toisesta ihanasta uutisesta kirjoitinkin jo aiemmin eli vanhempi poikanikin kihlautui. Jäämme siis odottamaan hääkellojen kuminaa!!

Iloinen asia on myös se, että jo hyvin iäkkäät vanhempani ovat pysyneet kunnossa ja pärjäävät edelleen kotona omin voimin. Äitini usein miettii, mitä hän vielä ehtii nähdä, kuinka monet lastenlasten häät ja kuinka monta lastenlastenlasta, nyt on seitsemäs tulossa :)

Toivottavasti myös vuosi 2012 tuo paljon hyviä asioita teille ja meille, ainakin hyvällä mielellä siirryn uuteen vuoteen.

Korupaja käynnistyi

2011-12-30T21:07:00.001+02:00

Helmien hiplaaminen on terapeuttista ja pitkästä aikaa sain ne esiin. Juhla-asuun tarvittiin piristystä.

Kaulakorun tein ystävälleni Maisalle huomisiin uudenvuoden juhliin.

Kaulakorun lisäksi tarvittiin rannekoru. Musta lähti Maisalle ja vaalean tein itselleni, kun vauhtiin pääsin. Nopeasti näitä tekee. Enin aika menee alkuihmettelyssä ja suunnittelussa.

Aiemmin jo tein tämän rannekorun omaa juhla-asua piristämään ja ne juhlat on jo juhlittukin. Kaulakoru löytyi ennestään.

Hieno nainen tietysti tarvitsee myös korvakorut sävy sävyyn. Ensimmäiset mustat Maisalle, keskimmäiset omiin juhliin ja vaaleat ihan muuten vaan.

Vuosi vaihtuu pian, mutta siitä seuraavalla kerralla!

Myrskyn voimaa

2011-12-26T12:52:00.000+02:00

Lähdimme Hugon kanssa aamulenkille, mutta metsään emme uskaltaneet mennä myrskyn vuoksi. No ei tämäkään niin turvalliselta vaikuttanut. Taitaa olla parasta pysyä loppupäivä sisällä.

Laho koivu oli katkennut ja latvus makasi tien toisella puolella olevien sähkölinjojen päällä. Vähän kyllä mietin, voimmeko tuosta alta mennä, mutta menimme kuitenkin.

Tästä ei sitten enää mennä ollenkaan, koko tie suljettu. Hugo ehkä olisi vielä loikannut yli, mutta minä en :D

Montakohan kertaa hyrrä on mahtanut pyörähtää ympäri? Noitten viittojen mukaan ei kannata ainakaan kotiin suunnistaa.

Sitten päästiin kotipihalle. Tämän kuvan otin meidän tontin rajalta. Sillä välillä, kun olimme lenkillä, naapurin puu oli kaatunut, onneksi metsään päin. Toiseen suuntaan kaatuessaan olisi hajottanut naapuritalon upouuden katon.

Tuntuu, että tuuli vaan yltyy...

Mukavaa Tapania ja pysykää sisällä!!

Joulun iloa!

2011-12-23T22:52:00.000+02:00

Aika hyvässä mallissa on joulun valmistelut. Siivoukset on tehty, paketit odottaa valmiina, kuusi on koristeltu ja ruokapuolikin on jo mallillaan ja kinkkua on maistettu. Joululaulut soivat ja tuovat joulun tunnelmaa. Ainoastaan vesisade ulkona ei ole kovin jouluista. Ulkoa kuuluu auton pörinää....

Tuli pieni tauko välillä :)

Tuo kuva sopii hienosti tämän hetken tunnelmaan, nimittäin sieltä tulivat vanhempi poikani ja hänen morsiamensa. Niin, todella tuore morsian, koska he olivat kihlautuneet matkalla kotoa meille. Ihanan miniäni olen tuntenut jo viisitoista vuotta. Onnea kihlaparille! Joimmekin jo kuohuvat maljat kihlauksen kunniaksi!

Oikein Mukavaa ja Rauhallista Joulua Teille Kaikille!

Virkkuukoukussa!!

2011-12-07T13:42:00.001+02:00

Virkkuukoukku heiluu tasaisin väliajoin. Keväällä tein maton ontelokuteesta ja kudetta jäi reilusti yli, joten mietin, mitä muuta siitä voisi tehdä.

Tämä kori päätyi lankakoriksi, koska siitä tuli aika iso. Hugoakin kovasti kiinnostaa korin sisältö ja sitä käydään välillä salaa tutkimassa, ei siis mikään lattiamalli meillä.

Tämän tein tänään. Kukkamulta näkyi ikävästi lasipurkista. Nyt näyttää kauniimmalta.

"Pikkumattoja" olen tehnyt useampia. Vesikuppi pysyy paremmin paikoillaan ja matto myös imee roiskeet, kun Hugon juominen on usein aika vauhdikasta. Sopii moneen muuhunkin tarkoitukseen.

Tähtiä olen virkkaillut pitkin vuotta ja ne luultavasti päätyvät joulukuuseen. Pienemmät tähdet ovat puuvillalangasta ja isommat samettilangasta. Malli löytyy Dropsin sivuilta eli täältä. Tosin hiukan muokkasin mallia, joten ihan samanlaisia eivät ole.

Meillä on satanut eilen ja tänään lunta ja maa on kauniin valkoinen, joten siinä on riittänyt ihmettelemistä.

Mukavaa ja toivottavasti ainakin hiukan lumista viikkoa!

Tänään 6.12.

2011-12-06T10:34:00.001+02:00

Vain muutama viikko enää...

2011-12-04T13:28:00.001+02:00

Aika rientää hurjaa vauhtia ja joulu tulee, vaikka ei uskoisi, kun katsoo ulos. Vähitellen jotain jouluista hiipii kotiinkin.

Onhan tässä lämpimässä ilmassa puolensa. Laitoin nuo hyasintit ulos oven edustalle ja siellä ne ovat hyvin pärjäilleet jo viikon verran. Kauniisti kukkivat, mutta eivät kasva kuten sisällä kävisi. Toisen kuvan lintunen lennähti meille tai oikeastaan pieni parvi lintuja. Lapsena noita lintuja oli meillä kuusessa ja nyt niitä taas sai. Lintuihin liittyy tarinakin muistojen laatikosta. Olin ehkä seitsemän vuotias, kun halusin ostaa paikallisesta paperikaupasta tuollaisen linnun joululahjaksi äidille tai isälle. Kun niitä siellä katselin, pudotin vahingossa koko laatikon lattialle ja ne särkyivät. Ystävällinen kaupantäti ei kuitenkaan ollut vihainen ja sain lintuni enkä joutunut maksamaan särkyneitä lintuja. Sama lintu onkin kymmenet vuodet ollut äidilläni ja isälläni kuusessaan ja taas tänä vuonna se siellä sirkuttaa.

Pikkuisia kuusia on jo sisällä ja ulkona, mutta sitä isompaa täytyy vielä odottaa tovi. Hugoa on hyvä totuttaa siihen, että puita voi olla sisälläkin, ettei käy, kuten Roopekoiran ensimmäisenä jouluna. Roope tuli aattona kylään, suuntasi suoraan kuusen luo ja nosti koipeaan ja lopun varmaan arvaattekin.

Nyt suuntaan taas ruoanlaittoon, koska kohta toinen pojistani ja miniäni tulevat harjoittelemaan kinkunsyöntiä. Ehkä koirulitkin saavat makupaloja.

Mukavaa joulunodotusta

Outo syksy ;)

2011-11-19T12:49:00.001+02:00

Voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa fiilistellä tulevaa jouluakin. Ei siihen enää ole kuin kuukauden verran. Mietin jo jouluvalojenkin laittamista ulos, mutta sitten....

olin näiden kahden koirulin kanssa pihalla. Rapa lensi ja vauhtia piisasi. Otin pitkästä aikaa kameran esiin ja etsin kuvauskohteita näiden vauhtiveikkojen lisäksi.

Ja löytyihän niitä kohteita yllin kyllin. Onkohan sittenkin kevät tulossa joulun sijaan. Laventeleista saksin jo aiemmin kaikki kukat pois ja kuivasin ne, mutta nyt oli taas tullut uusia. Ei varmaan tarvittaisi monta lämmintä päivää, jotta nuo pulleat sireenin nuput aukeaisivat täyteen kukkaan. Mustikka aloitti uuden kauden ja onnenapila pukkaa uusia lehtiä.

Tänne sitten vaan sekaan ne jouluvalot:))
Ja lisäyksenä vielä: eilen kävimme Hugon kanssa metsässä. Kun tulimme kotiin, mukana oli yksi pikkuinen kuusi ja pussillinen SUPPIKSIA!

Oli muuten kiva taas ottaa kuvia. Sattui kameran kanssa pieni vahinko ja pudotin sen keittiön laattalattialle sillä seurauksella, että objektiivi hajosi korjauskelvottomaksi ja runkokin meni korjaukseen. Siinä sitten vierähtikin monta viikkoa ja kalliiksi tuli, vaikka onneksi kotivakuutus korvasi aika mukavasti. Innostuin nimittäin ostamaan runkoon peruskittiobjektiivin tilalle vähän paremman ja monikäyttöisemmän mallin ja lisäksi vielä toisenkin vähän valovoimaisemman perusobjektiivin.

Kuvia siis tulossa lisää!!

Syysterveisin

Metsäretkiä

2011-09-25T15:18:00.000+03:00

Joka päivä täytyy lähteä lenkille, satoi tai paistoi. Onneksi tänään vaihteeksi paistoi, vettä onkin tullut ihan riittävästi. Mieluiten lähdemme metsään ja olemmekin löytäneet lähiseuduilta monta uutta metsää, juu ovathan ne siellä ennenkin olleet, mutta aiemmin ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan. Nyt on hyvä syy ja nautimme siitä molemmat. Hugo saa juosta vapaasti, haistella ihania hajuja ja purkaa ehtymätöntä energiaansa, välillä hän juoksee villinä, välillä kierii sammaleissa tai "kylpee" metsälammessa. Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että hän katoaisi tai karkaisi johonkin, vaikka vapaana onkin. Omien touhujensa ohella Hugo seuraa hyvin tarkasti, missä olen, etten vaan häviä näköpiiristä.

Metsässähän ei koirat lain mukaan saisi juosta vapaana, kuin metsänomistajan luvalla, joten taidamme olla lainrikkojia:D

Kävimme myös yhtenä iltana harjoittelemassa jäljestystä, joka kuuluu osana pentujatkokurssiin. Ensin tein "jäljen" ihan umpimetsään ja Hugo odotteli autossa. Kävelin metsässä lyhyin askelin noin sata metriä ja vedin perässäni narussa nakkia (heh,onneksi ei kukaan tullut pidättämään). Jalanjälkien lisäksi nakista jäin maahan hajua. Jätin sitten nakin päätepisteeseen yhden puun juurelle ja palasin autolle. Pienen odottelun jälkeen menimme Hugon kanssa alkupisteeseen ja saman tien Hugo lähti seuraamaan jälkeä ja avot!! nakki löytyi ja tietysti Hugo sai sen sitten palkinnoksi. Aivan uskomaton on koiran hajuaisti!! Kuva ei ole kuitenkaan jäljestysretkeltä, vaan meidän lähimetsästä.

Ja mitäs nämä sitten ovat??

Olen myös noin ehkä kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen poiminut sieniäkin, siis kanttarellejä, koska muita en niin hyvin tunne, että uskaltaisin poimia. Hugon kanssa meidän piti mennä kanttarellikurssille tänä viikonloppuna, mutta se valitettavasti peruuntui. Siellä opetetaan koira hyvän hajuaistinsa avulla löytämään kanttarellit ja sitten vaan itse voi kulkea perässä ja kerätä saaliit. Tietysti myös koiralle annetaan palkka jokaisesta löydöstä.

Aurinkoista viikonloppua!

Lähikuvia

2011-09-07T20:53:00.003+03:00

Kesällä sain äkillisen ajatuksen ostaa kameraani makrolinssi, jotta saisin lähikuvia, joten marssin kamerakauppaan. Ensin yksi nuorimies esitteli makroja ja halvinkin hinta pyöri yli viidessäsadassa eurossa, huh!! Vierestä seurannut toinen nuorimiesmyyjä puuttui keskusteluun ja suositteli huomattavasti halvempaa vaihtoehtoa eli loittoputkea (Kenkon automatic extension tube set dg). Nämä ovat renkaita, jotka laitetaan kameran ja perusobjektiivin väliin. Ja juu, minähän en asiasta mitään ymmärrä, joten ostin halvemman vaihtoehdon, mikä osoittautui ihan toimivaksi ainakin omiin tarpeisiini. Tarkennus on kyllä aika tarkkaa puuhaa.

Tässä ensimmäinen harjoitelma pihan kukista.

Keväällä leikkasin kaikki villiviinit alas ja nyt ne taas rehottavat pitkin seinää.

Tämän kukan sain kauniina ja rehevänä kesällä asiakkaaltani ja sehän pääsi melkein heti kuivahtamaan ja kaikki kukat kuolivat. Olin jo aikeissa heittää sen pois, mutta kuitenkin päätin vielä yrittää ja leikkasin sen alas ja nythän se taas kukkiikin kauniisti.

Viime vuonna istutin puulaatikkoon minttua, joka osoittautui monivuotiseksi ja kasvoi rehevästi tänäkin vuonna. Lehdet on kuivattu talvea varten ja vielä pitäisi kuivata sitruunamelissa, joka sekin kasvoi tosi hyvin.

Eiks joku vois heittää mulle palloo!!!!!

Tänään aloitettiin Hugon kanssa pentujatkokurssi. Olimme ulkona kaatosateessa kuraisella kentällä, mutta ei se haitannut, hauskaa oli, vaikka vähän liikaa oli Hugolla kierroksia, kun ympärillä oli monta vierasta koiraa. Lopuksi vielä Hugo pääsi metsään riehumaan Rommi-siskonsa kanssa ja meno oli aika hurjaa. Myös Hugon ja Rommin Lilli-emo oli mukana, mutta Lilliä ei pentujen riehunta kiinnostanut.

Sade vaan jatkuu, mutta se on syksy nyt :)

Mustaa ja valkoista

2011-09-03T10:16:00.000+03:00

Syksy saapuu ja se tuntuu aina ihanan raikkaalta lämpimän kesän jälkeen. Vaikka kesää joka vuosi kovasti odotankin, niin tykkään myös syksystä, kuulaista aamuista, varisevista lehdistä ja pimenevistä illoista. Kesän aikana kudoin lämpöiset villasukat syksyn viileyteen. Oikeastaan meillä kotona villasukkia kaipaan eniten kuitenkin kesällä, kun lämmitys on pois päältä (nytkin ne ovat jalassa) ja laattalattia tuntuu melkoisen kylmältä, vaikka ulkona olisi helle. Talvella lattiat taas ovat niin lämpimät, että villasukat ovat ihan liikaa.

Viikonloppua piristämään ostin valkoisen ruusukimpun.

Osa pääsi vanhaan valkoiseen Arabian maitokannuun ja muutama kukka pikkuiseen pulloon.

Ja mitähän tässä mahtaa olla menossa?? Iso musta vaanii pientä valkoista ;) Roope, siis valkoinen, on meillä yökylässä ja välillä Hugo vähän liian innokkaasti yrittää haastaa leikkiin. Hugo kun on lähes kolminkertainen kooltaan Roopeen verrattuna, niin varmaan arvaatte kuka jää alakynteen. Hugo ei mahdu kaapin alle, joten siellä on Roopelle hyvä lepopaikka. Tällä hetkellä on harvinaisen hiljaista ja molemmat makoilevat jaloissani.

Kaunista syksyistä viikonloppua!

Ja kohta lähdetäänkin ihanaan paikkaan, jonka toivoisin voivani teillekin esitellä, mutta aika näyttää.

Voi pikkuista!

2011-07-19T21:10:00.000+03:00

Etuovemme räystään alta on jo jonkin aikaa kuulunut kovaa tirskutusta ja eilen löytyi portaalta tällainen pikkuinen talitintin poikanen. Siinä se ihmetteli maailman menoa eikä juuri uskaltanut mihinkään liikahtaa. Tunnin päästä se kuitenkin oli kadonnut. Ehkä se oli saanut tuulta siipiensä alle tai emo oli sen käynyt pelastamassa.

Tämä kaunokainen sensijaan majaili ihan sisätiloissa.

Ikivanha keinu sai tänä vuonna uusiokäyttöä. Halusin varmistaa, ettei kukaan enää istu siihen, koska vaarana on sen romahtaminen, ehkä.

