Täyspuinen vanha vetolaatikko sai uuden elämän keittiön pöydän hyllykkönä. Näitä laatikoita ostin useamman, mutta muut ovat vielä autotallissa odottamassa käsittelyä. Huutokaupasta nämäkin ostin. Meklari oli lastannut laatikoihin vanhoja opettaja-lehtiä ja hän siis myi niitä lehtiä, ei laatikoita. Laatikot tulisivat kaupanpäällisiksi. Kyselinkin häneltä, josko hän myisi ne laatikot erikseen ja hämmästynyt ilme kasvoillaan hän kysyi, mitä ihmettä minä niillä tekisin, vanhoilla romuilla laatikoilla. Toisen romu on toisen aarre, joten sain ostaa tai siis huutaa laatikot ilman niitä lehtiä. Hinnaksi tuli noin euron kappale. Ja ne lehdet jäivätkin kokonaan myymättä, kukaan ei halunnut.

Lasipurkitkin ovat vanhoja ja olen yrittänyt löytää noita, missä on metallinen kannensulkija tallella. Tietääkö teistä joku, milloin tällaisia purkkeja on käytetty? Omasta lapsuudesta en niitä muista.

Uusi läppäripöytäni on peräisin samalta meklarilta, mutta tällä kertaa ostettu hänen antiikkikaupastaan. Pöytä taitaa olla hyvin vanha ja siitä oli vanhat maalit poistettu, oli siis ihan puhdas puupintainen. Nyt varmaan kaikki entisöijät nostelevat kulmakarvojaan tuohtuneina, kun sen maalasin uudelleen. Itselleni ja omaksi iloksi näitä teen, joten kauhistelkoon rauhassa. Varsinkin huutokaupoissa usein kuulen monien jupisevan, miten mikäkin huonekalu tai tavara on pilattu maalaamalla, puhumattakaan, että vielä valkoiseksi. Juuri tuo kyseinen meklari hakee paljon tavaraa Ruotsista ja hän kertoikin koko huutokauppayleisölle, miten Ruotsissa kaikki vaan maalataan valkoiseksi ja milloinkahan tuo tyyli rantautuu Suomeenkin. Heh, ehkä hän on jo vähän jälkijunassa ;)

Yksi projekti hoidettu

Kesäloman aikaan tarkoituksena oli vähän lyhentää tuunattavien huonekalujen pitkää listaa ja jotain sentään helteistä huolimatta olen saanut aikaankin. Tavanomaisuudesta poiketen tämä kaappi ei ole sen paremmin huutokaupasta kuin kirppariltakaan. Olen sen saanut 90-luvulla isoäidiltäni, kun  se ei enää hänellä muuton yhteydessä mahtunut uuteen asuntoon. Kaappi on siitä saakka palvellut erinäisissä paikoissa, mutta kun tumma väri ja lakattu pinta eivät enää oikein miellyttäneet, niin jotain oli tehtävä. Siis maalipurkki esiin!!

Nyt kaappi pääsi taas paraatipaikalle ja sai sisäänsä keräämiäni valkoisia Arabian astioita. Niitä olikin sen verran paljon, että kaikki eivät edes mahtuneet. Astiat ovat noin 1900-1960-luvuilta eli vähintään 50-vuotta vanhoja.

Eivätkä astiat pelkkiä koristeita ole, vaan käytän niitä usein ja moniin tarkoituksiin.

Yksi kastikekulho on Pariisista ja iso kannu on Bavariaa, mutta muut kaikki ovat Arabiaa. Alahyllyn kultareunainen kannu on myös isoäitini jäämistöstä, mutta loput on hankittu huutokaupoista ja kirpputoreilta.

Myös väriä pitää olla elämässä, joten tämä 4-vuotiaan Ronjan mummille tekemä ihana Pariisi-aiheinen taulu pääsi raameihin kaapin yläpuolelle.

