tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämä jatkuu




 
Hiljaista on ollut täällä blogimaailmassa. Viime postauksessa toivoin rauhallista olotilaa, mutta eihän se niin mennyt. Tästä tulikin surun vuosi, kun isäni menehtyi tammikuussa. Vaikka merkkejä olikin ollut jo näkyvissä, niin kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä ja onhan se niin, että tällaisiin asioihin ei voi koskaan etukäteen varautua. Mutta elämä jatkuu ja menee vääjäämättä eteenpäin, joskus suorastaan pelottavaa vauhtia.
 

Monenlaisia kukkia olen istutellut lasikuistillemme. Siellä sentään on jonkin verran valoa, sisällä ei kukat viihdy. Nuo purkit ovat ananaspurkkeja, poistin vaan etiketin. Noita voisi ruostuttaakin viemällä ne ulos.


Ruostuneet lyhdyt löysin varastostamme ja söötti kannellinen emalikannu on kaupasta johon sattumalta törmäsin, kun joulun alla ajoin Kemiöstä kotiinpäin. Matkalla oli kyltti kirpputorista ja päätin piipahtaa. Löysin ihanan vanhan koulun, johon oli perustettu kirpputori/antiikkiliike ja myös viehättävä kahvila. Tjuda Skola on avoinna lauantaisin.


Oliivipuuni edelleen sinnittelee elossa ja eilen huomasin, että hiukan jotain uutta kasvua oli näkyvissä. Myös jouluruusuissa havaitsin nuppuja, joten kukkia tiedossa niilläkin.

Saintpauliat kukkivat muutama viikko sitten näin komeasti, mutta se on jo historiaa. Enää on pelkkiä lehtiä, mutta vein nämäkin lasikuistille, jospa alkaisivat kukkia uudelleen. Yksi konsti on myös poistaa reilusti lehtiä, niin kukkimisellekin jää voimaa.

 
Viime vuonna ostin Plantagenista pikkuruisia verenpisaran taimia ja niistä kasvoi komeat verenpisarat. Nyt olen niitä talvettanut lasikuistilla ja tässä näkyy uutta kasvua. Tosin tämän jälkeen leikkasin ne reilusti. Tämä on pystykasvuinen lajike Annabel ja siinä on kauniit valkoiset kukat.


Myös viimevuotiset pelargoniat tekevät kovaa vauhtia uutta kasvua. Nämä pikkutaimet ovat tämän vuoden tuotantoa. Monenlaista siemenpussia olen jo kantanut kotiin ja kohta niitä voisi alkaa kylvääkin.
Voi kevät, tule pian!
 
Kasvun ihmettä odotellessa!
 
Siirisofia
 

11 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto.
    Aika tahtoo mennä aina vähän liian nopeasti, kaikki muuttaa muotoaan mutta mukana kulkee silti...Toivotan suuresti zemppiä!
    Uudet kasvit piristää aina keväällä, kuvat on hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle! Tässä me tosiaan kuljemme ajan mukana ja jonain päivänä huomaamme olevamme vanhoja.

      Poista
  2. Lämmin halaus suruusi. Oman on 82 vuotias ja usein mietin, että kauankohan saan hänet vielä pitää. Haikealta tuntuu.
    Ihania kukkia sinulla ja kiva että on lasikuisti missä talvettaa ja mihin voi viedä jo kukkineet, itselläni ei sellaista paikkaa ole. Saint pauliat, valkoiset minullakin ovat kohta kukkimisensa kukkineet, olen miettinyt, että jos vaihtaisi niille kunnon ruukut ja laittaisi vaan johonkin, niin jospa ne sitten myöhemmin kukkisivat uudelleen, harmittaa heittää poiskin. Minulla on töissä sellainen pikkuhuone missä olen talvettanut pelargoniat ja oliivipuun sekä osan jouluruuista. Hyvältä näyttävät. Sanoinkin, että vasaroin sinne ensi syksynä lisää hyllytilaa...:D hih..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Minun isäni olisi seuraavaksi täyttänyt myös 82 vuotta. Kannattaa puhua kaikki se, mikä on jäänyt puhumatta, kun jonain päivänä se on liian myöhäistä. Lasikuisti on minulle ihan unelmien täyttymys ja jopa jouluaattona joimme siellä kahvit. Tämä puutarha- ja kukkahullutus on vaan kasvamaan päin. Kiva, että sinulla on talvetuspaikka kukille.

      Poista
  3. Voimia sinulle♥
    Kyllä kuolema aina yllättää, vaikka enteitä jo olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina! Vaikea on vieläkään uskoa todeksi.

      Poista
    2. Vielä Irmastiina, jostain syystä kun yritän käydä blogissasi, niin koneeni heti jämähtää sivullesi ja sitten ei enää pääse mihinkään. Mistähän mahtaa johtua??

      Poista
  4. Hei, -pitkästä aikaa. Ja lämmin osanotto isäsi poismenon johdosta!♥
    Minun isäni poisnukkumisesta tuli marraskuussa 2 vuotta.
    Paljon muutakin on elämässäni tapahtunut...
    Voi miten ihania kuvia!♥
    Itse en tänä vuonna odota niin hartaasti kevättä/kesää, -ei ole enää puutarhaa eikä kasvihuoneita...
    Mutta on onneksi pienen yksiöni lasitettu parveke, toivottavasti sinne innostun laittamaan vaikka pienen yrttitarhan... -kukkien lisäksi.
    Aurinkoisia kevättalven päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titti! Sinun blogisi on yksi niitä harvoja, mitä olen viimeaikoina seurannut. Kyllä huomaa, että osaat luoda kauneutta ympärillesi ihan huolimatta siitä asutko omakotitalossa tai yksiössä. Valoisaa alkavaa kevättä!

      Poista
  5. Halaus on paras lohdutus. Aina se kuoleman vierailu tulee loppujenlopuksi yllätyksenä. Tiedän kokemuksesta. Aika lieventää kaipausta,.. vähitellen.
    Ihanan vihreinä jo nuo sinun kukat... minulla on kaikki kuolleet. Valo ei riittänyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on Maireanna, onneksi nyt on jo valon määrä lisääntynyt huimasti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...