tiistai 23. syyskuuta 2014

Kesä muutti sisälle


Syksy on saapunut ja koska säätiedot lupasivat kylmää yötä, niin kesäkukat saivat muuttaa sisälle. Tuntuu niin haikealta jättää hyvästit kesälle, mutta lasikuistilla saa kesä vielä jatkua, kun pelargoniat, verenpisarat ja hortensiat kaikki ovat täydessä kukassa. Järjestelin muutenkin kuistia, koska kukat vievät paljon tilaa. Isoja hortensioitakin on viisi, niistä pari jo toissa kesältä.

 
Keskellä yötä heräsin ja muistin, että vielä kaksi hortensiaa oli jäänyt ulos ja ihan pakko oli ne mennä nostamaan sisälle. Kukat on tarkoitus talvettaa, osa täällä lasikuistilla ja osa varastossa. Muutaman pelargonian jo veinkin varastoon, mutta näistä haluan vielä nauttia jonkin aikaa. 
 

 
Alun perin kaikki hortensiani ovat olleet valkoisia, mutta osassa väri on muuttunut. Kaunis on tämäkin väri.


 Pitäisi käydä varastossa kaivelemassa lisää vanhoja kasvikirjoja. Nämä ovat luultavasti jostain kirpparilta, mutta omasta varastostakin niitä löytyy. Meillä on huima määrä vanhoja kirjoja, jotka tulivat kiinteistökaupan mukana, mutta en ole ehtinyt niitä vielä paljoa tutkimaan.


 
Muutaman kukan raaskin leikata kuivakukiksi.

 
Ehkä kohta täytyy taas rymsteerata, koska olen suunnitellut tämän sängyn siirtämistä sisälle lasten sängyksi. Se on sitten taas ihan oma projektinsa.
 
 
Betonilintu muutti häkkiin. Siellä saa ihan rauhassa loikoilla :)
 
 
Aurat ja Pyynikki löytyivät Adalmiinan Helmen kirpparilta ja muutama pullo oli jo ennestään.
 

 Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, vaikkakin kylmä ja tuulinen. Koiran kanssa käytiin pitkällä metsälenkillä. Yritin samalla vilkuilla, löytyisikö suppilovahveroita, mutta vain muutama löytyi. Tosin kyllä niitä jo on, koska viime viikolla oli huomattavasti parempi saalis.
Huomenna uusi yritys.
 
Mukavaa viikkoa!
Siirisofia
 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Ihana betoni

 
Vielä tuntuu kesäiseltä, vaikka syksy vähitellen alkaa vallata mielen. Toivottavasti tulee paljon kauniita kuulaita syyspäiviä.
Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Inspiraatiota ei ole löytynyt, mutta ehkä nyt voisi taas yrittää. Toivottavasti tänne vielä joku löytää.
 

Ystäväni kanssa olemme monesti haaveilleet betonitöistä ja lopulta saimme aloitettua, kun osallistuimme Sallan Pajan betonikurssille. Eihän siinä välttämättä kurssia tarvita, mutta kuitenkin oli helpompi aloittaa, kun sai hyviä vinkkejä ja välineet olivat valmiina.



Pienet tuikut on tehty silikonivuoissa ja isompi on tehty jugurttipurkin ja silikoni vuoan avulla. Näissä on vain mielikuvitus rajana, millaisia muotteja löytää ja keksii. Nytkin muhii päässä monta uutta ideaa.



Myös tarjottimia tein pari kappaletta. Ne on tehty metallisen tarjottimen avulla ja noita metallisia tarjottimia kannattaa etsiä kirppiksiltä. Valamisen ja kuivumisen jälkeen työt on hiottu ihan tavallisella kivellä ja pinta on käsitelty vedellä laimennetulla valkoisella maalilla. Muut kurssilaiset myös lakkasivat työt lopuksi, mutta itse en sitä tehnyt, kun en tykännyt kellertävästä lakasta, ja ihan hyviä ovat näinkin.



Pöytä tarjottimen alla on vanhasta ikkunasta, jonka löysin omalta vintiltä ja Singerin jalasta, jonka taas ostin Pimeestä Vintistä. Pimee Vintti on vanhain tavaran liike Paattisilla ja sieltä voi löytää kaikkea mielenkiintoista. Kannattaa käydä.

Lisää betonijuttuja on tulossa, koska alkuviikosta perustimme ystävän kanssa oman betonipajan autokatokseemme. Siellä ne työt vielä ovat kovettumassa. Pitäisi malttaa mieli, eikä liian aikaisin niitä käydä hipelöimässä. Siitä seurauksena sain pari työtä halkeamaan :(

Mukavaa viikonloppua!
t. Siirisofia

tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämä jatkuu




 
Hiljaista on ollut täällä blogimaailmassa. Viime postauksessa toivoin rauhallista olotilaa, mutta eihän se niin mennyt. Tästä tulikin surun vuosi, kun isäni menehtyi tammikuussa. Vaikka merkkejä olikin ollut jo näkyvissä, niin kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä ja onhan se niin, että tällaisiin asioihin ei voi koskaan etukäteen varautua. Mutta elämä jatkuu ja menee vääjäämättä eteenpäin, joskus suorastaan pelottavaa vauhtia.
 

