Ystäville!

Kaappien ja mielen kevennystä

Monta monta vuotta olen suunnitellut kaappien raivausta, mutta miten se aloittaminen onkin NIIN vaikeaa. Nyt se on kuitenkin aloitettu ja oikeastaan tovin aikaa jo toteutettukin. Pari kuukautta olen jo pitänyt kirppishyllyä paikallisella kirppiksellä ja laskujeni mukaan reilusti yli kaksisataa tavaraa on tähän mennessä vaihtanut omistajaa, kaikenlaista kippoa, kuppia, kynttilänjalkaa ja koriste-esinettä. Mistään huikeasta rahasammosta ei voi kuitenkaan puhua, koska olen hinnoitellut tavarat niin halvoiksi, että varmasti menevät. Kotiin en niitä takaisin huoli ja tärkeintä on saada tavarat kiertoon ja myös samalla tukea paikallista kirppisyrittäjää, koska pitäähän viikkovuokrakin maksaa joka viikolta. Periaatteena on, että miltään viikolta ei saa jäädä tappiolle.
Lisäksi jonkin verran huonekaluja ja taloustavaraa on toimitettu yhdelle lapsiperheelle ja huutonettiinkin olen laittanut jotain myyntiin. Kyllä olo kummasti kevenee joka tavaralastista, joka lähtee ovesta ulos. Ja hienoa on myöskin se, että vaikka tuolla kirpparilla on pitänyt käydä aika usein, niin en ole juuri mitään ostanut tilalle. Nyt on jotenkin sellainen tavaraähkyolo, että kun olen jotain ostamassa, niin mietin vielä kolmannenkin kerran, tarvitsenko sitä todella. Ja raivaus jatkuu...

Joka postauksessa pitää olla kuva ja kaiken lumen ja pakkasen keskellä julkaisen tämän kesäisen kuvan sisareni syntymäpäivän kunniaksi. Siinä sisareni ja minä poseeraamme äidin ompelemissa kesäkoltuissa, ja voi kun tuleekin kesää ikävä. Tulisi pian edes kevät!!

 Tämä taitaa olla ensimmäinen omakuva tässä blogissa. Mutta kumpi on isosisko ja kumpi pikkusisko?

Onnea Isosisko!!

Tänään on juhlapäivä

Tällaisesta pienestä tiitiäisestä lähdettiin liikkeelle vuosi sitten

ja tähän on tultu

Kiloja on 21,4 ja korkeutta puoli metriä.

Muistan niin hyvin tuon lauantaipäivän vuosi sitten. Päiviä olimme jo odotelleet, milloin Lilli-äiti pyöräyttäisi pienokaisensa maailmaan. Kauniina talvisena lauantaipäivänä se tapahtui. Olin kolmantena poikajonossa, joten jännitystä riitti. No, pentueeseen syntyi kolme tyttöä ja kaksi poikaa, joten taisin tirauttaa muutaman kyyneleenkin pettymyksestä, koska en saisikaan sitä niin kovasti odottamaani koiranpentua. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin tapahtui nytkin. Yksi pennunvaraaja oli muuttanut ulkomaille eikä antanut muutenkaan mitään kuulua itsestään, joten toive täyttyi ja Hugo-poika muutti meille.

Hugo on ihan ensimmäinen koirani enkä juurikaan ole edes ollut koirien kanssa tekemisissä aiemmin. Isoja koiria suorastaan pelkäsin. Paljon on vuodessa opittu, sekä emäntä että koira ja koulutus jatkuu. Tällä viikolla aloitimme agilityn ja innostuimme siitä molemmat. Myös rallytoko-harrastus jatkuu ja ehkä tänä keväänä uskaltaudumme johonkin kisoihinkin. Hugo on kiltti ja tottelevainen koira, mutta innostuu kaikesta tekemisestä sata lasissa ja jaksaa kyllä keskittyä harrastuksissa tekemiseen. Odotteluajat ovatkin vähän haastavampia. Hugo on kaikkien kaveri ja omasta mielestään väliajoilla voisi ihan hyvin painia kaverin kanssa tai haistella ihania tyttökoiria.

Onnea rakas Hugo!

Vuosi kaksituhattakaksitoista!

Vuosi on vaihtumassa ja raketit räiskyvät taivaalla. Meillä on rauhallinen tunnelma onneksi. Vähän jännitti, miten Hugo reagoi paukkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole sitä noteerannut mitenkään. Noista koirista ei koskaan tiedä ja monille koirille uusivuosi on valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Varoiksi ostin rauhoittavaa feromoniakin (DAP) ja sitä suihkuttelin Hugon tyynyyn.Saas nähdä, kun se todellinen puolen yön räiske alkaa.

Menneeseen vuoteen mahtui monia merkittäviä asioita, joten vuosi 2011 kyllä pysyy mielessä. 

En tiedä voiko olla iloinen siitä, että itseltä löytyy vakava sairaus, mutta olin kuitenkin monen vuoden sairastelun jälkeen siitä hyvin helpottunut, koska lopultakin selvisi, että en sittenkään ollut vain väsynyt, laiska, saamaton ja luulosairas. Toipumisessa menee pitkään ja lääkkeitä syön lopun ikäni, mutta pääasia on, että vähitellen taas alan tuntea itseni aika "normaaliksi".

Paljon iloa ja valoa on elämääni tuonut meille maaliskuussa muuttanut Hugo-koira. Hugo on aina iloisesti häntää heiluttaen vastassa, kun tulen kotiin ja jos vaan istahdan sohvalle, niin salaman nopeasti Hugo loikkaa viereen ja käpertyy kainaloon rapsuteltavaksi.

Ihana uutinen oli myös se, että nuoremmalle pojalleni ja hänen kihlatulleen on ensi keväänä tulossa vauva. Täytyykin paljastaa, että tänään lähdin ostamaan itselleni vaatteita, mutta ensimmäiseksi tarttui mukaan vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Toisesta ihanasta uutisesta kirjoitinkin jo aiemmin eli vanhempi poikanikin kihlautui. Jäämme siis odottamaan hääkellojen kuminaa!!

Iloinen asia on myös se, että jo hyvin iäkkäät vanhempani ovat pysyneet kunnossa ja pärjäävät edelleen kotona omin voimin. Äitini usein miettii, mitä hän vielä ehtii nähdä, kuinka monet lastenlasten häät ja kuinka monta lastenlastenlasta, nyt on seitsemäs tulossa :)

Toivottavasti myös vuosi 2012 tuo paljon hyviä asioita teille ja meille, ainakin hyvällä mielellä siirryn uuteen vuoteen.

Korupaja käynnistyi

Helmien hiplaaminen on terapeuttista ja pitkästä aikaa sain ne esiin. Juhla-asuun tarvittiin piristystä.

Kaulakorun tein ystävälleni Maisalle huomisiin uudenvuoden juhliin.

Kaulakorun lisäksi tarvittiin rannekoru. Musta lähti Maisalle ja vaalean tein itselleni, kun vauhtiin pääsin. Nopeasti näitä tekee. Enin aika menee alkuihmettelyssä ja suunnittelussa.

Aiemmin jo tein tämän rannekorun omaa juhla-asua piristämään ja ne juhlat on jo juhlittukin. Kaulakoru löytyi ennestään.

Hieno nainen tietysti tarvitsee myös korvakorut sävy sävyyn. Ensimmäiset mustat Maisalle, keskimmäiset omiin juhliin ja vaaleat ihan muuten vaan.


Vuosi vaihtuu pian, mutta siitä seuraavalla kerralla!