Toisella puolella kasvaa papua ja ...

toisella puolella ruusupapua.

Keskellä kukkii marketat.

Tänä vuonna on ollut mukava napsia tomaatteja suoraan omalta pihalta. Ostin alkukesästä kaksi tomaattiamppelia ja molemmat ovat olleet hyvin satoisia.

Mukavaa keskikesää

Hugo&Inca ja Hugo&Roope

2011-07-09T21:21:00.000+03:00

Näitä kuumia päiviä riittää ja varsinkin koirilla ja miksei itselläkin viilennys on tarpeen. Koiran kanssa ei oikein voi lenkkeillä, joten täytyy keksiä muuta puuhaa energian purkamiseksi.

Eilen olimme uimaretkellä Incan ja emäntänsä kanssa Paraisilla.

Uiminen sujuukin jo hienosti ja leluja haettiin moneen kertaan.

Voi kun on ihanaa!!

Hugo seurasi Incaa koko ajan, olisikohan ollut jotain ihastusta mielessä??

No jopas on mielenkiintoista ;))

Alkaa pojalla ilmeisesti hormonit hyrrätä. Ikää on vajaat puoli vuotta!!

Maallakin välillä leikittiin villejä leikkejä...

ja vauhtia riitti!!

Tänään onkin uudet kujeet, kun Roope-koira tuli yökylään.

Vauhtia on taas riittänyt ja laitoimme pihalle uima-altaan, että koirulit pääsivät välillä viilentymään.

Vauhtivaihde päällä!!

Pientä tassujen viilennystä ja samallahan voi juoda altaan vettä, jos janottaa...

Ruohikossa on mukava viilentyä ja levätä.

Mukavaa viikonloppua!!

Tervetuloa Turkuun!!!

2011-07-06T23:51:00.004+03:00

Nyt kun monilla on kesäloma ja aikaa, niin kannattaa tulla tutustumaan ihanaan Turkuun ;))

Ensimmäinen kohde voisi olla Turun kauppatori, josta saa kauniita kukkia, perunoita, vihanneksia...

ihania leivonnaisia ja tietenkin kaloja...

Nämä hehkeät neitokaiset tapaat varmasti kesällä myymässä aitoa lähiruokaa...

Ehkäpä nuo viinirypäleet ja banaanit ovat kuitenkin tuontitavaraa....

Ajankuluksi voi ajella förillä Turun ja Åbon väliä, eikä maksa mitään :)

Elisan vanhanajan kahvikioskista voit ostaa pientä purtavaa tai vaikka nallekarkkeja makeannälkään.

Cafe Lilyssä voit nauttia kupposen kuumaa ja herkullisia leivonnaisia pihalla istuskellen.

Jossainpäin Turkua voit törmätä tähän ihanan ryytyneeseen kasvihuoneeseen.

Porkkanat ovatkin jo aika komeita!!

Taitaa olla omenat jotain aika varhaista lajia ;)

Sitten kun se iso nälkä yllättää, kannattaa ehdottomasti suunnata Puutorin vessaan, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Puutorilla.

Välillä siellä on vähän räväkkäämpääkin menoa.

Baarissa tiskin takana tuttu mies!!

Kaiken tuon herkuttelun jälkeen saattaa tulla jo vatsavaivoja ja jos ne yltyvät pahoiksi, suosittelen tätä Johannan vastaanottoa. Sieltä saa varman avun!

Joskus vaiva voi mennä ohi jo odotushuoneessa, kun rauhassa lueskelee lehtiä!!

Ja sitten taas lisää herkkuja. Makeaa ja...

suolaista, NAM

Ihan oikeasti tämä kaikki löytyy Turusta, nimittäin

Brinkkalan Galleriassa on MiniTurku-Nukkekoti Asuntomessut

1.7.-13.08.2011

Tänään kävimme ystäväni Maisan kanssa tutustumassa näyttelyyn ja nämä kuvat ovat vain hyvin pieni otos kaikesta nähtävästä. Itsekin mineilyä harrastaneena tiedän, miten valtava työ tässä kaikessa on ollut. Jokainen pieni esine on erikseen käsin tehty. Aikuisten "nukkekoteilu" ei todellakaan ole mitään leikkiä nukkekodeilla, vaan hyvin haastava käsityö- ja askarteluharrastus, joka vaatii näppäryyttä ja kädentaitoa, luovuutta ja kekseliäisyyttä ja myös pitkää pinnaa. Hyvät silmälasit ovat myös plussaa ;)

Kannattaa käydä!!

Pitkästä aikaa ;))

2011-06-27T13:04:00.000+03:00

Aikaa onkin vierähtänyt viime kerrasta luvattoman paljon. Inspiraatiota blogin päivitykseen ei oikein ole löytynyt eikä juuri kirjoitettavaakaan, ainakaan sisustuksen puolelta. Nyt alkoi iiiiiihana LOMA ja ehkä jotain saan tänne blogiinkin. Täytyy laittaa kamera räpsymään ;))

Pikkuinen,heh, koiranpentumme on kasvanut hurjaa vauhtia ja vauhtia on muutenkin tullut aika hurjasti. Juhannuksen aikaan onneksi saimme pystytettyä aidan tontin ympärille, koska koiruli alkoi laajentaa reviiriään jo naapureitten puolelle.

Eilen olimme vesikoirien treffeillä Ruissalossa, viisi koiraa ja viisi emäntää. Nuo kaikki kolme mustaa ovat sisaruksia eli Hugo ja kaksi siskoa, Romy ja Molla, kaikilla siis ikää viisi ja puoli kuukautta ja mukana myös Oiva ja Inka. Kävelylenkin jälkeen mentiin uimaan ja välillä riekuttiin rannalla ja välillä vedessä. Vauhtia oli jo melkein liikaakin, ainakin emäntien mielestä ;)

Ei ollutkaan ihan helppoa saada koiruleita samaan kuvaan!

Pihan kukat ovat tänä vuonna pääasiassa valkoisia.

Paljon muutakin siellä kasvaa, siis kamera kiertämään...

Oikein ihanaa ja lämmintä kesää teille kaikille lukijoille!!

ja yritän olla vähän ahkerampi blogisti

T. Siirisofia

Aurinkoista äitienpäivää

2011-05-07T22:23:00.001+03:00

Vuokkoja ja pöriseviä pyöriä

2011-04-25T21:56:00.000+03:00

Aurinko on hellinyt meitä lämmöllään jo monta päivää ja siitä on nautittu täysin siemauksin. Pihaa on siivottu oikein urakalla ja roskaa ja risuja on valtaisat kuormat poisvietäväksi. Meidän pienelle tontille ne eivät mahdu mihinkään. Hugo on tietysti auttanut parhaansa mukaan kuopsuttamalla taimilaatikoiden mullat ja kantamalla risuja ympäriinsä. Myös haravalle on mukava murista ;)

Nämä kauniit sinivuokot näimme kävelylenkillä jo viikko sitten, nyt niitä oli tullut paljon lisää.

Valkovuokotkin jo availevat terälehtiään ja muutama oli ihan pakko poimia maljakkoon.

Tässä vielä komeita poikia (siis omiani) ja komeita pyöriä. Äitiä vähän nuo pyörät hirvittävät, huh! Varusteista voi päätellä, kummalla on pidempi matka kotiin.

Hugo ei oikein tykännyt moottorin pärähdyksestä ja pakeni talon taakse piiloon. Sieltä hänet löysin takaportailta istumasta.

Kaikki eivät ehkä sittenkään toivo lumien sulavan. Hugo on talven koiranpentu ja kun vaan pienikin lumikasa löytyy, niin sinne Hugo haluaa makoilemaan ja samalla varmaan jäähdyttelemäänkin. Taitaa olla pentukarvan trimmaus piakkoin edessä :)

Hyvää alkavaa viikkoa !!

Pääsiäisen aikaan

2011-04-21T21:39:00.001+03:00

Oikein ihanaa ja lämmintä pääsiäistä Teille kaikille!!

Kylmän ja pitkän talven jälkeen on ihana nauttia lämmöstä ja auringosta ja siitä, että ei tarvitse pyntätä päälleen toppatakkeja, pipoja ja hanskoja. Pihatyöt odottavat tekijäänsä, mutta täytyy myös ihan vaan nauttia oleilusta ja vaikka lenkkeilystä Hugon kanssa. Hugokin nauttii, kun emäntä ei mene töihin neljään päivään.

Perunanarsissit ja orvokit jo kukkivat pihalla ja kaunistavat vielä aika ankean näköistä ympäristöä.

lämmöllä

Arabiaa ja uusi blogi

2011-04-15T22:19:00.002+03:00

Kaksi isompaa valkoista kannua ovat Arabian, mutta pikkukannu jokin muu tuontituote, vaikkakin vanha. Pikkukannu on kirpparilta ja valkoiset kannut huutokaupasta. Muitakin huutokauppalöytöjä olen tehnyt, mutta niistä myöhemmin. Huomenna haen muutaman aarteen, jotka jäivät säilytykseen.

Kevään ja tulevan pääsiäisen kunniaksi laitoin keltaiset narsissit kannuun, mutta täytyy sanoa, että en ole ollenkaan keltaisen ystävä. Ehkä tämän väriläiskän kuitenkin "kestän". Välillä yritän lisätä jotain väriä sisustukseen, mutta kun ei niin ei ja vähin äänin ne sitten taas häviävät, kuten nämä kukatkin, ihan luonnollisesti.

Jotta tämä blogi ei täyttyisi kokonaan koiramaisista asioista, niin perustin Hugolle ihan oman blogin:

Hugo is my name

Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua :)

Siirisofia

Käsitöitä

2011-04-08T21:22:00.000+03:00

Matto on valmis, kun sain tänään langat pääteltyä ja maton silitettyä. Mikähän siinä on, että ensin on kova kiire tehdä työ valmiiksi ja kuitenkin viimeistelytyö jää tekemättä. Paikkansa se löysi ainakin alkuun tämän pöydän alta ja tuosta pöydästä voisin kertoa enemmänkin.

Myös pikku linssilude näyttää olevan paikalla:)

Muistatteko vielä, kun kerroin ostaneeni kirpputorilta pöydän, jota en saanut heti kuljetettua pois ja kun sitä menin hakemaan, niin myyjä oli vienyt sen johonkin halliinsa takaisin. Rahat sentään sain takaisin, mutta BYY, kun olisin halunnut sen pöydän enkä rahoja.

Tarina kuitenkin jatkui. Tämä voisi kuulua osastoon: seuraa intuitiotasi!!

Seuraavana syksynä lehdestä luin ilmoituksen huutokaupasta jossain hallissa muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa. Jotenkin tuli mieleen heti pöytä, jota en saanutkaan. Ihan pakko oli lähteä huutokauppaan, vaikka vielä matkalla tuntui, että aika hölmö olen, jos luulen juuri SEN pöydän löytäväni. Huutokauppa oli jo alkanut ja piha oli täynnä mitä kaameinta romua, joka kyllä näytti tekevän kauppansa. Menin hallin sisälle, missä oli huonekalujakin ja kiertelin, mutta ei tietenkään löytynyt pöytääni. Jäin kuitenkin norkoilemaan paikalle ja päätin vielä uudelleen katsastaa hallin huonekalut ja kun oikein tarkasti katsoi, niin siellä se juuri ihan sama pöytä oli yhdessä nurkassa, siis minun pöytäni. Nyt se piti huutaa uudelleen ja tuossa kuvassa se nyt on valkoiseksi maalattuna, joskin hieman keskeneräisenä, koska hionta vielä puuttuu. Sohvapöydäksi se oli liian korkea, mutta ainahan meille johonkin yksi pöytä mahtuu,heh. Hieman olen jo kuullut tästä kuittailua, kun taas raahaan jotain uutta pöytää kotiin.

Pöydällä on vaihteleva valikoima tavaraa ja nyt tällaista. Liinallakin on oma tarinansa. Viime kesänä Pariisissa katukirppiksellä ostin kastikekulhon eikä myyjillä tietenkään ole mitään käärepapereita, mutta tämä myyjä kääräisi kulhoni vanhaan liinaan tai mikä lie pyyhe, joka sitten osoittautuikin oikein kauniiksi ranskalaiseksi liinaksi, kun sen pesin ja silitin.

Pitkä ja kylmä talvi meni jotenkin aika horteessa, mutta puikkoja sain heilutettua ihan kiitettävästi. Tuleehan se uusi talvikin taas, joten lapasia ja pipoja tarvitaan. Juu, kiitos ei talvea kuitenkaan pitkään pitkään aikaan, yhden talven voisi vaikka kokonaan hypätä yli.

Mitään villaista en ole käyttänyt vuosikausiin kutinan vuoksi, mutta näitäpä voin käyttää, kun lankana on Dropsin Merino Extra Fine, ihana pehmoinen villalanka, suosittelen :)

Mukavaa viikonloppua!

Keväinen päivä

2011-04-05T18:15:00.002+03:00

Tänään on ihana auringonpaiste hellinyt meitä ja lämmittänyt säteillään. Sulaisipa vaan tuo lumi pois mahdollisimman pian. Katselin viimekesäisiä kuvia omalta pihalta ja kyllä tuli ikävä kesää.

Ja sitä lunta riittää vielä ainakin puoli metriä patiollakin. Sain sentään tehtyä jo pienen oleskelualueen, jotta edes hiukan pääsee nauttimaan alkavasta keväästä. Lumi on muuten aika jäistä ja kovaa, joten ei sitä ihan tosta vaan lapioidakaan. Kauniisti joulukuusenraatokin kököttää vielä hangella.

Tietysti apurini oli myös paikalla ja mittailee jo reviiriään tarkasti. Puista pudonnutta roskaa tuntuu myös riittävän joka paikkaan.

Kyllä on jännää, kun koko ajan oppii uusia asioita ja lumen alta on paljastunut niin mielenkiintoisia uusia hajuja, että ihan pää menee pyörälle ;)

Viikonlopun puuhia

2011-03-28T15:31:00.000+03:00

Pikku apulainen on aina paikalla, kun teen jotain, kuten näkyy. Ainakin nukkuu jaloissani, jos ei jaksa häärätä jotain. Lauantaina pääsin eteisremonttia karkuun ja kävin ystävän kanssa Turun käsityö- ja antiikkimessuilla. Aika tavanomainen oli anti tällä kertaa, mutta kolme kiloa lankaa ja iso virkkuukoukku lähtivät sieltä mukaan sekä ohje maton tekoon. Ohjeessa langan menekki oli 2,4kg ja oikeasti sitä kului himpun yli kilon ?!? Ehkäpä teen sitten toisenkin, kun tämä ensin valmistuu. Näitä mattoja olen nähnyt monissa blogeissa ja teki mieli itsekin kokeilla, jos sellainen syntyisi. Ja syntyihän se. Tämä kuva on otettu päivällä, mutta nyt matto on jo lähes valmis, pari kerrosta vielä...

Voisinhan minä hieman auttaakin virkkauksessa, vai onko tämä nyt lapsityövoiman käyttöä ;)

Aurinkosunnuntai

2011-03-20T19:51:00.000+02:00

Kevät keikkuen tulevi!! Ainakin tänään tuntui siltä, kun aurinko paistoi ja lumi suli kohisten. Pihalla täytyy vielä varoa, koska katolta on putoamassa viimeiset lumet eikä silloin kannata olla lähellä. Viimeksi kun sieltä putosi lunta ja jäätä, niin mukana tuli myös ränni ja muutama kattotiili. Pientä remonttia siis taas tiedossa ja entisetkin ovat kesken.

Kauppilan puutarhaan on jo tullut pelargoneja, mutta harmikseni unohdin käydä siellä tänään. Sen sijaan teimme Hugon kanssa pitkän kävelylenkin. Niin, ihan ensimmäisen sellaisen talutushihnassa. Matka sujui yllättävän hyvin ja pari koiraakin ohitettiin mallikkaasti.

Välillä piti päästä hankeen hyppimään.

Kaikkea pitää tutkia :)

Lopuksi vielä aitoja ja vähemmän aitoja kukkia

Keväisiä päiviä t.

Nyt se sitten alkoi, nimittäin hauvaelämä

2011-03-10T20:50:00.000+02:00

Eilen illalla oli se ratkaiseva hetki, kun ihana pikkuinen Hugo muutti lopultakin meille. "Odotusaika" tuntui pitkältä, mutta niinhän se aina on. Hienosti meni ensimmäinen yö ja luulenpa, että Hugo nukkui paremmin kuin minä. Toisella silmällä piti vahtia, että nukkuuko vauva varmasti, juu nukkui :) Kerran käytiin pissalla sanomalehden päälle ja vettä juomassa ja sitten taas nukuttiin aamuun saakka. Kyllä on reipas poika!!

