Päivän puuhia ja arvontaa

 

 

 

 

Vaikka päivä oli aika hämärä, niin tämä aurinkoinen neiti kyllä valaisee päivän :) Nyt leikitään palloleikkejä.

Onpas hieno pallo!!

 

Tämän herran ilme kertoo kaiken: mulla ei ole ollenkaan hauskaa, kun joudun tässä olemaan hihnassa. Ja miksiköhän?? Jos vapaaksi pääsisin niin kirmaisin heti rannalle kaivamaan kuoppia.

 

 

Älä sure pikku koira, kohta tulee lunta ja sitä saa kaivaa ilman että mummi hermostuu.

 

Ulkoilun jälkeen siirryttiin sisäpuuhiin. Mummi laittoi saparot, mutta eivät ne kauaa pysy, just ja just kuvanoton ajan. Tästä pääsemmekin aasinsillan kautta ARVONTAAN.

Arvontapalkintona on tämä ihana lasten runokirja: Varoitus postinkantajalle (olen matkoilla vähän aikaa). Kirjan tekijä on oma tyttäreni Piritta Porthan ja kuvittajana Kaisa Rekinen.

 

Kirjaan kuuluu lisäksi musiikki-CD, jossa on laulettuna osa kirjan runoista. Piritta on säveltänyt kaikki kappaleet ja hän myös laulaa ne tyttäriensä Emman ja Ronjan kanssa.

 

 

Tytär ja ihanat lapsenlapset esiintymässä Turun Kirjamessuilla. Emma 10vee ja Ronja melkein 8vee.

 

Tästä LINKISTÄ voit kuunnella musiikkinäytteen.

  

 

Sitten arvontasäännöt:

Saat yhden arvan, kun kirjoitat viestin kommenttilaatikkoon. Anonyyminäkin voit osallistua, kunhan laitat jonkin yhteystiedon, pelkkä nimi ei riitä.

 

Toisen arvan saat, jos liityt lukijaksi.

 

Vielä kolmannenkin arvan saat, jos laitat tuon viimeisen kuvan blogiisi arvonnan ajaksi.

 

Kerro vielä kommentissasi, monellako arvalla osallistut.

 

Arvonta päättyy sunnuntaina 17.11. klo 22.00

 

Onnea arvontaan!!

 

 

 

Kevättä odotellessa

Pääsiäinen on kohta vietetty, mutta nautitaan vielä tästä vapaapäivästä. Monennäköitä yrttiä ja kukkaa näyttää kerääntyvän ikkunalaudoille ja pöydille. Viimeisin ihan vaan ruokakaupasta ostettu on sitruunatimjami. Talvea ja pakkasta tuntuu riittävän, mutta kyllä se kevät sieltä tulee, kuten joka vuosi. Hiukan lohdutti, kun yhdessä ennusteessa luvattiin lämmintä toukokuuta ja kesää.

Hiukan vajaa vuosi sitten syntyi pikkuinen keskonen. Ei enää uskoisi tästä tomerasta pikkuneidistä. Tällä viikolla vietetään ensimmäisiä synttäreitä.

Aukeiskohan tämä ovi, kun oikein kovasti rynkytän kahvaa :)

Ystävykset ja tappelupukarit.

 Sisua löytyy valkoisesta, vaikka on mustaa yli puolet pienempi.

Tässä lauletaan oikein pääsiäisserenadia............ tai oikeammin on pieni kähy menneillään.

Monenlaista on tapahtunut viime aikoina. Uusi talo rakentuu kovaa vauhtia ja ihan aikataulussakin. En ole paljoa kuvia viitsinyt julkaista, kun rakennustyömaa ei ole niin kaunista katseltavaa. Ulkopuolelta talo ei ole juurikaan edistynyt näitten vihoviimeisten pakkasten vuoksi, mutta sisäpuoli on jo aika hyvässä mallissa, kaikki putket ja sähköt on vedetty, väliseinät on paikoillaan ja tasoitettukin, joten sisäpinnat ovat seuraavaksi vuorossa.

