Vuosi kaksituhattakaksitoista!

Vuosi on vaihtumassa ja raketit räiskyvät taivaalla. Meillä on rauhallinen tunnelma onneksi. Vähän jännitti, miten Hugo reagoi paukkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole sitä noteerannut mitenkään. Noista koirista ei koskaan tiedä ja monille koirille uusivuosi on valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Varoiksi ostin rauhoittavaa feromoniakin (DAP) ja sitä suihkuttelin Hugon tyynyyn.Saas nähdä, kun se todellinen puolen yön räiske alkaa.

Menneeseen vuoteen mahtui monia merkittäviä asioita, joten vuosi 2011 kyllä pysyy mielessä. 

En tiedä voiko olla iloinen siitä, että itseltä löytyy vakava sairaus, mutta olin kuitenkin monen vuoden sairastelun jälkeen siitä hyvin helpottunut, koska lopultakin selvisi, että en sittenkään ollut vain väsynyt, laiska, saamaton ja luulosairas. Toipumisessa menee pitkään ja lääkkeitä syön lopun ikäni, mutta pääasia on, että vähitellen taas alan tuntea itseni aika "normaaliksi".

Paljon iloa ja valoa on elämääni tuonut meille maaliskuussa muuttanut Hugo-koira. Hugo on aina iloisesti häntää heiluttaen vastassa, kun tulen kotiin ja jos vaan istahdan sohvalle, niin salaman nopeasti Hugo loikkaa viereen ja käpertyy kainaloon rapsuteltavaksi.

Ihana uutinen oli myös se, että nuoremmalle pojalleni ja hänen kihlatulleen on ensi keväänä tulossa vauva. Täytyykin paljastaa, että tänään lähdin ostamaan itselleni vaatteita, mutta ensimmäiseksi tarttui mukaan vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Toisesta ihanasta uutisesta kirjoitinkin jo aiemmin eli vanhempi poikanikin kihlautui. Jäämme siis odottamaan hääkellojen kuminaa!!

Iloinen asia on myös se, että jo hyvin iäkkäät vanhempani ovat pysyneet kunnossa ja pärjäävät edelleen kotona omin voimin. Äitini usein miettii, mitä hän vielä ehtii nähdä, kuinka monet lastenlasten häät ja kuinka monta lastenlastenlasta, nyt on seitsemäs tulossa :)

Toivottavasti myös vuosi 2012 tuo paljon hyviä asioita teille ja meille, ainakin hyvällä mielellä siirryn uuteen vuoteen.

Korupaja käynnistyi

Helmien hiplaaminen on terapeuttista ja pitkästä aikaa sain ne esiin. Juhla-asuun tarvittiin piristystä.

Kaulakorun tein ystävälleni Maisalle huomisiin uudenvuoden juhliin.

Kaulakorun lisäksi tarvittiin rannekoru. Musta lähti Maisalle ja vaalean tein itselleni, kun vauhtiin pääsin. Nopeasti näitä tekee. Enin aika menee alkuihmettelyssä ja suunnittelussa.

Aiemmin jo tein tämän rannekorun omaa juhla-asua piristämään ja ne juhlat on jo juhlittukin. Kaulakoru löytyi ennestään.

Hieno nainen tietysti tarvitsee myös korvakorut sävy sävyyn. Ensimmäiset mustat Maisalle, keskimmäiset omiin juhliin ja vaaleat ihan muuten vaan.


Vuosi vaihtuu pian, mutta siitä seuraavalla kerralla!

Myrskyn voimaa

Lähdimme Hugon kanssa aamulenkille, mutta metsään emme uskaltaneet mennä myrskyn vuoksi. No ei tämäkään niin turvalliselta vaikuttanut. Taitaa olla parasta pysyä loppupäivä sisällä.

Laho koivu oli katkennut ja latvus makasi tien toisella puolella olevien sähkölinjojen päällä. Vähän kyllä mietin, voimmeko tuosta alta mennä, mutta menimme kuitenkin.