Omassa pesässä oli mukava nukkua ja voihan sitä päivälläkin käydä testaamassa.

Tyynyllä on mukava loikoilla leikin ja ulkoilun lomassa.

Ulkona on niin paljon uutta haisteltavaa ja tutkittavaa ja samalla harjoitellaan siisteyskasvatusta. Naapurikoiria ei vielä näkynyt, mutta pian niihinkin päästään tutustumaan. Onneksi ovat kilttejä koiria. Sen sijaan Roope-koira kävi jo tänään kylässä ja olihan siinä puolin ja toisin ihmettelemistä. Hyvin kuitenkin tulivat keskenään toimeen ja vauhtia riitti. En edes kuvaa saanut siinä vauhdissa. Hugo on kennelissään jo tottunut aika hulinaan, joten hulinaa pitäisi järjestää jatkossakin, jotta pentu sosiaalistuisi mahdollisimman hyvin. Huomenna siis uudet vieraat :)

Tässä vielä esittelen komeita maitohampaitani.

On muuten jotenkin hankala ottaa mustasta koirasta kuvia, joissa näkyisi muutakin kuin musta läikkä. Pitäisi kai osata paremmin säätää noita valotuksia.
Ja ulkona sataa lunta, ihan kuin sitä ei jo olisi tarpeeksi, blääh :(

Toivotaan aurinkoa huomiselle!!

Maaliskuuta

2011-03-04T21:57:00.011+02:00

Ihanaa, että tämä talven selkä alkaa taittua ja keväisiä merkkejä on ilmassa. Miten sitä voikaan nauttia jopa loskasta ja isoista lätäköistä. Niin, sehän tietää lumen sulamista :) Kovin on hiljaista ollut blogissa, mutta ehkä tämä tästä alkaa virkistyä, kunhan kevät etenee.

Hortensia on niin lempparikukkiani, kunhan vaan muistaisin kastella sitä tarpeeksi usein. Se ei ollenkaan tykkää, jos pääsee kuivahtamaan.

Tämä hortensia on viime vuodelta, mutta vieläkin viehättävä ja tuo vanha kaunis pullo löytyi huutokaupasta. Vanhassa lasissa on sitä jotain taikaa, jota ei uudesta löydy. Keittiön muovikulhot ovat saaneet väistyä vanhojen valkoisten Arabian kulhojen tieltä. Niitä jo löytyy monen kokoisia ja moneen tarpeeseen, siis ovat päivittäisessä käytössä. Kulhot ovat muuten aika "käsintehdyn oloisia", eivät ihan symmetrisiä.

Pikkuisille pennuille ruoka maistuu ja kiirettä pitää, että jokainen saa oman osansa. Olen viime viikkojen aikana päässyt heitä mm. syöttämään, leikittämään, kylvettämään ja ulkoiluttamaan.

Kaksi pentua jopa vieraili työpaikallanikin

Ja ensiviikolla yksi näistä ihanista söpöliineistä muuttaa meille

Aurinkoista viikonloppua

Vielä vaan odotellaan

2011-02-15T16:10:00.000+02:00

Vähitellen pitää valmistautua uuden vauvamme, siis koiravauvan, tuloon ja eilen sain ompelukoneen esiin. Tai onhan se esillä kaiken aikaa, mutta pian varmaan alkaa ruostua käytön puutteesta tai ainakin pölyttyy.

Yhteen aikaan hamstrasin kankaita vaikka minkälaisia ja ne vaan edelleen odottelevat, että tekisin niistä jotain. Tämän kankaan aikanaan ostin söpöjen kuvien ja kauniitten värien vuoksi, erityisesti tykkään tuosta turkoosin ja suklaanruskean yhdistelmästä. Nyt siitä syntyi iso pehmoinen tyyny, jonka päällä hauveli voi lepäillä. Koko on aika iso n. 70x70, joten mahtuu siihen vielä isompanakin, ja päällisen saa helposti pois ja pesuun.

Tietysti pikkuisella pennulla pitää olla myös leluja.

Ja lelut voi kerätä välillä tähän pussiin. Kangas on samaa, kuin edellinenkin, mutta leikkasin siitä vain yhden ruudun.

Hugo on nyt neljä ja puoli viikkoa vanha ja kipittelee jo vinhaa vauhtia pikkutassuillaan. No, en tiedä miten vinhaa, koska kennelissä hänet on nimetty Velttovirtaseksi. Maito on vielä pääasiallinen ruoka, mutta totuttelu muuhunkin ruokaan on aloitettu. Viime viikolla olin pentuja katsomassa ja kovasti olivat kasvaneet ja kehittyneet.

Auringonpaisteisia päiviä

Teille kaikille!

2011-02-14T07:00:00.007+02:00

Kuvakollaasi pikku ystävästämme, jonka saimme viikonloppuvieraaksi:

Luu maistuu ja vettäkin pitää välillä lipittää, viimeisessä kuvassa ollaan lenkiltä tulossa ja huomaa joululahjaksi saatu villapaita :)

Kevättä odotellessa!

Homeopatiaa

2011-01-31T22:56:00.000+02:00

Tämä ei ole enää joulujuttu, vaikka kuva siltä näyttää. Laatikossa on ehkä joskus ollut suklaata tai jotain joulumakeisia, mutta nyt sieltä löytyi ihan muuta, joskin sekin on suuhunpantavaa.

Kaikkea sitä mukaan tarttuukin ;)

Aikamoinen valikoima homeopaattisia lääkkeitä sekä muistilappusia ja muistivihko. Pullot olivat niin kivoja, että ne lähtivät huutokaupasta mukaani, mutta mitäs noille lääkkeille tekisi?? Luultavasti parasta ennen päivämäärä on mennyt vuosia ellei vuosikymmeniä sitten, joten pillerit taitavat mennä hävitykseen, mutta pullot jäävät johonkin tarkoitukseen, mitä en vielä tiedä. Jotain kyllä keksin :))

Joskus vuosia sitten käytin vähän aikaa homeopaattisia lääkkeitä, mutta en silloin niistä vakuuttunut. Pitäisiköhän kokeilla uudestaan (ei tietenkään näitä)??
Nyt on pakko ottaa imuri esiin, koska yksi pulloista putosi ja pillereitä kierii pitkin lattiaa plus tietysti lasinsirpaleita....

Onko sinulla kokemuksia homeopatiasta??

Mikä ihana pikkuinen!!

2011-01-27T22:57:00.003+02:00

Tämä on nyt tätä!! Yrittäkää kestää ;)

Mahtaakohan sisustuskin mennä uusiksi? Pian varmaan ainakin matot lähtevät. Jee, tänään pääsin eka kerran katsomaan pikkuisia pentuja, jotka ovat vajaat kaksiviikkoisia pieniä sykeröitä. Silmät ovat jo auenneet, vaikka sitä ei tästä kuvasta huomaakaan.

Pikkuinen pentu on minun sylissäni ja ehkä juuri tämä ihanuus aikanaan muuttaa meille. Kuonossa ja tassujen kärjissä ja masussa on pikkuisen valkoista. Siis aivan ihana!!!

Samalla pääsin kennelin Tarun "tiukkaan" koirakoulutukseen, kun kävimme ulkoiluttamassa kahta koiraa eli tämän pikkuisen Lilli-emoa ja yhtä aikas villiä Gimmaa.

Enpä tainnut osata oikeastaan mitään tehdä oikein, mutta harjoitus jatkuu taas parin viikon kuluttua :)

Ja mikä ihanuudelle nimeksi?? Nimi meillä oli jo ennenkuin koirasta oli mitään tietoakaan.

Siitä tulee Hugo :):)

Hännänhuiskutuksia!!

Nyt niihin iloisempiin asioihin:)

2011-01-23T21:26:00.001+02:00

Lupasin tehdä ihan oman postauksen tämän viikon iloisista asioista ja joku jo saattoi arvatakin, että se on aika koiramainen juttu.

Koirakuume alkoi nousta niihin mittoihin, että jotain oli tehtävä ja joulun jälkeen aloin asiaan paneutua muutenkin kuin vain haaveiluna.

Koirasta on meillä jo puhuttu pari vuotta, mutta hiukan on minulla ja miehellä ollut näkemyseroa, mikä rotu olisi sopiva. Minulle olisi käynyt ihan pikkukoira ja hänen mielestään sen piti olla sentään koiran kokoinen eli dobermanni. Hieman vaikea yhtälö, mutta siihenkin ajanoloon alkoi löytyä ratkaisu ja nyt meille on tulossa espanjanvesikoira. Miten sitten taas tähän päädyttiin, oli monen johdatuksen summa.

Olen jännittyneenä seurannut Lilli-emon raskautta ja lopulta viime lauantaina Lilli pyöräytti viisi suloista pentua. Siinä vaiheessa näytti siltä, että niistä ei meille riitä pentua, mutta monien sattumusten ja peruutuksien jälkeen selvisi, että sittenkin yksi niistä voisi muuttaa meille. Eipä enää haitanneet edes pölypilvet :)

Vastahan nuo pikkuiset ovat viikon ikäisiä, joten tuota muuttoa pitää vielä odottaa. Tämä aika pitää käyttää lukemalla koirakirjoja ja opiskelemalla koirankoulutusta ja tietysti hankkimalla hauvelille perusvarusteet.

Jos haluat nähdä kuvia noista hauvavauvoista, niin niitä löytyy TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Itse en vielä ole päässyt niitä katsomaan, mutta ehkä jo runsaan viikon kuluttua.

Koska pennuista en ole vielä saanut kuvia, niin laitanpa kuvan Roopesta ja naapurin koirasta uudenvuoden aikaan.

Roope pääsi aamulenkin päätteeksi naapurin Petran pihalle leikkimään :) Hauskaa oli ja vauhtia riitti!

HauHau ja VuhVuh !!

Epätoivoa ja huippuhetkiä

2011-01-22T19:13:00.000+02:00

Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista. Todella rasittavia vastoinkäymisiä, mutta myös aivan huippuhetkiä.
Viimeksi hehkutin vain pientä pintaremonttia, mutta ihan niin helposti ei kaikki käynytkään. Koin todella kauhun hetkiä, kun tiistaina palasin töistä ja remonttireiska olikin juuri ovella kovin anteeksipyytävän näköisenä. Hän oli ollut hiomassa eteisen lattian laastit pois ja senhän piti olla ihan pikku juttu eikä pölyäkään tule, kun hänellä on niin hyvä imuri. No, todellisuus oli kyllä aivan toista. Ilman mitään suojauksia hän oli huristellut lattian, minkä seurauksena koko talon alakerta oli paksun pölyn peitossa.

Siis IHAN KAIKKI :((

Ei ollut paikkaa, mihin olisi voinut laukkunsa tai takkinsa laskea.,ei ollut juomalasia, mistä olisi voinut juoda eikä tuolia, mihin istua. Tuossa tilanteessa menee kyllä jo ihan sanattomaksi. Eivätkö miehet tajua mitään??

Ihan kaikki mahdollinen piti imuroida ja pestä. Kaikki astiat, verhot, huonekalut, lattiat, seinät, matot, joka pikkuesine. Täytyy sanoa, että oli jo paniikki aika lähellä. Mieskin oli niin sopivasti työmatkalla, ettei joutunut näkemään kaaosta, mutta sai kyllä kuulla kunniansa puhelimessa, kun oli antanut luvan hiomiseen. Tämä viikko on siis siivottu ja siivottu ja yhtenä päivänä sain hieman apuja siivousfirmastakin. Eikä edelleenkään ole tavarat paikoillaan, mutta sentään jo täällä voi olla. Olipa ihanaa, kun jo torstaina saatoin taas istahtaa sohvalle ja hetken lukea sisustuslehteä. Osasi taas arvostaa elämän pieniä nautintoja.

Kaiken lisäksi tuo laattojen irtoaminen ei ehkä olekaan niin pikkujuttu. Talo on kantavan seinän kohdalta hiukan painunut ja ilmeisesti aiheuttanut irtoamisen, joten voipi tulla isompikin remontti, jos taloa pitää paaluttaa. Talommehan pitäisi olla rakennettu kalliolle, mutta mikä mahtaakaan olla totuus, kun kesällä rakenteita aletaan tutkia. Ja kun kyseessä on kaksikerroksinen 200 neliön kivitalo, niin painoakin on melkoisesti. Vielä en kuitenkaan jaksa ajatella niin pitkälle. Kunhan nyt tämäkin remppa saadaan kunnialla valmiiksi. Laatat ainakin jo odottelevat pääsyä paikoilleen.

Kun oikein masensi tämä kaaos, niin todellista piristystä sain keskiviikkona, kun varmistui että jännittävä odotus päättyi ihanaan lopputulokseen :) Siitä täytyy tehdä kuitenkin ihan oma postaus.

Remppaterveisin

Pientä pintaremonttia

2011-01-16T19:26:00.003+02:00

Voisikohan sanoa, että huoh, onneksi vain pintaremonttia, vaikka tämä remontti ei ollut lainkaan suunnitelmissa ja paljon tähdellisempiäkin hommia olisi ollut listassa.

Tässä siis esittelenkin luultavasti ensimmäistä kertaa eteisemme, eikä se ole mikään kovin kaunis näky. Pari viikkoa sitten mies huomasi, että pari laattaa vähän notkui ja luottoremonttireiskamme tuli tutkimaan asiaa. Kauhukuvana oli tietenkin joku laaja vesivahinko laattojen alla, mutta onneksi täysin kuivaa oli. Ehkä sitten liiankin kuivaa, koska 90% kaikista eteisen ja tuulikaapin laatoista oli irti. Tosin ovathan ne siinä olleet viimeiset 25 vuotta. Nyt siis on edessä uusi laatoitus ja tietysti mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ja remontti vaan laajenee. Ainakin pitää saada uudet listat ja nuo ovetkin voisivat vaihtaa väriä ja varsinkin se kaappirivistö, joka ei näissä kuvissa näy, vaan ovat tuossa kulman takana. Niissä ovet ovat mustat ja suorastaan inhoan niitä enkä vähiten sen vuoksi, että näyttävät aina pölyisiltä. Ja voisihan koko kaappirivistönkin heivata mäkeen ja tilalle laittaa joku ihana vanha vaatekaappi. Ja tuulikaapin yksi seinä pitää uusia ja myös katto ja olohuoneen parkettikin on uusimisen tarpeessa ja sehän jatkuu suoraan tästä eteisestä, ja, ja, ja....

Joo, toivottavasti ainakin saadaan uusi lattia eteiseen, kun tuo sementti ei ole kovin kiva.

Kipaisin sitten rautakaupassa hakemassa laattamalleja. Ensimmäinen kauppa ei päästänyt sisään, kun juuri sulkivat, mutta seuraavasta sain kotiin muutamia malleja. Nyt ainakin tuo hieman pimeänsorttinen eteinen vähän vaalenee. Vasemman yläkulman harmahtava laatta on liian tumma ja alakulman valkoinen ehkä liian valkoinen ainakin jos kaapit ja väliovet muuttavat värinsä valkoisiksi. Luultavasti laataksi tulee jompikumpi oikeanpuoleisista, molemmat menevät aavistuksen ruskehtavaanpäin.

Tässäpä sitä oli puuhaa ja miettimistä viikonlopulle, joskin olimme tänään golfaamassa, tällä kertaa kylläkin golfsimulaattorilla. Aika hauskaa puuhaa sekin.

Ja se viime postauksessa mainitsemani jännittävä odotus vielä jatkuu...

Meillä vaihteeksi sataa lunta, joten talvista alkavaa viikkoa ;)

Uuden vuoden alkua

2011-01-08T19:44:00.001+02:00

Oikein hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!

Ja kiitos myös menneestä vuodesta. Jotain yritän kirjoitella tänäkin vuonna, vaikka juuri nyt pää onkin aika tyhjä. Uusia tuuliakin on tälle vuodelle tiedossa ja jo hieman jännittääkin, mutta niistä vähän myöhemmin lisää, jos ja kun toteutuvat :)

Talvi vielä jatkuu, mutta onneksi valon määrä alkaa lisääntyä. Kevätkin on jo vilahtanut mielessä, mutta ei kannata vielä kiirehtiä, koska odotuksesta tulee aika pitkä, onhan tätä talvea vielä jälellä ainakin kaksi kuukautta, huoh! Toisessa kuvassa olevan kauniin kirjankannesta tehdyn taulun sain ystävältäni ja kovasti tykkään sen väristä ja tunnelmasta. Joulu on pääosin korjattu pois, mutta jotain paremminkin talvisia koristeita saa vielä jäädä.