Helmikuussa laitettiin vanha talo myyntiin, mikä tarkoitti siivousta ja siivousta ja vielä siivousta. Tuntui jotenkin vastemieliseltä, kun vieraat ihmiset kävivät tutkimassa omaa kotia, mutta sekin oli kestettävä. Onneksi ostaja löytyi nopeasti, kolmessa viikossa, ja nyt on virallisestikin kaupat tehty. Saamme kuitenkin asua talossa toukokuun loppuun, joten vielä on kaksi kuukautta aikaa tyhjentää taloa ja samalla setviä kaikenmaailman tavaroita, mitä vuosien varrella on nurkkiin kertynyt. Onneksi on jo paljon lähtenytkin, mutta vielä on urakkaa jälellä.

 

Syksyllä en edes uskaltanut ajatella stressaavaa kevättä ja kaikkia tulevia muutoksia, mutta toisaalta olen koko ajan luottanut, että kaikki järjestyy ajallaan, sekin, missä asumme kesäkuun alussa, kun uusi talo ei luultavasti ole ihan valmis. Monesta viikosta se ei ole kiinni, joten varmaan siihenkin löytyy ratkaisu.

 

Monenlaista kivaa on kevään aikana tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Aurinkoista maanantaita!

 

t. Síirisofia

Voihan harmautta!

Aluksi piristyskuva sateisena ja kovin harmaana sunnuntaina. Kuva on viikon takaa, kun pikku muru oli meillä hoidossa. Tässä on juuri herätty päikkäreiltä eikä mikään maallinen huoli paina, paitsi hetken kuluttua, kun hän huomaakin, että on hurja nälkä :D. Sofia on niin ihana ja reipas tyttö.

Ja sitten pakollinen koirakuva, missä Hugolla on tärkeä tehtävä vahtia vaunuja, missä Sofia nukkuu.

 

 Vähän muuten näkyy kuvassa klaffilipastoa, jonka tuunasin yllätys,yllätys valkoiseksi ja laitoin uudet posliininupit, kun vanhoista osa puuttui. Ostin sen huutokaupasta jo ainakin pari vuotta sitten ja se on majaillut autotallissa. Ja ettei autotalli liian tyhjäksi tulisi ja ettei vaan autot sinne mahtuisi, niin haettiin tänään sinne uusi klaffilipasto odottelemaan vuoroaan. Sen löysin viime viikolla kirpparin loppuhuutokaupasta hyvin kohtuulliseen hintaan. Sieltä myös lähti mukaan pieni klaffipöytä ja suutarinvalaisin, joista ei nyt tähän hätään ole kuvaa, mutta varmaan myöhemmin.

Meillä kotona sekasorto vaan yltyy, kun yritän miettiä, miten pääsisi kaikesta turhasta tavarasta eroon. Olisi niin kiva viedä uuteen kotiin vain ne tarpeelliset ja vähemmän tarpeellisetkin kivat tavarat. Kirpparilla lähti taas parin kuukauden aikana n.320 tavaraa kiertoon eikä vaan tunnu missään. Olisin sitä jatkanutkin, mutta kun kirppari lopetti tänään kokonaan toimintansa, niin pitäisi löytyä uusi paikka, mikä ei olisi kovin kaukana kotoa. Myyminen taitaa olla suosittua, kun yhdestä paikasta kyselin, niin on viiden viikon jono. Tori.fi:lläkin lähti muutama huonekalu ja huutonettiin voisi taas jotain naputella.



 

Rakennuslupaa odotellaan tulevaksi ehkä jo ensi viikon aikana ja huomenna paukkuu todella kovaa, kun kalliota joudutaan räjäyttämään talon tieltä. Kuitenkin lopputuloksena talo voidaan rakentaa kokonaan kalliolle eikä tarvita paalutuksia. Syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä talon pohjatyöt ja sitten varsinainen talopaketti saapuu tammikuussa. Kevät menee rakentamiseen ja parhaimmassa tapauksessa jo toukokuussa olisi muuttovalmista. Hui, niin pitkälle en kyllä pysty vielä ajattelemaan.

 

Syksyiset halit kaikille!