Tästä ei sitten enää mennä ollenkaan, koko tie suljettu. Hugo ehkä olisi vielä loikannut yli, mutta minä en :D

Montakohan kertaa hyrrä on mahtanut pyörähtää ympäri? Noitten viittojen mukaan ei kannata ainakaan kotiin suunnistaa.

Sitten päästiin kotipihalle. Tämän kuvan otin meidän tontin rajalta. Sillä välillä, kun olimme lenkillä, naapurin puu oli kaatunut, onneksi metsään päin. Toiseen suuntaan kaatuessaan olisi hajottanut naapuritalon upouuden katon.

Tuntuu, että tuuli vaan yltyy...

Mukavaa Tapania ja pysykää sisällä!!

Joulun iloa!

Aika hyvässä mallissa on joulun valmistelut. Siivoukset on tehty, paketit odottaa valmiina, kuusi on koristeltu ja ruokapuolikin on jo mallillaan ja kinkkua on maistettu. Joululaulut soivat ja tuovat joulun tunnelmaa. Ainoastaan vesisade ulkona ei ole kovin jouluista. Ulkoa kuuluu auton pörinää....

Tuli pieni tauko välillä :) 

Tuo kuva sopii hienosti tämän hetken tunnelmaan, nimittäin sieltä tulivat vanhempi poikani ja hänen morsiamensa. Niin, todella tuore morsian, koska he olivat kihlautuneet matkalla kotoa meille. Ihanan miniäni olen tuntenut jo viisitoista vuotta. Onnea kihlaparille! Joimmekin jo kuohuvat maljat kihlauksen kunniaksi!

Oikein Mukavaa ja Rauhallista Joulua Teille Kaikille!

Virkkuukoukussa!!

Virkkuukoukku heiluu tasaisin väliajoin. Keväällä tein maton ontelokuteesta ja kudetta jäi reilusti yli, joten mietin, mitä muuta siitä voisi tehdä.

Tämä kori päätyi lankakoriksi, koska siitä tuli aika iso. Hugoakin kovasti kiinnostaa korin sisältö ja sitä käydään välillä salaa tutkimassa, ei siis mikään lattiamalli meillä.

Tämän tein tänään. Kukkamulta näkyi ikävästi lasipurkista. Nyt näyttää kauniimmalta.

 "Pikkumattoja" olen tehnyt useampia. Vesikuppi pysyy paremmin paikoillaan ja matto myös imee roiskeet, kun Hugon juominen on usein aika vauhdikasta. Sopii moneen muuhunkin tarkoitukseen.

Tähtiä olen virkkaillut pitkin vuotta ja ne luultavasti päätyvät joulukuuseen. Pienemmät tähdet ovat puuvillalangasta ja isommat samettilangasta. Malli löytyy Dropsin sivuilta eli täältä. Tosin hiukan muokkasin mallia, joten ihan samanlaisia eivät ole.

Meillä on satanut eilen ja tänään lunta ja maa on kauniin valkoinen, joten siinä on riittänyt ihmettelemistä.

Mukavaa ja toivottavasti ainakin hiukan lumista viikkoa!

Tänään 6.12.

Vain muutama viikko enää...

Aika rientää hurjaa vauhtia ja joulu tulee, vaikka ei uskoisi, kun katsoo ulos. Vähitellen jotain jouluista hiipii kotiinkin.

 Onhan tässä lämpimässä ilmassa puolensa. Laitoin nuo hyasintit ulos oven edustalle ja siellä ne ovat hyvin pärjäilleet jo viikon verran. Kauniisti kukkivat, mutta eivät kasva kuten sisällä kävisi. Toisen kuvan lintunen lennähti meille tai oikeastaan pieni parvi lintuja. Lapsena noita lintuja oli meillä kuusessa ja nyt niitä taas sai. Lintuihin liittyy tarinakin muistojen laatikosta. Olin ehkä seitsemän vuotias, kun halusin ostaa paikallisesta paperikaupasta tuollaisen linnun joululahjaksi äidille tai isälle. Kun niitä siellä katselin, pudotin vahingossa koko laatikon lattialle ja ne särkyivät. Ystävällinen kaupantäti ei kuitenkaan ollut vihainen ja sain lintuni enkä joutunut maksamaan särkyneitä lintuja. Sama lintu onkin kymmenet vuodet ollut äidilläni ja isälläni kuusessaan ja taas tänä vuonna se siellä sirkuttaa.