Tämä kana on teurastettu, mutta tekijä jo häipyi paikalta, kukas muu kuin Roopekoira. Roope oli onnistunut tekemään kanaan noin 4cm:n reiän ja aika taitavasti oli kaikki vanut saanut nypittyä kanan sisältä. No, eipä hätää, tungin vanut takaisin ja ompelin aukon kiinni ja kana on taas ihan timmissä kunnossa. Muuten täytyy sanoa, että Roope ei meillä ole koskaan tehnyt mitään tihutöitä. Kaikki johdot, kengät ja muutkin tavarat ovat saaneet olla paikoillaan enkä ole niitä korjannut edes mihinkään ylemmäksi turvaan. Muutama nalle on saanut kyytiä ja pari lankakerää uuden muodon, mutta aika helppoa on kuitenkin ollut. Tuo kanakin on hänen omansa, joten sillä saa leikkiä. Joskushan ne leikit ovat sitten hiukan rajumpia :)

Talven riemuja

Välipäiviä

2010-12-29T17:12:00.000+02:00

Laitanpa vielä muutaman jouluisen kuvan, ensin ne kauniimmat ;) Välipäivät ovat kuluneet rauhallisesti ja lomaillen, nukkuen ja toipuen vatsataudista, joka alkoi jo ennen joulua ja aika lailla rajoitti joulun herkuttelua. Nyt se sentään on jo ohi, mutta sitkeää laatua ja vei kaikki voimat. Onneksi sitä ei saanut kukaan muu, vaikka minä teinkin joulun ruoat. Huomenna pitäisi matkustaa lastenlasten luo Helsinkiin ja mukaan otan vielä Roopekoirankin, joka pääsee meille hoitoon muutamaksi päiväksi, kun isäntäväki lähtee laskettelemaan.

Tontut saavat olla vielä hetken aikaa muistuttamassa joulusta.

Kukat jaksavat vielä kukkia :)

Yhtä freessi ei sensijaan ole enää kuusemme, vai mitä sanot?

Eipä olisi kannattanut koskea kuuseen ollenkaan. Pienikin hipaisu, niin ropina kävi. Oikeastaan neulaset jo varisivat siinä vaiheessa, kun kuusi tuotiin sisään. Heti annoin sille vettä ja yleensä vettä saa lisätä kuusenjalkaan melko usein. Nyt vesi ei kulunut lainkaan. Paitsi, kun Roope käväisi sitä jouluaattona juomassa.

Tässä sitten lopputulos, eli heitin kuusen ovesta pihalle. Olkoon siellä kevääseen. Koskaan ennen ei meillä ole ollut näin lyhytikäistä kuusta. Voi kyllä olla oma vikakin, koska jäinen kuusi tuotiin suoraan sisään lämpimään. Olisi kai sitä pitänyt sulatella jossain viileässä, mutta mistä sellaisen paikan olisi löytänyt. Ensimmäisen kerran kuusemme oli ostettu Honkkarista, ja viimeisen.

Mukavia välipäiviä t.

Jouluiloa

2010-12-24T13:39:00.000+02:00

Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikki rakkaat ystävät!

Lämmöllä

Joulun valmisteluja

2010-12-19T15:38:00.000+02:00

Tänään on Siivouspäivä suurella ässällä. Koko huusholli pitäisi käydä läpi, jotta ensi viikko jää mukavammille puuhille. Jotenkin vaan aina juutun johonkin kohtaan näpräämään jotain, eikä se siivous oikein edisty.

Joulumarkkinoilta ostin sellaisen puisen "härvelin", jolla kyllä on nimikin, jota en muista ja sillä tein joulukukkia koristeiksi joulukuuseen, joka toivottavasti tänään saapuu. Koristeet on tehty huopuvasta villalangasta ja vanhoista napeista. Löysin muuten noita nappeja kerran kirpparilta ison läjän muutamalla eurolla. Aika pienestä voi tulla onnelliseksi, koska juuri noita vanhoja olisko liivinnappeja kaipailin. Hiukan niitä vielä tuhrasin leimavärillä, koska olivat niin valkoisia.

Muutamia kuusenoksia hain pihalta koristeeksi ja laitoin vanhaan isoon emalikannuun.

Myös jouluruusu pitää olla ja pihalta hiukan lehtikuusen käpyjä koristeiksi.

Taas yksi amaryllis on puhjennut kukkaan. Leikkasin jo kukan maljakkoon ja odottelen uusia kukkia. Purkissa amaryllis herkästi venahtaa liikaa pituutta, mutta maljakkoon sen voi katkaista sopivan mittaiseksi ja se kestää tosi hyvin. Edelliset kestivät kaksi viikkoa.

Ja nyt siivous jatkukoon!!!

Joulumarkkinoita

2010-12-17T18:19:00.000+02:00

Viime viikonloppuna tuli käytyä useammillakin joulumarkkinoilla. Perjantaina olin Helsingissä Tuomaan markkinoilla, lauantaina Paraisten Vanhan Malmin markkinoilla ja vielä sunnuntaina Turun messukeskuksessa. Paljon mukavia ostoksia tulikin tehtyä, mutta eihän niitä täällä voi paljastaa, kun osa menee joululahjoiksi.

Näin ihanan herkullisen piparkakkutalon ostin Paraisilta. Ihan tekisi jo mieli maistaa.

Kotona vasta huomasin, että taloon tulee valokin, koska sisällä oli led-tuikku. Ja aika nerokas keksintö tehdä talo näkkileivän päälle, jossa on reikä keskellä, josta tuikun saa talon sisään.

Isomman talon lisäksi ostin vielä söpöisen pikkutalon, joka sopisi vaikka koirankopiksi.

Ja aina on tilaa vielä yhdelle kranssille. Tämän meriheinäkranssin ostin messukeskuksesta myyjältä, jolla olikin myynnissä paljon kaikkea ihanaa ja itsetehtyä. Vanha ikkunanpokan tuunasin uuteen maaliin kuten myös dream-kyltin.
Jouluvalmistelut ovat jääneet aika viime tinkaan, mutta ehtii minkä ehtii ja loput jää tekemättä. Tämä päivä on mennyt sairastellessa ja enimmäkseen nukkuessa, mutta ehkä jo huomenna saisi jotain tehdyksi. Joulukortitkin on vielä kirjoittamatta ja monta lahjaa ostamatta, mutta ehtii nekin vielä...

Tunnelmallisia joulunaluspäiviä toivottelee

Matkan varrelta

2010-12-09T20:16:00.001+02:00

Viime viikolla olin Roope-koiran kanssa kävelyllä hänen omissa kotimaisemissaan ja matkan varrelta löysimme hauskan Pilipalipaja-kaupan. Se oli kylläkin suljettu, mutta seuraavana päivänä lumituiskua uhmaten menin sinne uudelleen. Kaupassa myytiin monenlaista sisustustavaraa, vanhaa, uutta ja tuunattua sekä ihania käsitöitä. Huom!! Tämä on myös koiraystävällinen kauppa ja ne ovat tervetulleita sisälle :)

Tassupyyhenaulakko on tehty paksulle laudalle ja se on ihan must jokaiseen lemmikkikotiin. Näitä hauskoja tauluja tekee omistaja itse ja aiheita oli lukemattomia. Myös uusi villapipo ja lapaset löytyivät samasta kaupasta.

Hauhau villapaita on vielä kesken, koska lanka loppui ja oli loppu kaupasta, josta sen ostinkin. Onneksi sentään löytyi vielä yhdestä nettikaupasta ja on jo matkalla. Onhan jouluun vielä aikaa. Jotain muuta piti sitten välillä tehdä ja pipoja tarvitaan useampikin.

Tässäpä vielä kuva meidän pihaltamme muutaman päivän takaa. Joopa joo, joku on ollut aika laiska ja saamaton ja lumi pääsi yllättämään. Pitäisi tehdä muutakin kuin heilutella puikkoja. Ajattelin ensin, että korjataan, kunhan lumi sulaa pois, mutta eipä näytä sulavan, vaan lisää tulee vähän väliä. Onneksi nyt kaikki kamat ovat jo autotallissa ja onhan sentään etupihalla jouluvalot loistaneet jo jonkin aikaa.

Leppoisaa joulunodotusta

Itsenäisyyspäivänä

2010-12-06T15:02:00.000+02:00

Lunta satelee hiljalleen ja ulkona on niin kaunista. Ihan uskomattomat määrät sitä onkin satanut, taitaa mennä viimevuotinen ennätys rikki. Hiukan alkaa jo hämärä laskeutua, mutta vielä ehkä ehdin ulos nappaamaan pari kuvaa ja samalla lumitöihinkin, vaikka enimmät lumet taidan säästää "talonmiehelleni".

Oikein hyvää ja arvokasta Itsenäisyyspäivää Teille ja Meille kaikille!!

Kransseja ja kransseja

2010-11-27T21:15:00.000+02:00

Kun kotona katselin ympärilleni, niin huomasin, että meille on kertynyt aika monenlaisia kransseja, taidan siis tykätä niistä. Kun kranssit alunperin kotiutuivat Suomeen, ne olivat joulunajan koristeita, mutta nythän niitä käytetään jo ympäri vuoden. Näitäkään ei joulun jälkeen korjata pois, ellei sitten tätä ensimmäistä, joka onkin uusin.

Löysin varastosta (josta voi löytää ihan mitä vaan), joskus Villa Wenlasta ostamani oliivipuunauhan, jonka nyt taivuttelin kranssiksi ja koristeeksi laitoin lakanakankaasta repimääni nauhaa ja jouluisen lasipallon. Sopii hyvin valkoisen verhon päälle, joka on JDL:n tuotantoa.

Vasen ylhäällä on aika ison kokoinen oksista taivuteltu ja se olen ostanut Elvinasta jonain vuonna. Koristeita hiukan tuunailin eli se sai uuden nauhan ja sydämen. Tähtikranssi on itse tekemäni valmiiseen pohjaan ja voin vakuuttaa, että noiden tähtien tekeminen oli aikas työlästä. Alla vasemmalla olevan olen ostanut Tampereen kädentaitomessuilta vuonna X ja alla oikealla olevan sain viime jouluna ihanaiselta miniältäni. Se oli kuulemma ihan "minun näköiseni", siis kranssi.

Vielä vaan lisää.... Valkoisen kranssin ostin viime keväänä Cafe Latte Spiritistä ja sen paikka on kodinhoitohuoneen ovessa (voi kunpa ovikin joskus muuttuisi valkoiseksi). Pikkuinen risukranssi on ylemmän ison kranssin "poikanen". Tuulikaapin ovessa roikkuu heinistä tehty kranssi.

Keskimmäinen ruusukranssi on Kauppilan puutarhasta, eivät kuitenkaan ole aitoja ruusuja. Noita sydämiä meiltä löytyy enemmänkin sieltä sun täältä. Ne olen tehnyt jämäkästä rautalangasta ja puuhelmistä ja sitten vaan ensin ruskeaa ja sen jälkeen valkoista maalia päälle ja pientä hiontaa. Nokkela tekijä olisi valmiiksi ostanut ruskeita helmiä, mutta eihän kaikki voi tulla mieleen juuri oikealla hetkellä.
Kaikki ovat siis paikkansa löytäneet, joskin välillä ne vaeltavat inspiraation mukaan uusiin paikkoihin.

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia

Hitaasti etenee...

2010-11-21T22:40:00.000+02:00

Villasukat ovat valmiit ja uusi kudin on puikoilla. Nyt on vuorossa ruskea lanka, jota jo aiemmin esittelin.

Mutta mitähän tuosta on tulossa??

Ainakin se on liian suuri villasukaksi eikä oikein pipoltakaan näytä. Arvaapa mikä siitä voisi tulla?? Helpommankin mallin olisi voinut valita. Noissa palmikoissa on aikamoinen vääntäminen eikä työ tunnu juuri edistyvän. Tarkkasilmäinen varmaan huomaa yhden virheenkin. Huomasin sen niin myöhään, että en enää viitsinyt purkaa. Jouluksi sen kuitenkin pitää valmistua, koska se on menossa joululahjaksi. Uskallan sen täällä paljastaa, koska olen aika varma, että lahjan saaja ei tätä blogia lue, vaikka täällä välillä esiintyykin. Heh, tulikohan jo liikaa vihjeitä?

Talvista viikkoa kaikille!!

Siivousta ja tuunailua!

2010-11-20T11:23:00.003+02:00

Kaunis lamppu löytyi kirpputorilta ja se ehdottomasti halusi muuttaa meille. No, kaunis ja kaunis, onhan tuo varjostin aika kauhea enkä oikein ole hapsujenkaan ystävä. Ruskea väri ehkä menettelisi, mutta katsotaan... Pientä muokkausta on siis tiedossa.

Varjostimen kangas sai siis lähteä ja puinen jalkaosakin sai uuden värin.

Uusi varjostin on tehty verhokapasta, jonka olen joskus ostanut antiikkimessuilta. En siis todellakaan ole virkannut tuota kaunista pitsiä, joskin olisi mukava tietää kuka sen on tehnyt. Joka tapauksessa todella upea pitsi. Verhoa olen aikojen kuluessa sovitellut moneenkin ikkunaan, mutta ei ole oikein sopinut mihinkään ja nyt siis siitä tulikin lampunvarjostin. Tämä olikin helppo homma, koska vain ompelin( huom.käsin) verhon sivut yhteen ja koneella nauhakujan yläreunaan. Ja saihan se jalkakin uuden värin :)

Lamppu matkasi yläkertaan, koska meillä on vain yläkerrassa maadoittamattomia pistokkeita ja vanhoissa lampuissahan ne ovat aina maadoittamattomia. Varjostimen kiinnitin vielä jalkaan kristallisella nupilla.

Oli jo korkea aikakin aloittaa yhden yläkerran huoneen siivous. En edes kehtaisi julkaista sitä "ennen" kuvaa tästä huoneesta, oli siis oikea romuvarasto. Ikkunaan laitoin uuden verhotangon ja verhon ja sänky sai uuden peitteen, joka onkin keväästä saakka odotellut paketissa. Ihanainen enkeli on jo parin vuoden takaa ja sen on tehnyt käsityötaituri Katri. Tuoli ja pitsityynyliinat ovat huutokaupasta. Siivous vielä jatkuu...

Enkelin siipien havinaa viikonloppuunne!

t. Siirisofia

Joulun merkkejä ilmassa ja Arabiaa

2010-11-17T22:06:00.000+02:00

Syksy on hurahtanut nopeasti ja jouluisia juttuja alkaa tulla vastaan yhä enemmän. Ensimmäinen valkoinen amaryllikseni kukkii jo näin kauniisti. Tämä on kyllä ihan suosikkikukkani, erityisesti valkoisena. Muutenkin meillä joulun väri on valkoinen ja ehkä patinoituneen hopeinen ja kuusen vihreä. Mitähän sitten nuo punaiset tontut tuossa tekevät? Sen verran piti antaa periksi punaisellekin, että tämä tonttupariskunta pääsi kukan juurelle istumaan. Ne kyllä vielä hyppelehtivät paikasta toiseen, ovat niin innoissaan joulun odotuksesta :)

Kirpputorilta ja huutokaupasta on löytynyt vähän lisää Arabiaa. Vanha valkoinen kannu on huutokaupasta ja onneksi aika kohtuulliseen hintaan. Nämähän ovat keräilytavaraa ja välillä niistä maksetaan aika huimiakin hintoja.

Iso soikea vati on nyt tarjottimena, mutta siihen olisi tuunausideakin. Pitäisi vaan jollain konstilla porata siihen reikä ja tietysti mieluiten niin, ettei koko vati halkea.

Valkoisia Siro-ruokalautasia keräilen ja taas löytyi kolme erittäin hyväkuntoista lisää. Ennenaikaan varmaan syötiin pienempiä annoksia, kun vanhat ruokalautaset ovat aika pieniä ?! Pikkuisia piippuleimattuja maustepurkkejakaan en voinut vastustaa. Sininen ei ole ollenkaan suosikkivärejäni, mutta noissa maustepurkeissa se näyttää ihan kivalta. Sarjan nimeä en tiedä, mutta varmaan joku teistä sen tunnistaa.

Mukavaa loppuviikkoa!!

Eläinkokeita ja herkkuruokia

2010-11-06T17:41:00.004+02:00

Tämän päivän Turun Sanomissa oli hauska juttu koirien iloksi. Pitäähän koirienkin saada välillä herkutella.

