Katso peiliin

Nyt on ihan "uusi" käsipeili WC:ssä ja sitä pidänkin esillä ja käsillä kaiken aikaa. Sopii mukavasti leveälle ikkunalaudalle.

Kirpparilta löytyi rottinkikehyksinen ja puuvartinen soikea vanha peili, joka taas herätti alati uinuvan tuunausviettini.

Ensin maalia pintaan ja hiontaa ja sitten voikin kääntää peilin toisin päin.

Ensin piti laittaa vaan yksi kuva, mutta siitä se sitten lähti...

Nuo kuvat ovat ihan aidosta v:n 1901 ranskalaisesta muotilehdestä ja kiinnitetty decoupage-liimalla, joten pinta kestää myös kosteutta ja pyyhintää.

Kyllä nyt kelpaa peilailla :)

Juhannuksen aikaan

Kävilaskuri lähentelee 20 000 kävijää ja lukijamäärä lähenee sataa. Kiitos siitä kuuluu Teille kaikki mukavat lukijat!! Ihanaa, että jaksatte täällä käydä aina uudestaan. Palaute on ollut positiivista, mikä tietysti kovasti lämmittää mieltäni. Lähiaikoina on siis arvontaa tiedossa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt alkoi viiden viikon kesäloma ja siitä aion nauttia ihan täysillä. Varmaan silti postauksia tulee, koska ihan kotiympyröissä pysytään, en ole ollenkaan mökkeilijätyyppiä.

Ensin kuitenkin vietetään keskikesän juhla, sekin kotona lähiystävien kanssa. Myös Roope-koira ilahduttaa läsnäolollaan, nytkin loikoilee tuossa vieressäni masu täynnä ruokaa ja odottelee, että pääsisi lenkille.

Siis Teille kaikille oikein

Pihamme juhannusruusukin alkoi kukkia ihan oikeaan aikaan !

Pyykkilaudan uusi kuosi

Tämä oli ihan tavallinen harmaa vanha ja kulunut pyykkilauta, josta ensin suunnittelin tekeväni jonkinlaisen ilmoitustaulun ja tuohon pikku hyllylle jotain minitavaroita. Magneetit eivät kuitenkaan pysyneet hyvin laudan metalliosassa, joten sitten piti keksiä muuta. Yleensä nämä tuunaukset muuttuvatkin matkan varrella ihan muuksi, kuin aluksi ajattelen.

Ensin maalia pintaan ja hiontaa ja yläosaan vähän koristeluja. Ehkäpä tuohon lautaosaan laitan jotain valokuvia tai muita kuvia. Vielä on mietintämyssy päässä.

Lämmintä kesäiltaa!!

Notre Dame

Kaksi kertaa aiemmin olen ollut tämän Pariisin Notre Damen katedraalin pihalla, mutta aikapulan vuoksi en ole päässyt sinne sisään. Pitkä turistijono kiemurtelee aina kirkon edessä ja nyt kolmannella kerralla uskaltauduimme kokeilemaan jonotusta. Ajateltiin, että katsotaan miten pitkälle pääsee esim. puolessa tunnissa. Yllätys olikin suuri, kun jono eteni niin ripeästi, että emme olleet siinä kuin ehkä vartin. Kappeliin ei ole sisäänpääsymaksua, mikä varmaan nopeuttaa liikennettä. Noihin torneihinkin pääsee erikseen, mutta se on sitten ihan eri jonotus ja voi kestää useita tunteja.

Katedraalin rakentaminen aloitettiin v. 1163 ja se kesti lähes 200 vuotta.

En lakkaa ihmettelemästä, miten tällainen komeus on joskus pystytty rakentamaan ja vielä sen aikuisilla menetelmillä. Kirkon ulkopuoli on koristeltu  upeilla patsailla, kohokuvilla ja lasimaalauksilla ja tietysti jatkuva restaurointi on käynnissä.

Sisällä kappelissa oli juuri messu käynnissä samalla, kun jatkuva turistijono kiemurteli ympäri kappelia. Turisteista huolimatta tunnelma oli mahtava. Katedraalin restauroinnin hyväksi kerättiin varoja sytyttämällä kynttilöitä. Oma kynttiläni palaa tuossa kuvassa ihan keskimmäisen kynttilän vieressä. Molemmin puolin kappelia on valtavat 13 metriä halkaisijaltaan olevat "ruusuikkunat", jotka tuovat valoa kappeliin, kuten myös nuo kauniit kattokruunut. Monenlaista aarretta oli taltioitu kirkkoon. Ihan viimeisessä kuvassa yritetään pienoismallin avulla kuvata kirkon rakennusvaiheita. Aika alkeelliselta näyttää, ei uskoisi lopputuloksesta.