 Pikkuisia kuusia on jo sisällä ja ulkona, mutta sitä isompaa täytyy vielä odottaa tovi. Hugoa on hyvä totuttaa siihen, että puita voi olla sisälläkin, ettei käy, kuten Roopekoiran ensimmäisenä jouluna. Roope tuli aattona kylään, suuntasi suoraan kuusen luo ja nosti koipeaan ja lopun varmaan arvaattekin.

Nyt suuntaan taas ruoanlaittoon, koska kohta toinen pojistani ja miniäni tulevat harjoittelemaan kinkunsyöntiä. Ehkä koirulitkin saavat makupaloja.

Mukavaa joulunodotusta

Outo syksy ;)

Voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa fiilistellä tulevaa jouluakin. Ei siihen enää ole kuin kuukauden verran. Mietin jo jouluvalojenkin laittamista ulos, mutta sitten....

olin näiden kahden koirulin kanssa pihalla. Rapa lensi ja vauhtia piisasi. Otin pitkästä aikaa kameran esiin ja etsin kuvauskohteita näiden vauhtiveikkojen lisäksi.

Ja löytyihän niitä kohteita yllin kyllin. Onkohan sittenkin kevät tulossa joulun sijaan. Laventeleista saksin jo aiemmin kaikki kukat pois ja kuivasin ne, mutta nyt oli taas tullut uusia. Ei varmaan tarvittaisi monta lämmintä päivää, jotta nuo pulleat sireenin nuput aukeaisivat täyteen kukkaan. Mustikka aloitti uuden kauden ja onnenapila pukkaa uusia lehtiä.

Tänne sitten vaan sekaan ne jouluvalot:))
Ja lisäyksenä vielä: eilen kävimme Hugon kanssa metsässä. Kun tulimme kotiin, mukana oli yksi pikkuinen kuusi ja pussillinen SUPPIKSIA!

Oli muuten kiva taas ottaa kuvia. Sattui kameran kanssa pieni vahinko ja pudotin sen keittiön laattalattialle sillä seurauksella, että objektiivi hajosi korjauskelvottomaksi ja runkokin meni korjaukseen. Siinä sitten vierähtikin monta viikkoa ja kalliiksi tuli, vaikka onneksi kotivakuutus korvasi aika mukavasti. Innostuin nimittäin ostamaan runkoon peruskittiobjektiivin tilalle vähän paremman ja monikäyttöisemmän mallin ja lisäksi vielä toisenkin vähän valovoimaisemman perusobjektiivin.

Kuvia siis tulossa lisää!!

Syysterveisin

Metsäretkiä

Joka päivä täytyy lähteä lenkille, satoi tai paistoi. Onneksi tänään vaihteeksi paistoi, vettä onkin tullut ihan riittävästi. Mieluiten lähdemme metsään ja olemmekin löytäneet lähiseuduilta monta uutta metsää, juu ovathan ne siellä ennenkin olleet, mutta aiemmin ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan. Nyt on hyvä syy ja nautimme siitä molemmat. Hugo saa juosta vapaasti, haistella ihania hajuja ja purkaa ehtymätöntä energiaansa, välillä hän juoksee villinä, välillä kierii sammaleissa tai "kylpee" metsälammessa.  Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että hän katoaisi tai karkaisi johonkin, vaikka vapaana onkin. Omien touhujensa ohella Hugo seuraa hyvin tarkasti, missä olen, etten vaan häviä näköpiiristä.