Tässä siis syntyy herkullisia kakkuja koirille ja myös kissoille. Menekki on varmasti taattu, koska lemmikkienhän pitää saada aina parasta. Näissä lemmikkikakuissa ei muuten saa käyttää keinotekoisia väriaineita lainkaan, koska EU kieltää sen. Ihmisille ne kyllä ovat sallittuja.

Lainaus kirjasta "Aitoa ruokaa":
Elintarvikkeemme sisältävät joukon lisäaineita, joita ei sallita koiranruoassa. Svenska Dagbladetin kuluttajatoimittaja Henri Ennart pyysi kommenttia Ruotsin maatalousministeriön alaiselta Jordbruksverketiltä. Sen ruoka-asiantuntija vastasi näin: ”Ihminen voi vapaasti valita... Mutta eläimet eivät voi itse lukea tuoteselostetta, ja siinä on itse asiassa se ainoa ero, jonka vuoksi säännöt eläinruoalle ovat niin toisenlaiset.”

Heh, tuo ero siis johtuu siis siitä, että koirat eivät osaa lukea. Ei muuta kuin aapinen vaan lemmikille!

Sain Roopen viikonloppuhoitoon, joten päätinpä minäkin tehdä yhden eläinkokeen:

Roope ei juuri ehtinyt henkeä vetämään, kun jo ruoka oli kupista hävinnyt.

NAMSKIS

Kerran sentään ehti vilkaisemaan kameraan, joka oli koko ajan laukaisuvalmiina.

Koiran raksujen tai purkkiruoan menekki on kyllä aika lailla heikompaa.

Mitäs siinä kupissa sitten oli??

No, ihan sitä samaa, mitä oli omalla lautasellakin:

Nopea ja hyvin helppo resepti: paistetaan luomujauhelihaa ja luomusipulia, lisätään vettä ja täysjyvänuudeleita ja mausteeksi kristallisuolaa ja luomupestorossoa ( Ostettu Ruohonjuuresta), lopuksi lisätään puhtaasti tuotettuja kirsikkatomaatin puolikkaita.

Tästä piti jäädä Roopelle vielä huomiseksikin, mutta eipä jäänyt yhtään. No, huomenna uudet pöperöt :)

Nyt lähdemme ulos kuluttamaan kaloreita ;)

Mukavaa viikonloppua!

Viimeisin hurahdus

2010-11-02T17:28:00.002+02:00

Mistähän näitä hurahduksia oikein tulee??

Viime viikolla tuli yhtäkkiä pakottava tarve saada lankaa ja puikot ja kutoa jotain. Lauantaina kipin kapin kiiruhdin Lankabaariin ostoksille. Nämä on ostettu ihan kivijalkakaupasta, mutta Lankabaarilla on nettikauppakin, josta voi tilata ilman postikuluja.

Nuorena tyttönä kudoin paljonkin ja puserot syntyivät muutamassa päivässä. Taisi olla siskon kanssa hieman kilpailuhenkeä, kumman pusero on nopeammin valmis. Omille lapsillekin tein sukkia, lapasia, puseroita ym, kun he olivat pieniä, mutta pitkään aikaan ei tällä rintamalla ole mitään syntynyt. Ottaen huomioon että nuorimmaisenikin täytti jo 24vee.

Heti tietysti piti päästä aloittamaan lauantai-iltana ja maanantaina oli jo ensimmäinen tuotos valmiina.

Villasukkahan siitä tuli ja toinenkin on jo puikoilla. Aivan ihania ilmaisia neuleohjeita löytyy valtavat määrät Dropsin sivuilta ja sieltä tämäkin on. Käykääpä kurkkimassa :)

Mitä mahtaa syntyä tuosta ruskeasta langasta? Se on vielä salaisuus, mutta taatusti sellaista, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ensin kuitenkin sukat on saatava valmiiksi.

Nuo puikotkin ovat ihan uudet bambupuikot, ensimmäiset sellaiset, ja voin vain todeta, että tuntuvat tosi mukavilta. Niitä pitää hankkia lisää muitakin kokoja.

Nyt taas puikot suihkimaan :)

Nyt saa talvi tulla :)

2010-10-28T17:25:00.000+03:00

Kyllä kelpaa odotella pakkasia, kun tänään kotiutuivat nämä ihanat ja lämpöiset talvisaappaat.

Kaunis pieni elämä-blogin Annen vinkistä uskalsin tilata ne Natureshopista. Runsaan viikon kesti saappaiden matka Uudesta Seelannista kotiovellemme. Ovat kai tullissakin käyneet, mutta läpäisivät sen ongelmitta.

Tosin meillähän ei ole vielä talvesta tietoakaan, mutta tuleehan se sieltä, kuten joka vuosi.

Lämpimin ajatuksin

Valoa syksyyn

2010-10-25T19:52:00.001+03:00

Meillä olisi kotona valaistuksessa paljonkin korjattavaa ja nyt se taas korostuu, kun syksy on saapunut. Uusia lamppuja pitäisi ostaa, mutta kun mikään ei oikein tunnu kivalta ja useimmat nykyisetkin lamput ovat ihan liian moderneja omaan makuuni.
Muutamia vanhoja viehättäviä lamppuja olenkin ostanut, mutta koska en oikein luota niitten sähköturvallisuuteen, niin ne ensin pitäisi viedä uudelleen sähköistettäväksi. Joskus voi kuitenkin ihan yllättäen tulla vastaan jotain odottamatonta, kuten tänään.
Käväisin kirpputorilla, jossa en juuri koskaan käy, koska sieltä hyvin harvoin löydän mitään mielenkiintoista. Ja mitä tulikaan vastaan? Joku ei näistä ilmeisesti tykännyt ja oli laittanut ne myyntiin, kolme kaunista lamppua.

Kaksi pöytälamppua ja seinälamppu, kaunit messinkirungot ja valkoiset lasikuvut. Näissä ei ole edes mitään tuunattavaa ;)

Lamput ovat varmaan jonkin verran vanhoja, mutta eivät kuitenkaan mitään antiikkia. Pohjasta löytyikin valmistaja eli Gamla Stans Lampverkstad. Ruotsinmaalta siis ovat lamput kotoisin ja kyseinen firma teki aikanaan (en tiedä tekeekö vielä) lamppuja vanhojen mallien mukaan.
Tosi kivaa, että kaikki eivät näistä tykkää, ei siis ainakaan näiden myyjä, joka myi ne viidellä eurolla kappale. Olisinhan minä niistä paljon enemmänkin maksanut, mutta hyvä näin, heh ainakin minulle :)

Valoa syksyyn!

Ja kohta voikin ottaa taas valosarjat esiin valaisemaan tätä pimeyttä :)

Nouskaamme ruokakapinaan!

2010-10-17T17:37:00.000+03:00

Tämän päivän Turun Sanomat kirjoitti koko sivun jutun ajankohtaisesta aiheesta, jonka kimmokkena on ollut Mats-Eric Nilssonin vastailmestynyt kirja Aitoa Ruokaa.

Me luulemme syövämme puhdasta, aitoa, äitientekemää ruokaa, mutta totuus on ihan toisenlainen. Teollisesti valmistettu ruoka, siis pääosa kauppojen tarjonnasta on jotain ihan muuta kuin kuluttajat luulevat. Meille luodaan mielikuvia aidoista ja perinteisistä kotonatehdyistä ruoista, mutta aitous on niistä hyvin kaukana.

Sama kirjoittaja on jo muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Petos Lautasella, ja tämä kirja on hyvin karua luettavaa siitä, mitä oikeasti ruokamme sisältää, valtaisat määrät lisäaineita, aromivahventeita, luontaisia aromeja, keinotekoisia aromeja, väriaineita, sakeuttamisaineita jne. Erilaisia sallittuja lisäaineita eli E-koodeja löytyy noin 360kpl ja pahimmillaan ruokamme onkin pelkkää lisäainetta ja vettä kuten esim. Fun Light-juoma.

Itse olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää kaupasta lisäaineetonta ruokaa ja se onkin ollut lähes salapoliisin hommaa. Aikaa kuluu tuotteiden sisällysluetteloita lukien ja kun lopulta pääsee kassalle saakka, voi todeta että aika tyhjiltä kärryt näyttävät. Kuitenkin tuon ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen vaan etsintä jatkuu. Perusruoka-aineilla pärjää aika pitkälle ja ruokateollisuutemme tuotteet saavat minun puolestani jäädä hyllyyn, äänestän siis jaloillani. En ole mikään innokas kokkaaja, mutta vähän enemmän on ruoan eteen nyt täytynyt nähdä vaivaa, se on kuitenkin sen arvoista. Toisaalta niistä perusruoka-aineista saa ihan hyvää maukasta perusruokaa, ilman lisäaineita.

Myös Taloussanomat kirjoitti aiheesta ja sen voit lukea TÄÄLTÄ.

Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä: Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.

Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä.

Ruotsissa vallankumous on jo alkanut ja toivottavasti se leviää Suomeenkin!

Lähtisitkö Sinä barrikadeille?

Pyörremyrsky

2010-10-10T18:44:00.000+03:00

Pihaa siivoilin ja kesäkukat piti jo siirtää unholaan, mutta eihän se niin mennytkään. Marketat ja pelargoniat vielä kukkivat niin kauniisti, että ne saivat lisäaikaa ja siirsin ne etuoven portaikon tuntumaan.

Viikonloppuna meillä kävi pyörremyrsky tyttären sanoin.
Kaikki lapset olivat käymässä yhtäaikaa sekä puolisot ja lastenlapset ja vielä yksi koirulikin. Siitähän jo syntyy aika lailla meteliä, naurua, puheensorinaa, astioiden kilinää, haukahduksia ja kiljahduksia. Ja pyörremyrskyn tavoin yhtäkkiä on taas kovin hiljaista, kun kaikki ovat menneet. Vain Roope-koira jäi ja sekin meni heti pitkäkseen ja otti nokoset.

Vielä ei täälläpäin ainakaan talvea näy, joten nautitaan syksystä ja kesän kukista :)

I believe in angels

2010-10-07T22:06:00.000+03:00

Pikkuinen enkelikollaasitaulu syntyi vanhoihin tuunattuihin kehyksiin. Pohjana on vanhaa vanhaa pöytäliinapellavaa, johon ompelin kauniin enkelikortin ja vielä lisäilin muutamia koristeita.

Enkeleitä elämäänne!

Lisää tuunailuja

2010-09-29T11:03:00.001+03:00

Kaikenlaiset rasiat ja pikkulaatikostot ovat heikkouteni ja tämän ostin kesällä antiikkikaupasta ja lienee hyvin vanha jo tekotavasta päätellen. Laatikosto oli puunvärinen ja nuppeja oli vain pari jälellä. Samanlaisia luisia nuppeja löysin Billnäsin rakennusapteekista, mutta kymmenen nuppia olisi maksanut jo maltaita, joten värkkäsin ihan omat korupiikeistä ja särmikkäistä lasihelmistä, kyllä kelpaavat minulle ja tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Lisäilin myös muutaman raaputuskuvan, mutta vielä en ole varma pidänkö ne vai poistanko.

Kun näin tämän taulun kirppiksellä, niin tiesin heti, että se lähtee mukaani. Tosin se ei näyttänyt silloin ihan samalta. Kullanväriset kehykset retkottivat melkein irti ja kuvan sisäkehys oli rikki ja ruman harmaa. Mutta tuo itse kuva on niin kaunis!!

Tarvittiin siis maalia, hiomapaperia, vasara ja nauloja, liimaa ja tässä lopputulos. Tykkään kovasti!

Kaksi puista kynttilälampettia saivat uuden värin. Näitähän tarvitaan paljon, kun syksyn pimeys on edessä. Eivätkä lampetit olleet hinnalla pilatut, euron kappale.

Näistä kuvista on vaikea päätellä tavaroiden todellista kokoa, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Laatikosto on pieni, noin 32cm korkea, kun taas taulu on aika suuri, 54x43cm. Lampettiin sopii parhaiten aika lyhyt kynttilä.

Kiitos taas käynnistänne ja mukavaa viikkoa!

Viimeaikojen tuunailuja

2010-09-27T22:10:00.000+03:00

Kuka ostaisi näin kaamea pallin?? Muistelen tuollaisia olleen ainakin 60-luvulla eikä tosiaan sytytä.
No, minähän sen kuitenkin korjasin talteen huutokaupasta huimalla viidellä eurolla ja mietin, josko siitä vielä saisi jotain tuunailtua. Kangaskin oli jo puhki kulunut, joten mitään ei turhaan säästelty.

Tällainen vanerilaatikko löytyi kankaiden ja pehmusteiden alta.

Tässäpä sitten lopputulos.

Vanerilaatikko on maalattu ja kannessa on uudet pehmusteet ja uusi päällinen. Tai ei niin kovinkaan uusi, koska kangas on hyvin vanhasta pellavaliinasta ja pitsiliina on kirpparilta löydetty, kuten myös tuo vanha nappi. Noita nappeja löysinkin oikein ison läjän edulliseen hintaan. Juuri noita nappeja etsin ja avot! kerran ne ilmestyivät eteeni. Alareunan pitsi on kuitenkin uustuotantoa, koska tähän en raaskinut käyttää mitään vanhoja käsinvirkattuja. Laatikon alla on muuten pyörät, jotka eivät varmaankaan ole alkuperäiset, mutta ainakin toistaiseksi saavat olla.

Vanhat vaneriset matkalaukut ovat keräilytavaraa eikä niitä tietenkään pitäisi maalata. Maalaamattomana se onkin lojunut pitkän tovin ilman käyttöä ja nyt tartuin pensseliin. Sisälle ajattelin säilöä valokuvia. Siis niitä, joita en oikein koskaan saa mihinkään järjestykseen. Ehkä sitten eläkkeellä ;) eli siihen on ikuisuus.

Edellisen matkalaukun tekstin tein leimasimilla ja leimavärillä, jotka ostin Clas Ohlsonilta ja ne oli pakattu kivaan puurasiaan, joka sekin sai väriä ja tekstin.

Taas yksi peili lisää ja sekin oli aika kaamea alunperin, väriltään musta ja kirkkaanpunaisia pompuloita. Lisäkoristeeksi peili sai pienen kruunun (raaputuskuva). Peilien kuvaaminen on aina niin hankalaa, ettei sieltä näkyisi jotain epämääräistä tai pahimmillaan oma naama.

Tällaista tänään ja tuunauskohteet jatkuvat....

Kesän satoa ja ruokaremonttia

2010-09-19T17:46:00.001+03:00

Syksy alkaa saapua puutarhaan ja varmaan jo voisi siellä käydä hieman siivoamassa. Jotain sain talteenkin, vaikka oma viljelyni on vielä hyvin kokeellista ja pienimuotoista. Tärkeä pointti on kuitenkin se, että se on luomutuotantoa ilman myrkkyjä ja lisäaineita.

Minttu kasvoi hurjasti ja sitä sain vähän talvenkin varalle talteen. Kuivasin lehdet ja tuota kuivattua minttua olen jo käyttänyt mm. smoothien joukkoon. Antaa mukavan piristävän maun. Siitä saa myös hyvänmakuista teetä ja sopiihan minttu myös moniin ruokiin.

Myös tilliä tuli runsaasti ja sitä olen käytön ohella sekä pakastanut että kuivannut.

Yllättävän hyvin kasvoivat kaksi paprikantaintanikin, kiitos lämpimän kesän. Lopuksi nostin paprikat sisälle, jotta saivat kauniin punaisen värin. Kaikki on jo popsittu ja hyviä olivat.

Porkkanat kasvoivat mukavasti ja nekin on jo syöty ja hyvältä maistuivat nekin.

Ensi vuonna taas uudestaan ja hiukan viisaampana ja kokeneempana.

Mitähän näissä sitten on?

Toissapäivänä tein investoinnin ja ostin mehulingon ja tänään sen kokosin ja tein ensimmäiset kokeilut. Lääkepullossa on ihan itse puristettua porkkanamehua ja kannussa myös itsepuristettua appelsiinimehua, nam.

Todella hyvänmakuisia ja taatusti terveellistä.

Kaupasta olen joskus ostanut porkkanamehua, mutta en yhtään tykännyt mausta, mutta tässäpä on oikein hyvä pehmeä maku ja vitamiineja vaikka kuinka paljon. Tätä aion juoda päivittäin pienen annoksen. Niin, voisihan niitä porkkanoita rouskuttaa porkkanoinakin, mutta meikäläiseltä se ei onnistu, joten mehu on hyvä vaihtoehto ja aika helppokin.