 

 

Juhannuksen aikaan

Kotipihalla kukkii juhannusruusut, mutta nämä kuvat otin eilen uudella pihallamme kauniissa auringonpaisteessa. Piha on meille uusi, mutta muuten pihapiiri on hyvinkin vanha ja ruusut ovat kukkineet samalla paikalla jo varmaan sata vuotta.

Tuossa talon päädyssä ruusut kukkivat, joskin tämä kuva on jo vuoden takaa, kun kävin paikkaa katsomassa. Talo on rakennettu 1800-luvulla ja se on tarkoitus säilyttää, kuten myös takana näkyvä toinenkin talo, mutta kolmas huonokuntoinen 1960-luvulla rakennettu talo saa lähteä ja tilalle toivottavasti saamme rakentaa meille ihan uuden kodin.

Työtä täällä riittää hurjasti, koska tuskin kymmeniin vuosiin paikassa on tehty juuri mitään kunnostusta. Nyt on vasta aloitettu paikkaan jääneiden tavaroiden raivaus ja niitäkin on paljon, paljon ihan romua ja roskaa, mutta myös upeita aarteita. Joka päivä löydän jotain uutta ihasteltavaa kaiken sekamelskan keskeltä. Vanhoja kirjoja on joka paikassa, joten voisin vaikka perustaa ihan oman antikvariaatin. Paljon on myös löytynyt vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Tänään löysin sata vuotta vanhan kirjeen, jonka opiskelijapoika oli lähettänyt vanhemmilleen. Täytyy joskus paremmalla ajalla tutustua niihin paremmin.

Rannassa oleva saunamökkikin on aika huonossa kunnossa, joten sekin täytyy kunnostaa. Uutta saunamökkiä tuskin enää saisi rakentaa näin lähelle merenrantaa.

Tämä juhannus on kuitenkin mennyt pääasiassa tämän iloisen pikkuneidin kanssa ja meikäläinen on taas saanut opetella vauvanhoitoa.

Oikein rattoisaa loppujuhannusta!!

Hiomapaperia ja maalia kuluu!

Monesti olen ihaillut tällaisia mausteikkoja, mutta ne ovat olleet kovin kalliita. Joskus sitten onni osuu kohdalle ja tämän huusin aika kohtuuhintaan huutokaupasta. Lasiosat ovat kaikki ehjiä, mutta kolme pientä lasiosaa puuttuu. Puulokerikkokin oli ihan ehjä, mutta missä lienee tämä viime vuotensa viettänyt, kun oli aika likaisessa kunnossa. No ensin pesu ja sitten hionta ja maalia pintaan ja lopputulos on tässä. Nuo puuttuvat lasiosat pitäisi vielä jostain saada. Tänään sattumalta käväisin yhdessä antiikkiliikkeessä ja siellähän niitä oli. Tosin ne kolme osaa maksaisivat yhteensä enemmän kuin koko tämä lokerikko.

Tämän päivän tuunauskohteena on ollut vanha puinen kaappi, hyvin painavaa jämäkkää puuta. Maalipinta oli kulunut ja läikykäs ja tässä se on hiottuna. Aina jos mahdollista irroitan kaikki helat ja saranatkin, koska tykkään jättää ne patinoituneiksi metallipinnoiksi. Toisessa kuvassa on kaikki tästä kaapista irrotetut osat. Osat olivat osittain maalisia ja maalin rapsutus niistä on epätoivoista puuhaa. Jostain luin vinkin, miten maalin saa helposti pois ja päätin kokeilla. Laitoin kaikki osat likoamaan Kodin Putkimies-liuokseen ja hyvin nopeastikin maalit lähtivät, mutta patinapinta jäi, siis toimi loistavasti. Jos tiedät jonkin ekologisemman keinon maalinpoistoon, niin vinkkaa. Valkoiseksi tämäkin kaappi tulee, mutta ihan vielä ei ole valmis.

 Ihanan vauvansängyn huusin huutokaupasta ja siinä on Sofia-vauvan hyvä nukkua, kun yöpyy mummilassa ja voihan siinä ottaa päiväunetkin. Aivan ihanan suloiset kuvat löytyvät tästä päädystä sekä sisä- että ulkopuolelta.