Metsässähän ei koirat lain mukaan saisi juosta vapaana, kuin metsänomistajan luvalla, joten taidamme olla lainrikkojia:D

Kävimme myös yhtenä iltana harjoittelemassa jäljestystä, joka kuuluu osana pentujatkokurssiin. Ensin tein "jäljen" ihan umpimetsään ja Hugo odotteli autossa. Kävelin metsässä lyhyin askelin noin sata metriä ja vedin perässäni narussa nakkia (heh,onneksi ei kukaan tullut pidättämään). Jalanjälkien lisäksi nakista jäin maahan hajua. Jätin sitten nakin päätepisteeseen yhden puun juurelle ja palasin autolle. Pienen odottelun jälkeen  menimme Hugon kanssa alkupisteeseen ja saman tien Hugo lähti seuraamaan jälkeä ja avot!! nakki löytyi ja tietysti Hugo sai sen sitten palkinnoksi. Aivan uskomaton on koiran hajuaisti!!  Kuva ei ole kuitenkaan jäljestysretkeltä, vaan meidän lähimetsästä.

Ja mitäs nämä sitten ovat??

Olen myös noin ehkä kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen poiminut sieniäkin, siis kanttarellejä, koska muita en niin hyvin tunne, että uskaltaisin poimia. Hugon kanssa meidän piti mennä kanttarellikurssille tänä viikonloppuna, mutta se valitettavasti peruuntui. Siellä opetetaan koira hyvän hajuaistinsa avulla löytämään kanttarellit ja sitten vaan itse voi kulkea perässä ja kerätä saaliit. Tietysti myös koiralle annetaan palkka jokaisesta löydöstä.

Aurinkoista viikonloppua!

Lähikuvia

Kesällä sain äkillisen ajatuksen ostaa kameraani makrolinssi, jotta saisin lähikuvia, joten marssin kamerakauppaan. Ensin yksi nuorimies esitteli makroja ja halvinkin hinta pyöri yli viidessäsadassa eurossa, huh!! Vierestä seurannut toinen nuorimiesmyyjä puuttui keskusteluun ja suositteli huomattavasti halvempaa vaihtoehtoa eli loittoputkea (Kenkon automatic extension tube set dg). Nämä ovat renkaita, jotka laitetaan kameran ja perusobjektiivin väliin. Ja juu, minähän en asiasta mitään ymmärrä, joten ostin halvemman vaihtoehdon, mikä osoittautui ihan toimivaksi ainakin omiin tarpeisiini. Tarkennus on kyllä aika tarkkaa puuhaa.

Tässä ensimmäinen harjoitelma pihan kukista.

Keväällä leikkasin kaikki villiviinit alas ja nyt ne taas rehottavat pitkin seinää. 

Tämän kukan sain kauniina ja rehevänä kesällä asiakkaaltani ja sehän pääsi melkein heti kuivahtamaan ja kaikki kukat kuolivat. Olin jo aikeissa heittää sen pois, mutta kuitenkin päätin vielä yrittää ja leikkasin sen alas ja nythän se taas kukkiikin kauniisti.

Viime vuonna istutin puulaatikkoon minttua, joka osoittautui monivuotiseksi ja kasvoi rehevästi tänäkin vuonna. Lehdet on kuivattu talvea varten ja vielä pitäisi kuivata sitruunamelissa, joka sekin kasvoi tosi hyvin.

Eiks joku vois heittää mulle palloo!!!!!

Tänään aloitettiin Hugon kanssa pentujatkokurssi. Olimme ulkona kaatosateessa kuraisella kentällä, mutta ei se haitannut, hauskaa oli, vaikka vähän liikaa oli Hugolla kierroksia, kun ympärillä oli monta vierasta koiraa. Lopuksi vielä Hugo pääsi metsään riehumaan Rommi-siskonsa kanssa ja meno oli aika hurjaa. Myös Hugon ja Rommin Lilli-emo oli mukana, mutta Lilliä ei pentujen riehunta kiinnostanut.