Kaupan appelsiinimehutkin saavat jäädä tästä lähin sinne kaupan hyllyyn. Suurimmassa osassa ns. tuoremehuja on hurjat määrät lisäaineita ja vaikka mehu olisi ihan 100% täysmehua ilman lisäaineita, niin se on tehty tiivisteestä, joka saattaa olla lähes vuodenkin vanhaa. Ainoat aidot vastapuristetut tuotteet löytyvät Brämhultsilta ja ne todella maistuvatkin aidoilta. Brämhults on Ruotsin Boråsissa sijaitseva tehdas, joka itse tuo appelsiininsa ja puristaa ne itse ja toimittaa kauppoihin nopealla aikataululla, joten mehu on aidosti tuoretta. Mutta sen voi tehdä itsekin.

Lisää ruokaan liittyviä juttuja on tulossa.....

Kannu on muuten vanha Aino Aallon kannu ja on perintöä isoäidiltäni. Pullon löysin kirpparilta ja heti se pääsi tärkeään käyttöön.

Syksyisin terveisin

Ruusunmarjoja ja kukkia

2010-09-12T19:03:00.000+03:00

Ruusunmarjat ovat niin kauniita, että ne oli ihan pakko ikuistaa kuvaan.

Päivälenkki Roopen kanssa siis tuli tehtyä, vaikka ensin sadepisarat yrittivät meitä karkottaa takaisin sisälle. Onneksi sade lakkasi ja saimme tehtyä kunnon lenkin ja samalla poimin tulevaa kranssia varten ruusunmarjoja. Niitä oli aivan valtavasti eikä missään huomannut vaikka pussillisen poimin. Näitähän voisi käyttää muutenkin ihan ravinnoksi, mutta silloin ne pitää poimia jostain muualta kuin tienviereltä.

Samalla poimin kimpun olisikohan jotain kärsämöitä. Ripustin kimpun jo ylösalaisin kuivamaan ja kunhan on kuivunut, niin kukat pääsevät maljakkoon.Viime vuonnakin samoja kukkia kuivasin ja ihan kaunis kimppu ilahdutti koko talven. Luonnosta löytää paljon kaikkea kaunista, mitä voi käyttää koristeluun. Vielä pitäisi hakea ainakin sammalta ja puolukanvarpuja ulkokukka-asetelmiin, mutta vielä ehtii :)

Ja taas uusi peili

2010-09-12T14:03:00.001+03:00

Meillähän näitä peilejä riittää vaikka jokaisen kaapin ja piirongin päälle. Mutta kun taas näen jonkin vanhan ihanan peilin, niin pakko se on ostaa. Vielä parempi, jos peili on jo vähän kulahtanut ja patinoitunut, kuten tämä ja vanhoissa peilipinnoissa on sitä jotakin, mitää uusissa ei ole, ihanaa väreilyä.

Tämänkertainen ostos onkin aika pienen kokoinen. Alkuperäisenä värinä oli musta/kulta, eikä se oikein omaa silmääni miellyttänyt, vaikka kehykset olivat oikein hyvässä kunnossa. Aikani emminkin, voinko niitä ollenkaan maalata ja syy on tässä:

Kun purin peilin puhdistusta varten, sisäpahvista löytyi oheinen teksti. Ehkäpä tämä ei niin kovin vanha peili olekaan. Vai onko sittenkin?

Käänsin pahvin ympäri...

Peili varmaan jo luokitellaan antiikiksi, koska on yli sata vuotta vanha, huh...

No, maalasin kuitenkin, koska muuten se olisi lähtenyt uudelleen kiertoon. Varmaan on arvokkaampi, kuin se kymmenen euroa, jonka siitä maksoin, mutta eihän näitä voiton vuoksi osteta, joten maalisuti viuhahti ja tykkään kovasti lopputuloksesta.

Maalasin siis valkoisella, mutta samantien pyyhin pinnan rievulla, jolloin sain kauniin mustan kohokuvion pysymään näkyvissä.

Nyt vaan miettimään peilille sopivaa paikkaa :)

Mukavaa sunnuntaita!

Roope-koira tuossa vieressä jo odottelee lenkille pääsyä. Otan pienen pussin mukaan, johon matkalta kerään punaisia ruusunmarjoja. Niitä tuolla tienpientareilla riittää. Näin nimittäin tänään kauniin kranssiohjeen, jota pitää kokeilla!

Voittaja!!

2010-09-05T22:30:00.000+03:00

Nyt on lopultakin arvonta suoritettu. Lipukkeita kertyi huima määrä, yhteensä 79kpl.

Kiitos teille kaikille osallistuneille!!

Ja voittaja!!!

Ulla-Kristiina ihanasta Kattojen yli-blogista

Ulla-Kristiina: laitatko yhteystietosi tulemaan osoitteeseen siirisofiaätkoti.fimnet.fi, niin lähetän palkintosi.

Nyt pitää siis julkaista myös palkinto:

Palkintona Ulla-Kristiinalle lähtee puuhelmistä ja jämäkästä metallilangasta tekemäni koristesydän, Pieni Pariisiaiheinen muistikirja ja pieni kirjailtu pellavapussukka, molemmat ostettu Pariisista. Lisäksi vielä iso vanha kristalli, jonka olen ostanut huutokaupasta. Kristallin on rouva Markkanen ostanut aikanaan Turun Kristallista vuonna 1958 (kuitti oli mukana).

Oikein lämpimät onnitteluhalaukset Ulla-Kristiinalle :)

Olen myös saanut kaksi tunnustusta :

blogeista Kallion elämää ja Elämää ja unelmia maalla

Lämpimät kiitokset Petralle ja Peikkotyttö Hannalle!!

Hyvää alkavaa viikkoa!!

Historian havinaa

2010-08-29T14:39:00.000+03:00

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ei tarvinnut kuin kiivetä yläkerran varastoon, jonka suloisesta sekamelskasta löysin pinon kirjoja.

Nämäpä kirjat eivät olekaan ostettu kirpputorilta eikä huutokaupasta, vaan pelastin ne jo vuosia sitten isoäitini jäämistöstä, kun eivät olleet kellekään kelvanneet. Nyt vasta kahdeksan vuoden jälkeen aloin niitä tutkia tarkemmin. Pinossa on maantietoa, uskontoa, laskentoa, historiaa, niitä samoja aiheita kuin nykyäänkin.

Laskuoppia on isoäitini aikanaan pikkutyttönä 1910-luvulla päntännyt ja aika samanlaisia yhteen- ja vähennyslaskuja taitaa olla edelleen.

On siellä tunnilla kuitenkin muutakin tehty kuin päntätty, koska tällaisia piirroksia löytyi kirjojen välistä. Merimiespiirros oli isoäitini aviomiehen koulukirjan välissä ja oikein siitä voi aistia, miten nuorimies haikailee merelle ;)

Tämä muistiinpanovihkokin oli yhden kirjan välissä. Kuka sitten tuo Karin on, en tiedä. Vaikka silloin on koulussa ollut varmaan aika tiukka kuri, niin ei tämä vihko ihan siisteimpiä ole.

Lopuksi vielä ripaus romantiikkaa. Kortti löytyi yhden kirjan välistä ja paljastanpa myös kortin tekstipuolen:

Eipä ole neito rohjennut laittaa nimeään korttiin. Selvennyksen vuoksi tämän kortti on ajalta, kun Niilo ei vielä ollut tavannutkaan isoäitiäni.

Muistakaa arvonta!!

Kiitokset kaikille jo arvontaan osallistuneille, teitä onkin hurja määrä.

Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!

Tänään vielä ehtii arvontaan mukaan!!

Sunnuntai

2010-08-22T16:23:00.000+03:00

Lämpimät kiitokset onnitteluista ja kauniista sanoistanne! Arvonta jatkuu ja sinne löytää sivupalkista klikkaamalla!

Tuunailin hieman vanhaa komeronovea, joka meillä nojailee seinään. Yhden ruudun koristelin skräppipaperilla ja ripustin siihen maalaamani kynttilälampetin. Noita lampetteja löytyy kirppareilta muutamalla eurolla ja tämäkin oli alunperin messinginvärinen. Myös tekemäni rukousnauhan ripustin ympärille, joskin jo otin sen pois, oli jotenkin liikaa. Ja jos joku miettii, mitä ovat skräppipaperit, niin ne ovat tukevaa 12"x12" kokoista paperia ja niitä löytyy vaikka millä kuoseilla askartelukaupoista. Parhaat valikoimat ovat nettikaupoissa. Yksi suosikkikaupoistani on Kruununjalokivi.

Iltojen hämärä on saapunut ja ihanaa taas polttaa kynttilöitä. Nämä ovatkin ensimmäiset.

Kirjatuki siis sai uuden värin ja kirjaksi vanhan 1950-luvulta peräisin olevan koulukasvion.

Kirjaa on ahkerasti tutkittu ja sen alkuperäinen omistaja oli neiti Anneli Töykkälä, joka on mitä ilmeisimmin joutunut kouluaikanaan keräämään kasveja. Sama kohtalo oli itsellänikin ja kova työ oli kerätä kasvit ja sen jälkeen prässätä ne ja kiinnittää langalla valkoiseen piirustuspaperipohjaan nimilappujen kera. Eikä siinä kaikki!! Myös nuo kasvit ja niiden latinalaiset nimet piti osata tai olisi pitänyt. Meillä kyllä onneksi opettaja armahti koko porukan eikä koskaan pitänyt koetta, joten säästyimme pänttäämiseltä.

Oheisesta kirjekuoresta löytyi nippu nimilappuja.

Myös tuo pikkuinen pussi löytyi kirjan välistä. Huomatkaa: Martin kirjakauppa on ollut täydellinen Kirja- ja Paperikauppa. Mahtaako sellaisia vielä olla?

Aurinkoisissa merkeissä!!

Synttärihumua ja arvontaa :)

2010-08-20T07:02:00.001+03:00

Tattadaa!! Tänään on siis se eka synttäripäivä!! Vuosi on hurahtanut nopeasti ja mukavaa on ollut :)
Mikä tässä bloggaamisessa sitten viehättää??
Mukavinta on jakaa näitä juttuja Teidän kaikkien lukijoiden kanssa ja on ollut upeaa löytää näin paljon samanhenkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ystäviä. Tykkään myös valokuvauksesta ja missäpä niitä kuvia sitten voisi paremmin julkaista kuin täällä. Ihanaa, että jaksatte kerta toisensa jälkeen käydä kurkistamassa päivityksiä ja kommentoimassakin niitä. Yhtään ainoaa negatiivista kommenttia en vuoden aikana ole saanut, mutta positiivisia ja kannustavia sitäkin enemmän, ja siitä olen iloinen!! Kävijälaskuri on raksuttanut mukavasti ja lukijamäärä on paljon enemmän, kuin osasin koskaan haaveillakaan.

Kiitos teille kaikille!!

Kuten jo aiemminkin lupailin, niin nyt käynnistyy arvonta!

Kommentoimalla tähän postaukseen olet mukana yhdellä arvalla ja jos linkität kuvan omaan blogiisi, niin saat vielä toisenkin! Linkitetyn kuvan saat sivupalkista. Mainitse tuo linkitys kommentissasi. Anonyymit ja blogittomatkin voivat osallistua, mutta laittakaa jokin yhteystieto, mistä teidät löytää, jos onni potkaisee.

Ja mitä sitten palkinnoksi?? Heh, ei aavistustakaan. Palkinto on kuitenkin jotain uutta ja jotain vanhaa, ehkä jotain tuunattua ja mahdollisesti myös jotain itsetehtyä, ehkä pariisihenkistäkin. Eikös ollutkin selvästi sanottu?

Palkinto kuitenkin odottaa voittajaa ja kerron heti, kun se selviää itselleni.

Aikaa osallistua on ensi viikon sunnuntaihin 29.8. saakka.

Kaikki rohkeasti mukaan!!

Synttärit lähestyy

2010-08-17T17:39:00.000+03:00

Huomasinkin yhtäkkiä, että blogin 1-vee synttärit ovat aika lähellä, eka postaus on tehty 20.8. viime vuonna. Siinä ainakin on tarpeeksi syytä arvonnan käynnistämiseen. Lukijoitten määrä on jo ylittänyt sadan, mikä ilahduttaa kovasti ja kannustaa jatkamaan bloggausta. Oikein lämpimästi tervetuloa uudet lukijat ja myös "vanhat" uskolliset!! Tosi mukavaa on lukea kommenttejanne.
Täytyypä laittaa mietintämyssy päähän, mitä palkinnoksi. Vielä siis pitää malttaa muutama päivä.

Näin vuosipäivän kynnyksellä mietin, onko jotain vuoden aikana muuttunut. Huomaan, että yhä enemmän sisustustyyli muuttuu kuluneemmaksi ja romuromanttiseksi ja jonkin verran valikoivammaksikin. Ei liikaa hörsöilyä, mutta hiukan kuitenkin. Värimaailma on kuluneen valkoinen ja beessiä ja ruskeaa eri sävyissään siellä täällä.

Ihanat syyshortensiat ovat ihan lempparikukkiani. Nämä on omalta pihalta leikattuja. Pitäisikin istuttaa lisää noita pensaita, jotta uloskin jäisi muutama kukka. Toivottavasti nämä lopuksi kuivuvat vielä talvenkin iloksi. Ensimmäinen yritys meni mönkään, kun vaan laitoin kukat maljakkoon ilman vettä. Lopputulos oli kehno. Nyt laitoin myös vettä ja saavat ensin kukkia veden kera ja ehkä sitten kuivuvat vähitellen. Saapi nähdä.

Palaan pian!!

Hau hau

2010-08-16T20:13:00.001+03:00

Täällä blogini lukijoissa on varmaan paljon koiranomistajia ja myös koirattomia lukijoita ja nyt tuleekin koiramainen juttu, johon toivottavasti otatte kantaa.
Olen tässä pari päivää miettinyt onko tai pitääkö koiralla olla oikeus joskus haukkua? Vai pitääkö olla aina hipi hiljaa ja korkeintaan vinkaista, jos on jotain ilmoitettavaa? Tuntuu löytyvän ihmisiä, jotka ärsyyntyvät pienimmästäkin haukahduksesta.

Roope asui ensimmäisen vuotensa kerrostalossa eikä ongelmia ollut, ei ainakaan kukaan valittanut. Kesällä hän muutti isäntäväkensä kanssa rivitaloon. Kylläpä on mukavaa, kun oma pikkuinen piha, joka aidattiin Roopellekin sopivaksi, vai onko? Valittajia on riittänyt. Kesä on ollut kuuma ja tietysti kaikki pitävät ovensa ja ikkunansa auki, jolloin tietysti rivarialueella kuuluu monenlaisia ääniä, myös haukuntaa. Eräskin vanhempi naapuruston rouva sanoi minulle ja pojalleni, kun olin viemässä Roopea kotiin: "Ai, tässäkö on se räksyttävä koira, onpa söpö". Roope kävi nuuhkimassa rouvan, mutta ei sentään takatassua nostanut. Muitakin valittajia on tullut. Roopesta ei tekemälläkään saa räksyttävää koiraa. Sen verran hän on meilläkin ollut hoidossa, että kokemusta on. Tietysti koirat joskus haukkuvat, mutta eikö se ole niiden oikeus? Olisi kai aika epänormaalia, jos koira ei koskaan haukahda.

Meillä ollessaan Roope tarkkakorvaisena saattaa haukkua muutaman kerran, kun kuulee, että pihaamme tulee auto ja ovi käy tai jos kuulee jonkin äkillisen äänen ja muuten on hiljaista. Hän myös vastaa haukahtaville naapurin koirille, joita löytyy useampikin lähietäisyydeltä. Joskus myös Roope saattaa haukahtaa muutaman kerran, kun on pitkästynyt eikä kukaan viitsi leikkiä hänen kanssaan. Öisin hän ei ole haukkunut koskaan ja ainakin meillä kiltisti ja hiljaa odottaa aamulla, koska jaksan vääntäytyä sängystä ja lähteä aamukävelylle. Siis haukuntaa on ehkä yhteensä noin viisi minuuttia vuorokaudessa. Minuutteja, jolloin hän ei hauku on noin 1435/vrk. Tuo viisi minuuttia pienissä pätkissä on ilmeisesti kuitenkin liikaa joillekin ihmisille.

Meillä on kolme naapurin koiraa lähietäisyydellä ja kyllähän ne silloin tällöin haukkuvat, mutta eipä ole tullut mieleen, että se olisi jotenkin häirinnyt. Nehän ovat vaan elämän ääniä ja todellakin kyllä koirallakin TÄYTYY olla oikeus silloin tällöin haukkua. Se on niiden tapa viestittää. Ymmärrän kyllä, että naapurusto saattaa ärsyyntyä, jos koira vaikka yksin ollessaan haukkuu tunnista toiseen, ja silloin koiran omistajankin täytyy asialle tehdä jotain. Mutta satunnaiset haukahtelut kyllä kuuluvat normaaleihin ääniin.