 Peilejä ja peilejä ilmestyy meille lisää. Vanhoissa patinoituneissa peileissä on sitä jotakin, mitä ei uusista löydy.

Lisää peilejä...

Ja vielä lisää... Jossain sisustuslehdessä näin hyvän vinkin, miten peilejä oli taulujen tapaan ryhmitelty seinälle. Ehkäpä meillekin tulee sellainen seinä joskus. Nyt vaan keräilen näitä varastoon, koska, kuten jo viime postauksessa mainitsin, niin muutoksen tuulet puhaltavat enkä näitä enää laita tämän kodin seinälle.

Montakohan vanhaa puulaatikkoa meiltä mahtaa jo löytyä. Aina kuitenkin mahtuu yksi lisää. Tämä onkin oikein kaksikerroksinen malli eli tuo lokerikko tulee laatikon sisälle. Nämä puulaatikot ovat aivan erilaisia, kuin ne tällä hetkellä kaupoissa myytävät. Puu on painavaa ja jämäkkää ja tässäkin on loviliitokset kaikissa kulmissa.

Tämä kuva on äitienpäivältä, kun pikkuinen Sofia oli tervehtimässä isomummiaan, siis minun äitiäni. Sofia on kasvanut hurrrjaa vauhtia ja painaa jo reilusti yli neljä kiloa. Ikääkin on huomenna kaksi kuukautta. Myös linssilude Hugo näyttää päässeen kuvaan.

Kesä on alkanut vähän kalseasti, mutta tästähän voi mennä vaan parempaan suuntaan. Hugo oli perjantaina kastraatioleikkauksessa piilokiveksen vuoksi, joten viileä ilma on meille ihan sopiva. Leikkaus meni hyvin ja haava on siisti, mutta tuossa kaulurissa on ollut totuttelemista. Aluksi Hugo ei voinut syödä, ei juoda eikä nukkua eikä oikeastaan mitään kaulurin kanssa, istui vaan eikä osannut mennä edes makuulle. Ensimmäinen yö menikin melkein valvoessa, kun yritin tehdä kaikki temput, miten koiran saisi makuuasentoon. Vasta aamuyöstä, kun torkahdin, niin Hugo oli kiivennyt viereeni nukkumaan ja nukkui siinä aamuun saakka. Heh, käytti siis tilaisuutta hyväksi, kun ei ole sinne ennen päässyt. Lenkillä kauluria ei käytetä, mutta kotona kyllä, koska en koko ajan ehdi vartioimaan, ettei Hugo pääse nuolemaan haavaa. Syödessä sen sentään otan pois, mutta sen jälkeen heti takaisin. Muutenkin on riehumiset ja toisten koirien kanssa leikit nyt tauolla, kunnes haava paranee.

Ensi viikolle on luvattu lämpenevää, joten sitä odotellessa!

Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat, teitä on hurrrjan paljon :)

Ihana kevätpäivä!!

Kotona on sisustukset olleet vähissä, mutta päätimme työpaikalla vähän päivittää odotustilan ulkonäköä, siis kaikki uusiksi, ihan kaikki. Aika kulahtaneeksi se oli jo päässytkin. Pääsiäisen aikaan remonttimies maalasi seinät ja katon ja uudisti lattian sekä odotustilassa että wc:ssä ja samalla katosta lähti kamalat loisteputkivalaisimet. Vähän äkkinäisesti tämä remontti kuitenkin tuli, joten emme ehtineet hankkia kaikkea tarvittavaa heti tilalle. Vielä siellä on vanhat tuolit ja tasot, mutta kohta nekin vaihtuvat. Myös tyyli ja värimaailma vaihtuu täysin. Eihän odotustilojen tarvitse välttämättä olla kalustettu steriileillä toimistokalusteilla ja loistevalaisimilla, vai mitä?