Ihanaista keskikesää, onneksi loma vielä jatkuu pari viikkoa!!

Hellepäivän askarteluja

Huh hellettä!! Ulkona on niin kuuma, että välillä on parasta pysyä sisällä ja askarrella jotain, jos jaksaa. Eipä tällä helteellä paljoa jaksa.

Vai mitä voisi päätellä tästä kuvasta:

Roope makoilee ihan reporankana talon ilmeisesti viileimmässä paikassa eli keittiön senkin alla. Kivilattia on sentään aika vilpoisa. Ei ole helppoa koirillakaan. Välillä on pitänyt mennä viilentävään suihkuun.

Haluaisin ihan oikean kokoisen mallinuken tai torson tai miksi sitä sanotaankin, mutta vielä ei ole tullut vastaan, ei vanhaa eikä uutta. Askartelukaupassa tuli kuitenkin vastaan jotain pahvintapaista oleva torso ja siitä tein tällaisen pienoismallin. Tein siihen jalustan ja yläpuolelle laitoin niin "monikäyttöisen" shakkinappulan. Vartalo on päällystetty ranskalaisesta vanhasta lehdestä revityillä paperisuikaleilla ja ne on kiinnitetty decoupage-liimalla. Koska vartalo-osa on kovin kevyt, niin laitoin vielä sisälle painoksi riisiä, jotta pysyy paremmin pystyssä. Sitten vielä ruusu rintaan...

Onneksi huomiseksi on luvattu lämpenevää, heh!!

Vanha tarjotin

Vanhoja metallitarjottimia löytyy muutamalla eurolla, mutta mitä niillä tekisi? Tässä yksi vinkki eli taulupohja, johon voi magneeteilla kiinnitellä valokuvia tai mitä vaan mieleen tulee ja vaihdella voi vaikka joka päivä. Metallitarjotin on maalattu ja magneetit ovat maalattuja shakkinappuloita, joiden pohjaan on liimattu magneetti. Kuvat pysyvät hyvin pohjan ja magneetin välissä (nämä ovat kyllä aika voimakkaita). Teksti on "raaputuskuva", joita löysin Billnäsin markkinoilta, oli ihan helppo kiinnittää ja hyvin pysyy metallissakin.

Nuo pikkuiset kissanpennut ovat aika hellyttäviä, vai mitä?

Kesäistä menoa

Viime perjantaina suuntasimme ystäväni kanssa auton nokan kohti Billnäsiä ja kädentaitopäiviä. Aiemmin en ole noissa maisemissa käynytkään, joten johan oli korkea aikakin. Ajelimme Fiskarsin ruukkikylän läpi ja maisemat ja tunnelma näyttivät oikein houkuttelevalta. Tällä kertaa emme pysähtyneet, vaan jatkoimme vielä vähän matkaa Billnäsiin. Kädentaitomessuilla oli monenlaista mukavaa katseltavaa ja ostettavaa, mutta aika paljon enemmänkin olisi myyjiä mukaan mahtunut, tosin eipä ostajiakaan ensimmäisenä päivänä kovin hurjasti ollut. Yksi kauppa ylitse muiden oli Valkoista Pellavaa-blogin Riikan ja hänen siskojensa myyntipöytä, jonka ympärillä riitti kuhinaa.

Tässä näkyy pieni osa heidän myyntituotteistaan. Monenlaista vanhaa tavaraa tuunattu uuteen uskoon hyvällä maulla ja valtaisalla kekseliäisyydellä.

Samalla ihailimme ruukkikylän taloja, kävimme Rakennusapteekissa, katsastimme puutarhanäyttelyn, kolusimme muutamia kirppiksiä ja kivoja ostoksiakin tuli tehtyä. Siinä se koko päivä meni mukavasti, mutta meillähän ei ollut mitään kiirettä mihinkään, siis aito kesälomapäivä :)

Aurinkoisen hellepäivän puuhana tein pihalle syreenien katveeseen uuden oleskelunurkkauksen pikkupöydästä ja kahdesta tuolista, jotka löytyivät kirpparilta ( aikamoisen likakerroksen alta ne kuurasin). Ovatkin oikein hyvälaatuisia ja tukevaa tekoa, made in Sweden.