Minkälaisia kokemuksia teillä on koiran haukunnasta, oman tai naapurin??

Hauhau-terveisin Roope ja

Elokuu ja kesä vaan jatkuu

2010-08-14T21:29:00.000+03:00

Lämmintä vaan riittää edelleen, vaikka syksy jo kolkuttelee ovan takana. Näin lämmintä kesää ei taida omassa elämässä toista tullakaan ja varmasti tätä vielä muistellaan monta kertaa.

Kesäloma on loppunut ja pari viikkoa olen jo pakertanut töissäkin. Vaikka viilennyslaite töissä on puhaltanut kaiken aikaa, niin ei työnteko helteellä ole mitään herkkua. Vähän viileämpi ilma sopii meikäläiselle paremmin, mutta eipä valiteta :)

Kesälomalla piti tietysti tehdä vaikka mitä, mutta taas kerran suurin osa jäi tekemättä, varsinkin se siivouspuoli. Taitaa olla tyypillistä aika monille, vai mitä? Muutaman huonekalun maalasin, mutta siihenkin puuhaan ilma oli vähän liian lämmin.

Viime vuonna aloitin golfaamisen ja nyt enin aika kesälomasta meni golfkenttiä kiertäessä. Oli kyllä aika hikistä puuhaa sekin, mutta tosi mukavaa kuitenkin. Meikäläiselle ei kuitenkaan mikään liikuntaharrastus korvaa juoksemista. Harrastin sitä yli kolmekymmentä vuotta, siis ihan nuoresta tytöstä lähtien. Se kuitenkin loppui noin viisi vuotta sitten kertalaakista polven pettämiseen. Vieläkin elättelen toivetta, että vielä juoksisin, mutta kolmen polvileikkauksen jälkeen se taitaa jäädä vain haaveeksi.

Tässä muutama huutokauppaostos, erityisesti tykkään tuosta vanhasta lampusta, joka kyllä pitää ensin perusteellisesti puhdistaa ja sen jälkeen uudelleen sähköistää. Enpä oikein luota noihin vanhoihin johtoihin. Metallihärpäke on kirjatuki, joka ehkä saa uuden värin. Luupäiset ruokailuvälineet, vaikka ovat vanhoja, näyttävät ihan käyttämättömiltä.

Heinäkuussa olimme ystävän kanssa liikkeellä ja matkalla poikkesimme Marttilassa pihakirppikselle. Siellä olikin oikein romunkerääjän paratiisi. Kynttilän pidikkeet ja niihin kynttilät löytyivät sieltä, kuten myös pieni valokuvakehys.

Kiitos teille kaikille kävijöille ja kommenttejakin on niin mukava lukea!!

ps. Roope pääsi taas meille yökylään, kun kotona on tuparit. Pikkukoiran on silloin turvallisempaa olla mummin hoivissa ;)

2010-07-21T12:22:00.000+03:00

Täyspuinen vanha vetolaatikko sai uuden elämän keittiön pöydän hyllykkönä. Näitä laatikoita ostin useamman, mutta muut ovat vielä autotallissa odottamassa käsittelyä. Huutokaupasta nämäkin ostin. Meklari oli lastannut laatikoihin vanhoja opettaja-lehtiä ja hän siis myi niitä lehtiä, ei laatikoita. Laatikot tulisivat kaupanpäällisiksi. Kyselinkin häneltä, josko hän myisi ne laatikot erikseen ja hämmästynyt ilme kasvoillaan hän kysyi, mitä ihmettä minä niillä tekisin, vanhoilla romuilla laatikoilla. Toisen romu on toisen aarre, joten sain ostaa tai siis huutaa laatikot ilman niitä lehtiä. Hinnaksi tuli noin euron kappale. Ja ne lehdet jäivätkin kokonaan myymättä, kukaan ei halunnut.

Lasipurkitkin ovat vanhoja ja olen yrittänyt löytää noita, missä on metallinen kannensulkija tallella. Tietääkö teistä joku, milloin tällaisia purkkeja on käytetty? Omasta lapsuudesta en niitä muista.

Uusi läppäripöytäni on peräisin samalta meklarilta, mutta tällä kertaa ostettu hänen antiikkikaupastaan. Pöytä taitaa olla hyvin vanha ja siitä oli vanhat maalit poistettu, oli siis ihan puhdas puupintainen. Nyt varmaan kaikki entisöijät nostelevat kulmakarvojaan tuohtuneina, kun sen maalasin uudelleen. Itselleni ja omaksi iloksi näitä teen, joten kauhistelkoon rauhassa. Varsinkin huutokaupoissa usein kuulen monien jupisevan, miten mikäkin huonekalu tai tavara on pilattu maalaamalla, puhumattakaan, että vielä valkoiseksi. Juuri tuo kyseinen meklari hakee paljon tavaraa Ruotsista ja hän kertoikin koko huutokauppayleisölle, miten Ruotsissa kaikki vaan maalataan valkoiseksi ja milloinkahan tuo tyyli rantautuu Suomeenkin. Heh, ehkä hän on jo vähän jälkijunassa ;)

Yksi projekti hoidettu

2010-07-19T11:56:00.002+03:00

Kesäloman aikaan tarkoituksena oli vähän lyhentää tuunattavien huonekalujen pitkää listaa ja jotain sentään helteistä huolimatta olen saanut aikaankin. Tavanomaisuudesta poiketen tämä kaappi ei ole sen paremmin huutokaupasta kuin kirppariltakaan. Olen sen saanut 90-luvulla isoäidiltäni, kun se ei enää hänellä muuton yhteydessä mahtunut uuteen asuntoon. Kaappi on siitä saakka palvellut erinäisissä paikoissa, mutta kun tumma väri ja lakattu pinta eivät enää oikein miellyttäneet, niin jotain oli tehtävä. Siis maalipurkki esiin!!

Nyt kaappi pääsi taas paraatipaikalle ja sai sisäänsä keräämiäni valkoisia Arabian astioita. Niitä olikin sen verran paljon, että kaikki eivät edes mahtuneet. Astiat ovat noin 1900-1960-luvuilta eli vähintään 50-vuotta vanhoja.

Eivätkä astiat pelkkiä koristeita ole, vaan käytän niitä usein ja moniin tarkoituksiin.

Yksi kastikekulho on Pariisista ja iso kannu on Bavariaa, mutta muut kaikki ovat Arabiaa. Alahyllyn kultareunainen kannu on myös isoäitini jäämistöstä, mutta loput on hankittu huutokaupoista ja kirpputoreilta.

Myös väriä pitää olla elämässä, joten tämä 4-vuotiaan Ronjan mummille tekemä ihana Pariisi-aiheinen taulu pääsi raameihin kaapin yläpuolelle.

Ihanaista keskikesää, onneksi loma vielä jatkuu pari viikkoa!!

Hellepäivän askarteluja

2010-07-11T15:05:00.000+03:00

Huh hellettä!! Ulkona on niin kuuma, että välillä on parasta pysyä sisällä ja askarrella jotain, jos jaksaa. Eipä tällä helteellä paljoa jaksa.

Vai mitä voisi päätellä tästä kuvasta:

Roope makoilee ihan reporankana talon ilmeisesti viileimmässä paikassa eli keittiön senkin alla. Kivilattia on sentään aika vilpoisa. Ei ole helppoa koirillakaan. Välillä on pitänyt mennä viilentävään suihkuun.

Haluaisin ihan oikean kokoisen mallinuken tai torson tai miksi sitä sanotaankin, mutta vielä ei ole tullut vastaan, ei vanhaa eikä uutta. Askartelukaupassa tuli kuitenkin vastaan jotain pahvintapaista oleva torso ja siitä tein tällaisen pienoismallin. Tein siihen jalustan ja yläpuolelle laitoin niin "monikäyttöisen" shakkinappulan. Vartalo on päällystetty ranskalaisesta vanhasta lehdestä revityillä paperisuikaleilla ja ne on kiinnitetty decoupage-liimalla. Koska vartalo-osa on kovin kevyt, niin laitoin vielä sisälle painoksi riisiä, jotta pysyy paremmin pystyssä. Sitten vielä ruusu rintaan...

Onneksi huomiseksi on luvattu lämpenevää, heh!!

Vanha tarjotin

2010-07-08T14:00:00.006+03:00

Vanhoja metallitarjottimia löytyy muutamalla eurolla, mutta mitä niillä tekisi? Tässä yksi vinkki eli taulupohja, johon voi magneeteilla kiinnitellä valokuvia tai mitä vaan mieleen tulee ja vaihdella voi vaikka joka päivä. Metallitarjotin on maalattu ja magneetit ovat maalattuja shakkinappuloita, joiden pohjaan on liimattu magneetti. Kuvat pysyvät hyvin pohjan ja magneetin välissä (nämä ovat kyllä aika voimakkaita). Teksti on "raaputuskuva", joita löysin Billnäsin markkinoilta, oli ihan helppo kiinnittää ja hyvin pysyy metallissakin.

Nuo pikkuiset kissanpennut ovat aika hellyttäviä, vai mitä?

Kesäistä menoa

2010-07-07T14:40:00.000+03:00

Viime perjantaina suuntasimme ystäväni kanssa auton nokan kohti Billnäsiä ja kädentaitopäiviä. Aiemmin en ole noissa maisemissa käynytkään, joten johan oli korkea aikakin. Ajelimme Fiskarsin ruukkikylän läpi ja maisemat ja tunnelma näyttivät oikein houkuttelevalta. Tällä kertaa emme pysähtyneet, vaan jatkoimme vielä vähän matkaa Billnäsiin. Kädentaitomessuilla oli monenlaista mukavaa katseltavaa ja ostettavaa, mutta aika paljon enemmänkin olisi myyjiä mukaan mahtunut, tosin eipä ostajiakaan ensimmäisenä päivänä kovin hurjasti ollut. Yksi kauppa ylitse muiden oli Valkoista Pellavaa-blogin Riikan ja hänen siskojensa myyntipöytä, jonka ympärillä riitti kuhinaa.

Tässä näkyy pieni osa heidän myyntituotteistaan. Monenlaista vanhaa tavaraa tuunattu uuteen uskoon hyvällä maulla ja valtaisalla kekseliäisyydellä.

Samalla ihailimme ruukkikylän taloja, kävimme Rakennusapteekissa, katsastimme puutarhanäyttelyn, kolusimme muutamia kirppiksiä ja kivoja ostoksiakin tuli tehtyä. Siinä se koko päivä meni mukavasti, mutta meillähän ei ollut mitään kiirettä mihinkään, siis aito kesälomapäivä :)

2010-07-05T17:20:00.000+03:00

Aurinkoisen hellepäivän puuhana tein pihalle syreenien katveeseen uuden oleskelunurkkauksen pikkupöydästä ja kahdesta tuolista, jotka löytyivät kirpparilta ( aikamoisen likakerroksen alta ne kuurasin). Ovatkin oikein hyvälaatuisia ja tukevaa tekoa, made in Sweden.

Ehkäpä iltahämyssä ja lyhdyn loisteessa saisi paremman kuvan. Auringonpaisteessa jotenkin kaikki värit kulahtavat. Lyhtykin on tosi vanha, vaikka samaa mallia tehdään uutenakin. Puuta vasten nostin pikku seinämän, joka aiemmin palveli takaoven sementtiportaiden ritilänä ja kiinnitin siihen ison koukun. Nyt se on paljon paremmassa käytössä.

Kasvimaallakin on jo kasvua tapahtunut. Sipulit ja porkkanat ovat aika isoja, mutta takana olevat salaatti ja tilli vasta aluillaan, koska ne sain kylvettyä vasta pari viikkoa sitten. Sen sijaan pelargoniat oikein rehottavat ja kukat ovat suuria ja painaviakin. Noita kukkia on niin paljon, että niitä leikkaan sisällekin maljakkoon.

Välillä täytyy tulla sisälle viilentymään, mutta ei valiteta. Näin lämpimiä ilmoja meillä on niin vähän vuoden aikana.

Helteistä viikkoa

Aurinko paistaa koirillekin

2010-07-03T13:52:00.000+03:00

Ystäväni Eija on luonut ihan uuden aurinkolasimalliston, joka tulee lähiaikoina myyntiin ja mukana on myös lemmikkimallisto. Koska Roopekoirakin tarvitsisi aurinkolasit, niin Eija ilahdutti lähettämällä upeat lasit jo ennakkoon. Kiitos Eija tästä päivän piristyksestä!!

No, Roopelle ne olivat hiukan liian pienet, joten tämä pikkukoiruli sai ne itselleen.

Tässä vähän vertailupohjaa omiin laseihini.

Ja jos mallisto kiinnostaa, niin ne tulevat myyntiin täällä .

Aurinkoista viikonloppua!!

Musiikkia menneisyydestä

2010-07-01T15:43:00.000+03:00

Mitenkähän tuo otsikko voisi kuulua tähän? Huutokaupasta huusin vanhan ruostuneen ja aika kulahtaneen kellon viidellä eurolla tarkoituksena purkaa se ja käyttää sitten osia johonkin tuunaukseen.

Tässäpä nämä "purkujätteet" ovat. Kellotaulukin on pahvia ja aika kulahtanut. Ainakin voin kuitenkin käyttää noita rattaita ja viisareita johonkin.

Itse kellon rungosta taitaa tulla tuikkulyhty. takana on aukeava ovi ja sivulla lasiseinä ja tuossa edessäkin on lasi, vaikka sitä ei helposti huomaakaan, kun pesin siitä liat pois. Ruostetta ja patinaa löytyy puhdistuksen jälkeenkin, mutta hyvä juuri niin.

Mielenkiintoisin löytö kellon sisältä oli tämä ja nyt päästään siihen musiikkiin. Kun tuota ratasta pyörittää, niin syntyy ihanan kaunista ja lempeää musiikkia. Varmaankin joskus menneisyydessä, kun kello on vielä toiminut, tämä kaunis musiikki on toiminut herättäjänä. Lisäksi tuossa on kaiverrettuna 1866, joten voisiko tämä kello olla tosiaan lähes sataviisikymmentä vuotta vanha.

Tai siis entinen kello, olisihan kellon voinut pitää kokonaisenakin, mutta enhän sitten olisi löytänyt tätä aarretta, mikä kätkeytyi sisälle. Tämänkin varalle on jo ajatuksia, mutta niistä tuonnempana lisää.

Lämmin kiitos vielä Nostalgiaa ja patinaa blogin Sanna-Pauliinalle tunnustuksesta:

Heh, tämä olisi paremmin sopinut edellisen peilipostauksen yhteyteen!

Katso peiliin

2010-06-30T20:56:00.001+03:00

Nyt on ihan "uusi" käsipeili WC:ssä ja sitä pidänkin esillä ja käsillä kaiken aikaa. Sopii mukavasti leveälle ikkunalaudalle.

Kirpparilta löytyi rottinkikehyksinen ja puuvartinen soikea vanha peili, joka taas herätti alati uinuvan tuunausviettini.

Ensin maalia pintaan ja hiontaa ja sitten voikin kääntää peilin toisin päin.

Ensin piti laittaa vaan yksi kuva, mutta siitä se sitten lähti...

Nuo kuvat ovat ihan aidosta v:n 1901 ranskalaisesta muotilehdestä ja kiinnitetty decoupage-liimalla, joten pinta kestää myös kosteutta ja pyyhintää.

Kyllä nyt kelpaa peilailla :)

Juhannuksen aikaan

2010-06-24T16:39:00.000+03:00

Kävilaskuri lähentelee 20 000 kävijää ja lukijamäärä lähenee sataa. Kiitos siitä kuuluu Teille kaikki mukavat lukijat!! Ihanaa, että jaksatte täällä käydä aina uudestaan. Palaute on ollut positiivista, mikä tietysti kovasti lämmittää mieltäni. Lähiaikoina on siis arvontaa tiedossa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt alkoi viiden viikon kesäloma ja siitä aion nauttia ihan täysillä. Varmaan silti postauksia tulee, koska ihan kotiympyröissä pysytään, en ole ollenkaan mökkeilijätyyppiä.

Ensin kuitenkin vietetään keskikesän juhla, sekin kotona lähiystävien kanssa. Myös Roope-koira ilahduttaa läsnäolollaan, nytkin loikoilee tuossa vieressäni masu täynnä ruokaa ja odottelee, että pääsisi lenkille.

Siis Teille kaikille oikein

Pihamme juhannusruusukin alkoi kukkia ihan oikeaan aikaan !