Uudet tuolit ovat tulossa, vaikka eiväthän ne ole uusia vaan vanhoja jugend-tuoleja, jotka löytyivät Pietarin Old Timesta. Punainen villakangaspäällinen oli aikansa elänyt, joten se vaihtui kauniimpaan pellavaraitakankaaseen (kuva alla). Ehkä puuosatkin vielä maalataan, mutta ei ihan tähän hätään. Värihän on ihan kaunis. Tuolit ovat tukevia, jotta vanhempikin immeinen pääsee helposti tuolista ylös.

Kaunis kangas löytyi Wilhelmiinan Helmestä, kuten myös kaunis puuhylly, joka tulee wc:hen.

Kahden käsinojatuolin lisäksi tarvitaan vielä yksi istuinpaikka ja tämä tammipuinen jugend-tuoli löytyi kirpparilta. Ei kylläkään tämännäköisenä, vaan kankaana oli ylläoleva ruskea aikas kaamea villakangas ja tuolin värikin oli ruskea. Nyt maalasin sen valkoiseksi seinämaalin sävyllä ja kankaaksi laitoin samaa raitakangasta.

Seuraavana projektina on lamput. Tällä hetkellä on hämyvalaistus eli ei lamppuja ollenkaan. Ehdin jo ostaa yhden niin ihanan kattokruunun, kunnes totesimme, että meillä käy myös lähes kaksimetrisiä miehiä, jotka eivät ehkä ilahdu, jos joutuvat sitä väistelemään. Eilen kävin shoppailemassa Loviisan Aitassa ja ostin kaksi kristallilamppua, jotka ovat vielä paketissa. Luulen, että nämä ovat juuri sopivat. Myös vanha tammipuinen kirjakaappi odottaa autotallissa tuunausta. Yritän sitten kuvata lopputulosta, kun saamme kaikki kuntoon.

Löytyihän sieltä Loviisan Aitasta vähän muutakin. Nämä kauniit Caloun kengät odottavat kaikkia ihania kesän juhlia tai sitten ne ovat ihan joka päivä jalassa.

Kiitos teille kaikista ihanista onnitteluista!! Pikkuinen Sofia pääsi kuluneella viikolla kotiin ja vietti vanhempineen ensimmäisen yönsä mummilassa, koska kotona oli remontti menossa. Maito maistuu ja kasvukäyrä näyttää ylöspäin, joten kaikki on hyvin:)

Ihanaa kevätpäivää!!

Meillä aurinko paistaa ja lämpöä on 18 astetta:)

Kiitollinen mieli

Elämän aloittaminen on haastavaa ja joskus vieläkin haastavampaa, kuten pienelle kuopukseni ja miniäni Sofia-vauvalle, joka päätti tulla tänne maailmaan kuukauden etuajassa tämän viikon keskiviikkona mummin syntymäpäivänä. Maanantain vastaisesta yöstä lähtien jo tiedettiin, että näin tulee käymään, joten jännitystä on riittänyt.

Pääsin häntä katsomaan keskolaan ja tässä kuvassa ikää on alle vuorokauden. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja Sofia on terve vauva, mutta hengitykseen ja syömiseen tarvittiin apua, koska voimia pikkuisella oli vielä kovin vähän. Tästä tilanteesta on jo paljon edistytty ja nuo hengitysputketkin on poistettu. Vanhemmat ovat käyneet häntä hoitamassa ja antamassa läheisyyttä, mutta ehkä pari viikkoakin menee, ennenkuin Sofia pääsee omaan kotiin.
Käynti keskolassa oli vaikuttava ja tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että meillä Suomessa on loistava ja turvallinen vastasyntyneitten hoito. Käytävän seinä oli täynnä viestejä kiitollisilta vanhemmilta ja lapsilta, jotka olivat täällä aloittaneet elämänsä, pienimmät puolikiloisina. Sofialla painoa oli sentään 2330g. Uskon, että tuo kiitollisuus säilyy läpi elämän,  ja usein tulemme mekin muistelemaan pikku-Sofian alkutaipaletta.
Näissä ajatuksissa on tämä viikko mennyt ja ihan levollisin mielin voimme aloittaa uuden viikon.

Voikaa hyvin!