Sade vaan jatkuu, mutta se on syksy nyt :)

Mustaa ja valkoista

Syksy saapuu ja se tuntuu aina ihanan raikkaalta lämpimän kesän jälkeen. Vaikka kesää joka vuosi kovasti odotankin, niin tykkään myös syksystä, kuulaista aamuista, varisevista lehdistä ja pimenevistä illoista. Kesän aikana kudoin lämpöiset villasukat syksyn viileyteen. Oikeastaan meillä kotona villasukkia kaipaan eniten kuitenkin kesällä, kun lämmitys on pois päältä (nytkin ne ovat jalassa) ja laattalattia tuntuu melkoisen kylmältä, vaikka ulkona olisi helle. Talvella lattiat taas ovat niin lämpimät, että villasukat ovat ihan liikaa.

Viikonloppua piristämään ostin valkoisen ruusukimpun.

Osa pääsi vanhaan valkoiseen Arabian maitokannuun ja muutama kukka pikkuiseen pulloon.

Ja mitähän tässä mahtaa olla menossa?? Iso musta vaanii pientä valkoista ;) Roope, siis valkoinen, on meillä yökylässä ja välillä Hugo vähän liian innokkaasti yrittää haastaa leikkiin. Hugo kun on lähes kolminkertainen kooltaan Roopeen verrattuna, niin varmaan arvaatte kuka jää alakynteen. Hugo ei mahdu kaapin alle, joten siellä on Roopelle hyvä lepopaikka. Tällä hetkellä on harvinaisen hiljaista ja molemmat makoilevat jaloissani.

Kaunista syksyistä viikonloppua!

 Ja kohta lähdetäänkin ihanaan paikkaan, jonka toivoisin voivani teillekin esitellä, mutta aika näyttää.

Voi pikkuista!

Etuovemme räystään alta on jo jonkin aikaa kuulunut kovaa tirskutusta ja eilen löytyi portaalta tällainen pikkuinen talitintin poikanen. Siinä se ihmetteli maailman menoa eikä juuri uskaltanut mihinkään liikahtaa. Tunnin päästä se kuitenkin oli kadonnut. Ehkä se oli saanut tuulta siipiensä alle tai emo oli sen käynyt pelastamassa.

Tämä kaunokainen sensijaan majaili ihan sisätiloissa.

Ikivanha keinu sai tänä vuonna uusiokäyttöä. Halusin varmistaa, ettei kukaan enää istu siihen, koska vaarana on sen romahtaminen, ehkä.

Toisella puolella kasvaa papua ja ...

toisella puolella ruusupapua.

Keskellä  kukkii marketat.

Tänä vuonna on ollut mukava napsia tomaatteja suoraan omalta pihalta. Ostin alkukesästä kaksi tomaattiamppelia ja molemmat ovat olleet hyvin satoisia.

Mukavaa keskikesää

Hugo&Inca ja Hugo&Roope

Näitä kuumia päiviä riittää ja varsinkin koirilla ja miksei itselläkin viilennys on tarpeen. Koiran kanssa ei oikein voi lenkkeillä, joten täytyy keksiä muuta puuhaa energian purkamiseksi.

Eilen olimme uimaretkellä Incan ja emäntänsä kanssa Paraisilla.

Uiminen sujuukin jo hienosti ja leluja haettiin moneen kertaan.

Voi kun on ihanaa!!

Hugo seurasi Incaa koko ajan, olisikohan ollut jotain ihastusta mielessä??

No jopas on mielenkiintoista ;))

Alkaa pojalla ilmeisesti hormonit hyrrätä. Ikää on vajaat puoli vuotta!!

Maallakin välillä leikittiin villejä leikkejä...

ja vauhtia riitti!!

 

Tänään onkin uudet kujeet, kun Roope-koira tuli yökylään.

Vauhtia on taas riittänyt ja laitoimme pihalle uima-altaan, että koirulit pääsivät välillä viilentymään.

Vauhtivaihde päällä!!

Pientä tassujen viilennystä ja samallahan voi juoda altaan vettä, jos janottaa...

Ruohikossa on mukava viilentyä ja levätä.

Mukavaa viikonloppua!!