Tällaista tänään :)

Ja lisää kukkia

Kukkia on kiva kuvata, kun ovat niin kauniita.

Etualalla oleva lumihiutale virkistyi huonosta alusta huolimatta, kun en saanut sitä heti istutettua. Nyt se näyttää jo onneksi aika runsaalta.

Tästä pelargonialajikkeesta tykkään ihan erityisesti, vaikka nimeä en tiedä. Hennon vaaleanpunainen väri on myös mieleinen ja kukat ovat kuin ruusunnuppuja.

Kukat istutin kirpparilta löytyneeseen koriin. Sopivasti mahtui kaksi kukkaa. Ilma on ollut vähän viileää kukille, joten varmaan kukat lisääntyvät, kunhan ilma lämpenee.

Sisälläkin kukkii, vaikka melkein kaikki kukat on viety ulos. Saintpaulia kukkii jo toisen kerran keväästä lähtien ja nyt nuo kukat ovat erityisen suuria.

Lauantai-iloa!!

Fashion

Kokeilin taas kuvan muokkausta PhotoScapella ja osallistuin Collage Obsessioniin, jossa aiheena tällä viikolla on Fashion. Tämä pariisilaismuoti on yli sadan vuoden takaa.

Ihan käypää alusasumuotia vieläkin ;)

Lisäsin vielä vähän värikkäämmän version samasta kuvasta.

Liikkuminen Pariisissa

Lentokentältä suuntasimme ensimmäiseksi taksiin, joka kiidättäisi meidät hotellille. No, eipä juuri voi puhua kiidättämisestä, kun matkaan kului ainakin tunti. Liikenne oli tukossa, vaikka neljä kaistaa oli yhteen suuntaan ja aikaa kului enemmänkin jonottamiseen. Taksi ei siis välttämättä ole lainkaan nopein tapa liikkua Pariisissa. Lentoasemalta pääsee junalla ja kai metrollakin ja ne ovat kyllä nopeampia, joskin matkalaukkujen raahaaminen niissä ei ole niin herkkua.

Taksihinnat ovat vähän halvempia kuin Suomessa. Onneksi taksin tavaratila oli suuri, koska kuski kuljetti siellä samalla yhtä ruusupensasta. Laukkumme siis pääsivät oikein viehättävään seuraan.

Tuossa taksimatkalla saattoi tehdä havaintoja muusta liikenteestä ja silmiinpistävää oli moottoripyörien runsas määrä ja erityisesti hurja ajotyyli, kun ne puikkelehtivat vauhdilla kaistojen välillä. Autot kyllä kiltisti antoivat tilaa, mutta en olisi kyytiin mennyt, huh! Olihan siellä nopeusrajoituksetkin, mutta niitä ei kai niin tarvitse noudattaa.

Tässähän näitä tuntui riittävän hotellimme ympäristössä.

Tälläista pyörää en ole ennen nähnytkään. Olisiko mahdollisesti vähän turvallisempi?

Auto siis ei ole kovinkaan kätevä keskustassakaan ja parkkipaikan löytäminen taitaa olla lottovoitto. Jos vielä paikan löytää, niin ei ole varmaa pääseekö siitä pois.

Vettä pitkin löytyy tällainen vaihtoehto. Aika leppoisaa menoa.

Pariisi haluaisi pyöräilykaupungiksi ja pyöräteiden määrää ollaan kovasti lisäämässä. Mihinkähän? Kadut ovat aika kapeita eikä taloja voi siirtää. Kaikkien käytössä olevia pyöriä on Pariisissa 20000. Viime vuonna ilkivallan ja varastelun vuoksi ne jouduttiin kaikki uusimaan. Ei ihan hyvältä vaikuta. En kyllä olisi uskaltanut polkupyörälläkään mennä tuonne liikenteen sekaan, mutta näkyihän siellä muutamia rohkeita.

Turistin kannalta ehdottomasti kulkuväline nro I on metro, jonka löytää, kun seuraa keltaisia M-kylttejä.

