Metsäretkiä

Joka päivä täytyy lähteä lenkille, satoi tai paistoi. Onneksi tänään vaihteeksi paistoi, vettä onkin tullut ihan riittävästi. Mieluiten lähdemme metsään ja olemmekin löytäneet lähiseuduilta monta uutta metsää, juu ovathan ne siellä ennenkin olleet, mutta aiemmin ei olisi tullut mieleenkään lähteä sinne tarpomaan. Nyt on hyvä syy ja nautimme siitä molemmat. Hugo saa juosta vapaasti, haistella ihania hajuja ja purkaa ehtymätöntä energiaansa, välillä hän juoksee villinä, välillä kierii sammaleissa tai "kylpee" metsälammessa.  Ei tarvitse kuitenkaan pelätä, että hän katoaisi tai karkaisi johonkin, vaikka vapaana onkin. Omien touhujensa ohella Hugo seuraa hyvin tarkasti, missä olen, etten vaan häviä näköpiiristä.

Metsässähän ei koirat lain mukaan saisi juosta vapaana, kuin metsänomistajan luvalla, joten taidamme olla lainrikkojia:D

Kävimme myös yhtenä iltana harjoittelemassa jäljestystä, joka kuuluu osana pentujatkokurssiin. Ensin tein "jäljen" ihan umpimetsään ja Hugo odotteli autossa. Kävelin metsässä lyhyin askelin noin sata metriä ja vedin perässäni narussa nakkia (heh,onneksi ei kukaan tullut pidättämään). Jalanjälkien lisäksi nakista jäin maahan hajua. Jätin sitten nakin päätepisteeseen yhden puun juurelle ja palasin autolle. Pienen odottelun jälkeen  menimme Hugon kanssa alkupisteeseen ja saman tien Hugo lähti seuraamaan jälkeä ja avot!! nakki löytyi ja tietysti Hugo sai sen sitten palkinnoksi. Aivan uskomaton on koiran hajuaisti!!  Kuva ei ole kuitenkaan jäljestysretkeltä, vaan meidän lähimetsästä.

Ja mitäs nämä sitten ovat??

Olen myös noin ehkä kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen poiminut sieniäkin, siis kanttarellejä, koska muita en niin hyvin tunne, että uskaltaisin poimia. Hugon kanssa meidän piti mennä kanttarellikurssille tänä viikonloppuna, mutta se valitettavasti peruuntui. Siellä opetetaan koira hyvän hajuaistinsa avulla löytämään kanttarellit ja sitten vaan itse voi kulkea perässä ja kerätä saaliit. Tietysti myös koiralle annetaan palkka jokaisesta löydöstä.

Aurinkoista viikonloppua!

Lähikuvia

Kesällä sain äkillisen ajatuksen ostaa kameraani makrolinssi, jotta saisin lähikuvia, joten marssin kamerakauppaan. Ensin yksi nuorimies esitteli makroja ja halvinkin hinta pyöri yli viidessäsadassa eurossa, huh!! Vierestä seurannut toinen nuorimiesmyyjä puuttui keskusteluun ja suositteli huomattavasti halvempaa vaihtoehtoa eli loittoputkea (Kenkon automatic extension tube set dg). Nämä ovat renkaita, jotka laitetaan kameran ja perusobjektiivin väliin. Ja juu, minähän en asiasta mitään ymmärrä, joten ostin halvemman vaihtoehdon, mikä osoittautui ihan toimivaksi ainakin omiin tarpeisiini. Tarkennus on kyllä aika tarkkaa puuhaa.

Tässä ensimmäinen harjoitelma pihan kukista.

Keväällä leikkasin kaikki villiviinit alas ja nyt ne taas rehottavat pitkin seinää. 

Tämän kukan sain kauniina ja rehevänä kesällä asiakkaaltani ja sehän pääsi melkein heti kuivahtamaan ja kaikki kukat kuolivat. Olin jo aikeissa heittää sen pois, mutta kuitenkin päätin vielä yrittää ja leikkasin sen alas ja nythän se taas kukkiikin kauniisti.

Viime vuonna istutin puulaatikkoon minttua, joka osoittautui monivuotiseksi ja kasvoi rehevästi tänäkin vuonna. Lehdet on kuivattu talvea varten ja vielä pitäisi kuivata sitruunamelissa, joka sekin kasvoi tosi hyvin.

Eiks joku vois heittää mulle palloo!!!!!

Tänään aloitettiin Hugon kanssa pentujatkokurssi. Olimme ulkona kaatosateessa kuraisella kentällä, mutta ei se haitannut, hauskaa oli, vaikka vähän liikaa oli Hugolla kierroksia, kun ympärillä oli monta vierasta koiraa. Lopuksi vielä Hugo pääsi metsään riehumaan Rommi-siskonsa kanssa ja meno oli aika hurjaa. Myös Hugon ja Rommin Lilli-emo oli mukana, mutta Lilliä ei pentujen riehunta kiinnostanut.

Sade vaan jatkuu, mutta se on syksy nyt :)

Mustaa ja valkoista

Syksy saapuu ja se tuntuu aina ihanan raikkaalta lämpimän kesän jälkeen. Vaikka kesää joka vuosi kovasti odotankin, niin tykkään myös syksystä, kuulaista aamuista, varisevista lehdistä ja pimenevistä illoista. Kesän aikana kudoin lämpöiset villasukat syksyn viileyteen. Oikeastaan meillä kotona villasukkia kaipaan eniten kuitenkin kesällä, kun lämmitys on pois päältä (nytkin ne ovat jalassa) ja laattalattia tuntuu melkoisen kylmältä, vaikka ulkona olisi helle. Talvella lattiat taas ovat niin lämpimät, että villasukat ovat ihan liikaa.

Viikonloppua piristämään ostin valkoisen ruusukimpun.

Osa pääsi vanhaan valkoiseen Arabian maitokannuun ja muutama kukka pikkuiseen pulloon.

Ja mitähän tässä mahtaa olla menossa?? Iso musta vaanii pientä valkoista ;) Roope, siis valkoinen, on meillä yökylässä ja välillä Hugo vähän liian innokkaasti yrittää haastaa leikkiin. Hugo kun on lähes kolminkertainen kooltaan Roopeen verrattuna, niin varmaan arvaatte kuka jää alakynteen. Hugo ei mahdu kaapin alle, joten siellä on Roopelle hyvä lepopaikka. Tällä hetkellä on harvinaisen hiljaista ja molemmat makoilevat jaloissani.

Kaunista syksyistä viikonloppua!

 Ja kohta lähdetäänkin ihanaan paikkaan, jonka toivoisin voivani teillekin esitellä, mutta aika näyttää.