Ehkäpä iltahämyssä ja lyhdyn loisteessa saisi paremman kuvan. Auringonpaisteessa jotenkin kaikki värit kulahtavat. Lyhtykin on tosi vanha, vaikka samaa mallia tehdään uutenakin. Puuta vasten nostin pikku seinämän, joka aiemmin palveli takaoven sementtiportaiden ritilänä ja kiinnitin siihen ison koukun. Nyt se on paljon paremmassa käytössä.

Kasvimaallakin on jo kasvua tapahtunut. Sipulit ja porkkanat ovat aika isoja, mutta takana olevat salaatti ja tilli vasta aluillaan, koska ne sain kylvettyä vasta pari viikkoa sitten. Sen sijaan pelargoniat oikein rehottavat ja kukat ovat suuria ja painaviakin. Noita kukkia on niin paljon, että niitä leikkaan sisällekin maljakkoon.

Välillä täytyy tulla sisälle viilentymään, mutta ei valiteta. Näin lämpimiä ilmoja meillä on niin vähän vuoden aikana.

Helteistä viikkoa

Aurinko paistaa koirillekin

Ystäväni Eija on luonut ihan uuden aurinkolasimalliston, joka tulee lähiaikoina myyntiin ja mukana on myös lemmikkimallisto. Koska Roopekoirakin tarvitsisi aurinkolasit, niin Eija ilahdutti lähettämällä upeat lasit jo ennakkoon. Kiitos Eija tästä päivän piristyksestä!!

No, Roopelle ne olivat hiukan liian pienet, joten tämä pikkukoiruli sai ne itselleen.

Tässä vähän vertailupohjaa omiin laseihini.

Ja jos mallisto kiinnostaa, niin ne tulevat myyntiin täällä .

Aurinkoista viikonloppua!!

Musiikkia menneisyydestä

Mitenkähän tuo otsikko voisi kuulua tähän? Huutokaupasta huusin vanhan ruostuneen ja aika kulahtaneen kellon viidellä eurolla tarkoituksena purkaa se ja käyttää sitten osia johonkin tuunaukseen.

Tässäpä nämä "purkujätteet" ovat. Kellotaulukin on pahvia ja aika kulahtanut. Ainakin voin kuitenkin käyttää noita rattaita ja viisareita johonkin.

Itse kellon rungosta taitaa tulla tuikkulyhty. takana on aukeava ovi ja sivulla lasiseinä ja tuossa edessäkin on lasi, vaikka sitä ei helposti huomaakaan, kun pesin siitä liat pois. Ruostetta ja patinaa löytyy puhdistuksen jälkeenkin, mutta hyvä juuri niin.

Mielenkiintoisin löytö kellon sisältä oli tämä ja nyt päästään siihen musiikkiin. Kun tuota ratasta pyörittää, niin syntyy ihanan kaunista ja lempeää musiikkia. Varmaankin joskus menneisyydessä, kun kello on vielä toiminut, tämä kaunis musiikki on toiminut herättäjänä. Lisäksi tuossa on kaiverrettuna 1866, joten voisiko tämä kello olla tosiaan lähes sataviisikymmentä vuotta vanha.

Tai siis entinen kello, olisihan kellon voinut pitää kokonaisenakin, mutta enhän sitten olisi löytänyt tätä aarretta, mikä kätkeytyi sisälle. Tämänkin varalle on jo ajatuksia, mutta niistä tuonnempana lisää.

Lämmin kiitos vielä Nostalgiaa ja patinaa blogin Sanna-Pauliinalle tunnustuksesta:

Heh, tämä olisi paremmin sopinut edellisen peilipostauksen yhteyteen!