Pienen pähkäilyn jälkeen onnistuimme ostamaan liput automaatista, jossa ranskalaiseen tapaan oli vain ranskan kieltä. Kun sitten osasi painaa oikeaa painiketta, niin löytyi sieltä valikko, josta voi valita vaikka englannin tai saksan. Yksi matka maksoi 1,60 euroa ja sillä voi ajella niin kauan, kunnes palasi maan pinnalle takaisin. Turisteille myytiin esim. kolmen päivän lippua 20 eurolla, joten siitä voi laskea, kannattaako ostaa. Ei olisi kannattanut, mutta olihan se kätevää, ettei aina tarvinnut olla uutta lippua ostamassa. Niitä myytiin isommilla asemilla, joissa oli lipputiski, pienemmillä asemilla oli vain automaatit. Osa porukasta liikkui ilman lippua ja yksikin tyttö tuli perässäni aika näppärästi hame päällä kukkapuska kädessä hyppäämällä aitauksen yli, joka siis oli aika korkea. Sakkoa saa 50 euroa, jos jää kiinni. Facebookiin onkin perustettu kaveriryhmiä, jotka kulkevat pummilla, ja jos joku jää kiinni, niin maksetaan sakko yhteisestä kassasta. Keinot ovat monet.

Loppujen lopuksi metroasemilla oli aika helppo suunnata oikeaan paikkaan, vaikka käytäviä oli paljon. Kaikki oli hyvin viitoitettu ja nämä kyltit olivat hyvin selkeitä, kun niihin ensin vähän tutustui.

Voisi kuitenkin sanoa että metro on hyvä vaihtoehto turisteille, työmatkalaisille ja yksin kulkeville. Se  ei ole suunnattu liikuntaesteisille, lastenvaunuille eikä huonojalkaisille. Portaita on paljon ja portit ovat ahtaita ja vähän hankaliakin.

Isommilla metroasemilla oli oikein tunnelmaa. Nämä poijaat näin monena päivänä musisoimassa.

Aika paljon näkyi katukuvassa poliisiautoja, mutta tähän kyytiin ei ollut mitään hinkua.

Poliisit olivat lisäksi aika vikkeläjalkaisia, joten karkuun on vaikea päästä.

Mitäs tykkäisitte tästä kyydistä?

Aikas makee!!

Tulipa tästä pitkä juttu. Toivottavasti jaksoitte loppuun saakka.

Leipälaatikon uusi elämä

Vanha puinen tosi jämäkkä ja siisti leipälaatikko löytyi muutamalla eurolla kirppikseltä. Se oli tietysti männynvärinen, kuten ne yleensä ovat. Nyt se näyttää tältä:

Aiemmin en olekaan laittanut kuvia vessasta. No ei tästäkään voi paljoa päätellä. Leipälaatikko on nyt kuitenkin wc:n pöydällä ja kätkee sisäänsä ne kaikki naisille niin tuiki tärkeät meikit ja hiusharjat ja -lenksut, jotka helposti leviävät pitkin pöytää. Aiemmin ne olivat tässä parissa sisustuskorissa, jotka nekin alkoivat kummasti pursuilla. Nyt vaan kansi auki ja taas kansi kiinni eikä siellä sisällä tarvitse tavarat olla niin ojennuksessa. Tulipa sitten samalla siivottua wc:n kaapitkin.

Mukavaa kesäviikonloppua!!

                                            

Pariisin kirpputorilla

Pääsinhän minä sinne Pariisin kirpputorille. Aluksi piti kartasta tutkia osoitteitten perusteella, mistä niitä löytyisi. Isot torit ovat kaupungin laitamilla ja matkaa on, mutta metro on kätevä ja nopea kulkuväline. Suuntasimme Le marche aux Puces torille, joka on kaikkein suurin ja sijaitsee Clignancourtissa. Siis sain miehenkin mukaan, onkohan hän koskaan ikinä ennen ollutkaan kirpputorilla !! Nytkin istui kahvilassa, kun minä siellä kiertelin. Tämä tori on muuten perustettu jo vuonna 1870, joten perinteitäkin on. Metroasemalta kun tulimme maan pinnalle, niin ei ollut hajuakaan, mihin päin pitäisi suunnata ja tuo torihan on levittäytynyt aika laajalle alueelle. Ensin piti talsia kaikkien lenkkari-, farkku- ja krääsäosastojen läpi, mutta löytyihän  se antiikkisempikin osasto:

Hiukan salaa näitä kuvia piti ottaa, kun selvästi monet myyjät eivät tykänneet kuvaamisesta ja pari huomauttikin siitä, kun kuvasin. Eivät sentään riistäneet kameraani. En nyt tähän laita sitä kuvaa, kun eräs myyjä tuli kiukkuisena kieltämään kuvaamisen sillä seurauksella, että pääsi itsekin siihen kuvaan.

Tosi mielenkiintoista oli kierrellä eri osastoilla ja aikaakin vierähti, mutta enemmänkin katselupuolelle tämä kierros jäi, koska hinnat olivat aika huimaavat. Asiakkaitakaan ei ollut paljoa ollut, joten tilaa riitti ihan mukavasti. Loppujen lopuksi aika saman tyyppistä tavaraa oli myynnissä kuin Suomessakin.