Monenlaisia kukkia olen istutellut lasikuistillemme. Siellä sentään on jonkin verran valoa, sisällä ei kukat viihdy. Nuo purkit ovat ananaspurkkeja, poistin vaan etiketin. Noita voisi ruostuttaakin viemällä ne ulos.


Ruostuneet lyhdyt löysin varastostamme ja söötti kannellinen emalikannu on kaupasta johon sattumalta törmäsin, kun joulun alla ajoin Kemiöstä kotiinpäin. Matkalla oli kyltti kirpputorista ja päätin piipahtaa. Löysin ihanan vanhan koulun, johon oli perustettu kirpputori/antiikkiliike ja myös viehättävä kahvila. Tjuda Skola on avoinna lauantaisin.


Oliivipuuni edelleen sinnittelee elossa ja eilen huomasin, että hiukan jotain uutta kasvua oli näkyvissä. Myös jouluruusuissa havaitsin nuppuja, joten kukkia tiedossa niilläkin.

Saintpauliat kukkivat muutama viikko sitten näin komeasti, mutta se on jo historiaa. Enää on pelkkiä lehtiä, mutta vein nämäkin lasikuistille, jospa alkaisivat kukkia uudelleen. Yksi konsti on myös poistaa reilusti lehtiä, niin kukkimisellekin jää voimaa.

 
Viime vuonna ostin Plantagenista pikkuruisia verenpisaran taimia ja niistä kasvoi komeat verenpisarat. Nyt olen niitä talvettanut lasikuistilla ja tässä näkyy uutta kasvua. Tosin tämän jälkeen leikkasin ne reilusti. Tämä on pystykasvuinen lajike Annabel ja siinä on kauniit valkoiset kukat.


Myös viimevuotiset pelargoniat tekevät kovaa vauhtia uutta kasvua. Nämä pikkutaimet ovat tämän vuoden tuotantoa. Monenlaista siemenpussia olen jo kantanut kotiin ja kohta niitä voisi alkaa kylvääkin.
Voi kevät, tule pian!
 
Kasvun ihmettä odotellessa!
 
Siirisofia
 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet tuulet


Joulu oli ja meni. Tykkään joulusta ja joulunalusajasta, mutta aina tuntuu helpottavalta, kun se on ohi. Nyt saisi alkaa kevät, mutta ehkä sitä kuitenkin vielä joutuu odottamaan. Lumesta ei ole tietoakaan, mutta en sitä kaipaa yhtään. Eilen haravoin pihalla, sopivaa puuhaa tammikuussa ;)


Joulu on poistettu kotoa ja kuusi tai oikeastaan kuuset saivat lähteä. Tänä vuonna eka kerran ikinä kuusi oli ihan omalta tontilta kaadettu. Hiukan erikoisen näköinen, mutta omalla tavallaan kaunis kuitenkin, kuvaa siitä en tähän hätään löytänyt eikä enää niin väliäkään.


Jouluruusut voivat hyvin, mutta ovat intoutuneet tekemään  paljon lehtiä, mutta vain vähän kukkia. Toivottavasti saan ne pidettyä hengissä, jotta voin istuttaa ne keväällä ulos.

Vaikka pääasiassa keräilen valkoista vanhaa arabiaa, niin tykkään näistä vanhoista fasaanisarjan astioista. Löysin ne tuolta vanhasta talostamme kaiken roinan joukosta, joten ovat kuuluneet kalustoon kauan. Ehkä näitä voisi hankkia hiukan lisääkin, mutta ovat aika tyyriitä.

Aina pitää olla yksi koirulikuvakin. Mitäs se tuossa kuvaa, kun mun pitäisi levätä, miettii Hugo.


Uusi lamppu sai vanhat kristallit ja lampun muovikristallit saivat väistyä. Huutokaupasta ostin ne jo vuosia sitten. Ne olivat kauniissa rasiassa ja mukana oli ostokuittikin 1950-luvulta.
Viime vuosi oli monella tavalla poikkeuksellinen ja vaiheikas ja rasittavakin, mutta muutokset olivat kuitenkin kaikki positiivisia. Talonrakentamista, muuttoa ja sopeutumista uuteen ympäristöön maalla, reilusti pidentynyt työmatka, eipä ole tullut aika pitkäksi. Kuitenkin tältä vuodelta odotan ennenkaikkea rauhallisempaa olotilaa ja aikaa, että voin taas harrastaa kaikkea kivaa.

Tänään tuli niin kevätolo, että oli ihan pakko käväistä Plantagenissa katsomassa, löytyisikö jotain keväistä ja löytyihän sieltä jo jotain, mutta taidan kuvata ensin ostokseni.
 
Oikein hyvää ja positiivista vuotta teille kaikille lukijoille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...