Pyykkilaudan uusi kuosi

2010-06-22T20:03:00.001+03:00

Tämä oli ihan tavallinen harmaa vanha ja kulunut pyykkilauta, josta ensin suunnittelin tekeväni jonkinlaisen ilmoitustaulun ja tuohon pikku hyllylle jotain minitavaroita. Magneetit eivät kuitenkaan pysyneet hyvin laudan metalliosassa, joten sitten piti keksiä muuta. Yleensä nämä tuunaukset muuttuvatkin matkan varrella ihan muuksi, kuin aluksi ajattelen.

Ensin maalia pintaan ja hiontaa ja yläosaan vähän koristeluja. Ehkäpä tuohon lautaosaan laitan jotain valokuvia tai muita kuvia. Vielä on mietintämyssy päässä.

Lämmintä kesäiltaa!!

Notre Dame

2010-06-20T18:12:00.001+03:00

Kaksi kertaa aiemmin olen ollut tämän Pariisin Notre Damen katedraalin pihalla, mutta aikapulan vuoksi en ole päässyt sinne sisään. Pitkä turistijono kiemurtelee aina kirkon edessä ja nyt kolmannella kerralla uskaltauduimme kokeilemaan jonotusta. Ajateltiin, että katsotaan miten pitkälle pääsee esim. puolessa tunnissa. Yllätys olikin suuri, kun jono eteni niin ripeästi, että emme olleet siinä kuin ehkä vartin. Kappeliin ei ole sisäänpääsymaksua, mikä varmaan nopeuttaa liikennettä. Noihin torneihinkin pääsee erikseen, mutta se on sitten ihan eri jonotus ja voi kestää useita tunteja.

Katedraalin rakentaminen aloitettiin v. 1163 ja se kesti lähes 200 vuotta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten tällainen komeus on joskus pystytty rakentamaan ja vielä sen aikuisilla menetelmillä. Kirkon ulkopuoli on koristeltu upeilla patsailla, kohokuvilla ja lasimaalauksilla ja tietysti jatkuva restaurointi on käynnissä.

Sisällä kappelissa oli juuri messu käynnissä samalla, kun jatkuva turistijono kiemurteli ympäri kappelia. Turisteista huolimatta tunnelma oli mahtava. Katedraalin restauroinnin hyväksi kerättiin varoja sytyttämällä kynttilöitä. Oma kynttiläni palaa tuossa kuvassa ihan keskimmäisen kynttilän vieressä. Molemmin puolin kappelia on valtavat 13 metriä halkaisijaltaan olevat "ruusuikkunat", jotka tuovat valoa kappeliin, kuten myös nuo kauniit kattokruunut. Monenlaista aarretta oli taltioitu kirkkoon. Ihan viimeisessä kuvassa yritetään pienoismallin avulla kuvata kirkon rakennusvaiheita. Aika alkeelliselta näyttää, ei uskoisi lopputuloksesta.

Tällaista tänään :)

Ja lisää kukkia

2010-06-19T14:00:00.008+03:00

Kukkia on kiva kuvata, kun ovat niin kauniita.

Etualalla oleva lumihiutale virkistyi huonosta alusta huolimatta, kun en saanut sitä heti istutettua. Nyt se näyttää jo onneksi aika runsaalta.

Tästä pelargonialajikkeesta tykkään ihan erityisesti, vaikka nimeä en tiedä. Hennon vaaleanpunainen väri on myös mieleinen ja kukat ovat kuin ruusunnuppuja.

Kukat istutin kirpparilta löytyneeseen koriin. Sopivasti mahtui kaksi kukkaa. Ilma on ollut vähän viileää kukille, joten varmaan kukat lisääntyvät, kunhan ilma lämpenee.

Sisälläkin kukkii, vaikka melkein kaikki kukat on viety ulos. Saintpaulia kukkii jo toisen kerran keväästä lähtien ja nyt nuo kukat ovat erityisen suuria.

Lauantai-iloa!!

Fashion

2010-06-18T20:17:00.001+03:00

Kokeilin taas kuvan muokkausta PhotoScapella ja osallistuin Collage Obsessioniin, jossa aiheena tällä viikolla on Fashion. Tämä pariisilaismuoti on yli sadan vuoden takaa.

Ihan käypää alusasumuotia vieläkin ;)

Lisäsin vielä vähän värikkäämmän version samasta kuvasta.

Liikkuminen Pariisissa

2010-06-12T11:00:00.001+03:00

Lentokentältä suuntasimme ensimmäiseksi taksiin, joka kiidättäisi meidät hotellille. No, eipä juuri voi puhua kiidättämisestä, kun matkaan kului ainakin tunti. Liikenne oli tukossa, vaikka neljä kaistaa oli yhteen suuntaan ja aikaa kului enemmänkin jonottamiseen. Taksi ei siis välttämättä ole lainkaan nopein tapa liikkua Pariisissa. Lentoasemalta pääsee junalla ja kai metrollakin ja ne ovat kyllä nopeampia, joskin matkalaukkujen raahaaminen niissä ei ole niin herkkua.

Taksihinnat ovat vähän halvempia kuin Suomessa. Onneksi taksin tavaratila oli suuri, koska kuski kuljetti siellä samalla yhtä ruusupensasta. Laukkumme siis pääsivät oikein viehättävään seuraan.

Tuossa taksimatkalla saattoi tehdä havaintoja muusta liikenteestä ja silmiinpistävää oli moottoripyörien runsas määrä ja erityisesti hurja ajotyyli, kun ne puikkelehtivat vauhdilla kaistojen välillä. Autot kyllä kiltisti antoivat tilaa, mutta en olisi kyytiin mennyt, huh! Olihan siellä nopeusrajoituksetkin, mutta niitä ei kai niin tarvitse noudattaa.

Tässähän näitä tuntui riittävän hotellimme ympäristössä.

Tälläista pyörää en ole ennen nähnytkään. Olisiko mahdollisesti vähän turvallisempi?

Auto siis ei ole kovinkaan kätevä keskustassakaan ja parkkipaikan löytäminen taitaa olla lottovoitto. Jos vielä paikan löytää, niin ei ole varmaa pääseekö siitä pois.

Vettä pitkin löytyy tällainen vaihtoehto. Aika leppoisaa menoa.

Pariisi haluaisi pyöräilykaupungiksi ja pyöräteiden määrää ollaan kovasti lisäämässä. Mihinkähän? Kadut ovat aika kapeita eikä taloja voi siirtää. Kaikkien käytössä olevia pyöriä on Pariisissa 20000. Viime vuonna ilkivallan ja varastelun vuoksi ne jouduttiin kaikki uusimaan. Ei ihan hyvältä vaikuta. En kyllä olisi uskaltanut polkupyörälläkään mennä tuonne liikenteen sekaan, mutta näkyihän siellä muutamia rohkeita.

Turistin kannalta ehdottomasti kulkuväline nro I on metro, jonka löytää, kun seuraa keltaisia M-kylttejä.

Pienen pähkäilyn jälkeen onnistuimme ostamaan liput automaatista, jossa ranskalaiseen tapaan oli vain ranskan kieltä. Kun sitten osasi painaa oikeaa painiketta, niin löytyi sieltä valikko, josta voi valita vaikka englannin tai saksan. Yksi matka maksoi 1,60 euroa ja sillä voi ajella niin kauan, kunnes palasi maan pinnalle takaisin. Turisteille myytiin esim. kolmen päivän lippua 20 eurolla, joten siitä voi laskea, kannattaako ostaa. Ei olisi kannattanut, mutta olihan se kätevää, ettei aina tarvinnut olla uutta lippua ostamassa. Niitä myytiin isommilla asemilla, joissa oli lipputiski, pienemmillä asemilla oli vain automaatit. Osa porukasta liikkui ilman lippua ja yksikin tyttö tuli perässäni aika näppärästi hame päällä kukkapuska kädessä hyppäämällä aitauksen yli, joka siis oli aika korkea. Sakkoa saa 50 euroa, jos jää kiinni. Facebookiin onkin perustettu kaveriryhmiä, jotka kulkevat pummilla, ja jos joku jää kiinni, niin maksetaan sakko yhteisestä kassasta. Keinot ovat monet.

Loppujen lopuksi metroasemilla oli aika helppo suunnata oikeaan paikkaan, vaikka käytäviä oli paljon. Kaikki oli hyvin viitoitettu ja nämä kyltit olivat hyvin selkeitä, kun niihin ensin vähän tutustui.

Voisi kuitenkin sanoa että metro on hyvä vaihtoehto turisteille, työmatkalaisille ja yksin kulkeville. Se ei ole suunnattu liikuntaesteisille, lastenvaunuille eikä huonojalkaisille. Portaita on paljon ja portit ovat ahtaita ja vähän hankaliakin.

Isommilla metroasemilla oli oikein tunnelmaa. Nämä poijaat näin monena päivänä musisoimassa.

Aika paljon näkyi katukuvassa poliisiautoja, mutta tähän kyytiin ei ollut mitään hinkua.

Poliisit olivat lisäksi aika vikkeläjalkaisia, joten karkuun on vaikea päästä.

Mitäs tykkäisitte tästä kyydistä?

Aikas makee!!

Tulipa tästä pitkä juttu. Toivottavasti jaksoitte loppuun saakka.

Leipälaatikon uusi elämä

2010-06-11T18:51:00.000+03:00

Vanha puinen tosi jämäkkä ja siisti leipälaatikko löytyi muutamalla eurolla kirppikseltä. Se oli tietysti männynvärinen, kuten ne yleensä ovat. Nyt se näyttää tältä:

Aiemmin en olekaan laittanut kuvia vessasta. No ei tästäkään voi paljoa päätellä. Leipälaatikko on nyt kuitenkin wc:n pöydällä ja kätkee sisäänsä ne kaikki naisille niin tuiki tärkeät meikit ja hiusharjat ja -lenksut, jotka helposti leviävät pitkin pöytää. Aiemmin ne olivat tässä parissa sisustuskorissa, jotka nekin alkoivat kummasti pursuilla. Nyt vaan kansi auki ja taas kansi kiinni eikä siellä sisällä tarvitse tavarat olla niin ojennuksessa. Tulipa sitten samalla siivottua wc:n kaapitkin.

Mukavaa kesäviikonloppua!!

Pariisin kirpputorilla

2010-06-10T21:00:00.004+03:00

Pääsinhän minä sinne Pariisin kirpputorille. Aluksi piti kartasta tutkia osoitteitten perusteella, mistä niitä löytyisi. Isot torit ovat kaupungin laitamilla ja matkaa on, mutta metro on kätevä ja nopea kulkuväline. Suuntasimme Le marche aux Puces torille, joka on kaikkein suurin ja sijaitsee Clignancourtissa. Siis sain miehenkin mukaan, onkohan hän koskaan ikinä ennen ollutkaan kirpputorilla !! Nytkin istui kahvilassa, kun minä siellä kiertelin. Tämä tori on muuten perustettu jo vuonna 1870, joten perinteitäkin on. Metroasemalta kun tulimme maan pinnalle, niin ei ollut hajuakaan, mihin päin pitäisi suunnata ja tuo torihan on levittäytynyt aika laajalle alueelle. Ensin piti talsia kaikkien lenkkari-, farkku- ja krääsäosastojen läpi, mutta löytyihän se antiikkisempikin osasto:

Hiukan salaa näitä kuvia piti ottaa, kun selvästi monet myyjät eivät tykänneet kuvaamisesta ja pari huomauttikin siitä, kun kuvasin. Eivät sentään riistäneet kameraani. En nyt tähän laita sitä kuvaa, kun eräs myyjä tuli kiukkuisena kieltämään kuvaamisen sillä seurauksella, että pääsi itsekin siihen kuvaan.

Tosi mielenkiintoista oli kierrellä eri osastoilla ja aikaakin vierähti, mutta enemmänkin katselupuolelle tämä kierros jäi, koska hinnat olivat aika huimaavat. Asiakkaitakaan ei ollut paljoa ollut, joten tilaa riitti ihan mukavasti. Loppujen lopuksi aika saman tyyppistä tavaraa oli myynnissä kuin Suomessakin.

Tällainen lintuhäkki miellytti, paitsi hinta, mutta ei ihan mahdu matkalaukkuun.

Muutaman leimasimen ostin, joista oli jo kuva aiemmin ja yhden kouluvihon.

Nämä kyltit maksoivat jotain 150-200 euroa. Mitäs tykkäätte hinnasta? Eivät lähteneet mukaani, vaikka olisivatkin sinne matkalaukkuun mahtuneet. Muutaman vanhan lehden ostin:

Tässä on muotia vuodelta 1901. Aika tyylikkäitä rouvia. Nyt Pariisin katukuvassa en nähnyt mitään erityisen tyylikästä tai muodikasta. Ihan vaan tavallisen näköistä porukkaa, tai sitten en käynyt tarpeeksi tyylikkäissä paikoissa.

Tässä muotia noin viisikymmentä vuotta myöhemmin, v:lta 1955. Miksikähän valitsinkin juuri tuon vuoden ;)

Meninkö sittenkin merta edemmäs kalaan? Kun palasin hotellille, huomasin että muutaman sadan metrin päässä oli meneillään katukirppis, missä hinnatkin olivat jo ihan kohtuullisen halpoja. Eipä täälläkään kauheasti asiakkaita ollut, joten tinkivaraakin riitti mukavasti. Oikeastaan ei edes tarvinnut sanoakaan mitään, kun vaan oli vähän miettivän näköinen, niin johan myyjä alkoi pudottamaan hintaa.

Täältä löytyi vanha rukousnauha ja hopeinen riipus, joka on saranalla aukeava kotelo ja nämä lopulta yhteishintaan 25 euroa eli ei paha hinta. Myyjä kovin näytti hopean merkkejä riipuksessa, mutta uskoiskohan?? Kaunis kuitenkin.

Kaikenlaista aarretta oli myynnissä täälläkin.

Tarkkana kuitenkin kannattaa olla noilla toreilla, koska siellä kyllä liikkuu monenlaista porukkaa ja kaikki eivät ole ostoksilla. Yksi luihun näköinen tyyppi tuli vähän liian lähelle taakseni ja hymyili kovin maireasti. Ensin luulin myyjäksi, mutta taisikin olla ihan muut aikeet saada rahaa. Onneksi heti huomasin tyypin, koska ei ruuhkaakaan ollut. Toisenkin kerran vielä paljon myöhemmin sama tyyppi yritti hakeutua lähelle, mutta olin kyllä varautunut ja lompakko oli visusti pikkulaukussa takin sisäpuolella. Tuskin hän niistä ostoksistani oli kiinnostunut, mutta varmaan rahat tai kamerakin olisi kelvannut.

Näistä olen haaveillut

2010-06-06T15:15:00.001+03:00

Pariisijuttujen lomassa ihan jotain muutakin. Kovasti on tehnyt mieli ostaa pihalle pikkuinen pöytä ja pari tuolia ja olenkin yrittänyt pitää silmät ja korvat auki, josko sellaiset jossain tulisivat vastaan. Ja tulivathan ne.

Niidenhän piti olla metallia ja mieluiten kunnon rautaa. Pariisin katukirppiksellä oli aivan ihana setti myytävänä, mutta en edes halunnut mennä hintaa kysymään. Vielä enemmän olisi harmittanut, jos ne olisivatkin lähteneet edullisesti. Matkalaukkuun ne kuitenkaan eivät olisi mahtuneet ja enpä oikein olisi uskaltanut luottaa jälkilähetykseenkään.

Tässä nämä kuitenkin ovat ja eilen ne ostin Pietarin Old Timesta Ruskolta.Täälläpäin asuvat kyllä tietävät paikan. Näin tuolit ja pöydän heidän nettisivuillaan ja ihan pakko oli päästä ainakin katsomaan niitä. Aikas kohtuu hinnalla ostin tuolit ja pöytä tuli kaupanpäällisiksi, koska siinä oli vähän vikaa, joka ei kuitenkaan meikäläistä yhtään haittaa. Nuo tuolit ovat niin painavaa rautaa että juuri ja juuri jaksan yhden tuolin nostaa, pöytä on hiukan keveämpi. Vielä ne hakevat lopullista paikkaansa, mutta nyt jo kuvittelen itseni istumassa kahvikupposta nauttien ja jotain ihanaa lehteä lukien. Ja tiedoksi vielä, että tuolla Pietarin kaupassa oli avattu myös liiteri, varsinainen aarreaitta, johon on kerätty kaikkea maan ja taivaan väliltä vuosien varrella. Kannattaa käydä kurkkimassa. Pari ostosta sieltäkin lähti mukaan.