Tällainen lintuhäkki miellytti, paitsi hinta, mutta ei ihan mahdu matkalaukkuun.

Muutaman leimasimen ostin, joista oli jo kuva aiemmin ja yhden kouluvihon.

Nämä kyltit maksoivat jotain 150-200 euroa. Mitäs tykkäätte hinnasta? Eivät lähteneet mukaani, vaikka olisivatkin sinne matkalaukkuun mahtuneet. Muutaman vanhan lehden ostin:

Tässä on muotia vuodelta 1901. Aika tyylikkäitä rouvia. Nyt Pariisin katukuvassa en nähnyt mitään erityisen tyylikästä tai muodikasta. Ihan vaan tavallisen näköistä porukkaa, tai sitten en käynyt tarpeeksi tyylikkäissä paikoissa.

Tässä muotia noin viisikymmentä vuotta myöhemmin, v:lta 1955. Miksikähän valitsinkin juuri tuon vuoden ;)

Meninkö sittenkin merta edemmäs kalaan? Kun palasin hotellille, huomasin että muutaman sadan metrin päässä oli meneillään katukirppis, missä hinnatkin olivat jo ihan kohtuullisen halpoja. Eipä täälläkään kauheasti asiakkaita ollut, joten tinkivaraakin riitti mukavasti. Oikeastaan ei edes tarvinnut sanoakaan mitään, kun vaan oli vähän miettivän näköinen, niin johan myyjä alkoi pudottamaan hintaa.

Täältä löytyi vanha rukousnauha ja hopeinen riipus, joka on saranalla aukeava kotelo ja nämä lopulta yhteishintaan 25 euroa eli ei paha hinta. Myyjä kovin näytti hopean merkkejä riipuksessa, mutta uskoiskohan?? Kaunis kuitenkin.

Kaikenlaista aarretta oli myynnissä täälläkin.

Tarkkana kuitenkin kannattaa olla noilla toreilla, koska siellä kyllä liikkuu monenlaista porukkaa ja kaikki eivät ole ostoksilla. Yksi luihun näköinen tyyppi tuli vähän liian lähelle taakseni ja hymyili kovin maireasti. Ensin luulin myyjäksi, mutta taisikin olla ihan muut aikeet saada rahaa. Onneksi heti huomasin tyypin, koska ei ruuhkaakaan ollut. Toisenkin kerran vielä paljon myöhemmin sama tyyppi yritti hakeutua lähelle, mutta olin kyllä varautunut ja lompakko oli visusti pikkulaukussa takin sisäpuolella. Tuskin hän niistä ostoksistani oli kiinnostunut, mutta varmaan rahat tai kamerakin olisi kelvannut.

Näistä olen haaveillut

Pariisijuttujen lomassa ihan jotain muutakin. Kovasti on tehnyt mieli ostaa pihalle pikkuinen pöytä ja pari tuolia ja olenkin yrittänyt pitää silmät ja korvat auki, josko sellaiset jossain tulisivat vastaan. Ja tulivathan ne.

Niidenhän piti olla metallia ja mieluiten kunnon rautaa. Pariisin katukirppiksellä oli aivan ihana setti myytävänä, mutta en edes halunnut mennä hintaa kysymään. Vielä enemmän olisi harmittanut, jos ne olisivatkin lähteneet edullisesti. Matkalaukkuun ne kuitenkaan eivät olisi mahtuneet ja enpä oikein olisi uskaltanut luottaa jälkilähetykseenkään.

Tässä nämä kuitenkin ovat ja eilen ne ostin Pietarin Old Timesta Ruskolta.Täälläpäin asuvat kyllä tietävät paikan. Näin tuolit ja pöydän heidän nettisivuillaan ja ihan pakko oli päästä ainakin katsomaan niitä. Aikas kohtuu hinnalla ostin tuolit ja pöytä tuli kaupanpäällisiksi, koska siinä oli vähän vikaa, joka ei kuitenkaan meikäläistä yhtään haittaa. Nuo tuolit ovat niin painavaa rautaa että juuri ja juuri jaksan yhden tuolin nostaa, pöytä on hiukan keveämpi. Vielä ne hakevat lopullista paikkaansa, mutta nyt jo kuvittelen itseni istumassa kahvikupposta nauttien ja jotain ihanaa lehteä lukien. Ja tiedoksi vielä, että tuolla Pietarin kaupassa oli avattu myös liiteri, varsinainen aarreaitta, johon on kerätty kaikkea maan ja taivaan väliltä vuosien varrella. Kannattaa käydä kurkkimassa. Pari ostosta sieltäkin lähti mukaan.