Historian havinaa

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ei tarvinnut kuin kiivetä yläkerran varastoon, jonka suloisesta sekamelskasta löysin pinon kirjoja.

Nämäpä kirjat eivät olekaan ostettu kirpputorilta eikä huutokaupasta, vaan pelastin ne jo vuosia sitten isoäitini jäämistöstä, kun eivät olleet kellekään kelvanneet.  Nyt vasta kahdeksan vuoden jälkeen aloin niitä tutkia tarkemmin. Pinossa on maantietoa, uskontoa, laskentoa, historiaa, niitä samoja aiheita kuin nykyäänkin.

Laskuoppia on isoäitini aikanaan pikkutyttönä 1910-luvulla päntännyt ja aika samanlaisia yhteen- ja vähennyslaskuja taitaa olla edelleen.

On siellä tunnilla kuitenkin muutakin tehty kuin päntätty, koska tällaisia piirroksia löytyi kirjojen välistä. Merimiespiirros oli isoäitini aviomiehen koulukirjan välissä ja oikein siitä voi aistia, miten nuorimies haikailee merelle ;)

Tämä muistiinpanovihkokin oli yhden kirjan välissä. Kuka sitten tuo Karin on, en tiedä. Vaikka silloin on koulussa ollut varmaan aika tiukka kuri, niin ei tämä vihko ihan siisteimpiä ole.

Lopuksi vielä ripaus romantiikkaa. Kortti löytyi yhden kirjan välistä ja paljastanpa myös kortin tekstipuolen:

Eipä ole neito rohjennut laittaa nimeään korttiin. Selvennyksen vuoksi tämän kortti on ajalta, kun Niilo ei vielä ollut tavannutkaan isoäitiäni.

Muistakaa arvonta!!

Kiitokset kaikille jo arvontaan osallistuneille, teitä onkin hurja määrä. 

Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!

Tänään vielä ehtii arvontaan mukaan!!

Sunnuntai

Lämpimät kiitokset onnitteluista ja kauniista sanoistanne! Arvonta jatkuu ja sinne löytää sivupalkista klikkaamalla!

Tuunailin hieman vanhaa komeronovea, joka meillä nojailee seinään. Yhden ruudun koristelin skräppipaperilla ja ripustin siihen maalaamani kynttilälampetin. Noita lampetteja löytyy kirppareilta muutamalla eurolla ja tämäkin oli alunperin messinginvärinen. Myös tekemäni rukousnauhan ripustin ympärille, joskin jo otin sen pois, oli jotenkin liikaa. Ja jos joku miettii, mitä ovat skräppipaperit, niin ne ovat tukevaa 12"x12" kokoista paperia ja  niitä löytyy vaikka millä kuoseilla askartelukaupoista. Parhaat valikoimat ovat nettikaupoissa. Yksi suosikkikaupoistani on Kruununjalokivi.

Iltojen hämärä on saapunut ja ihanaa taas polttaa kynttilöitä. Nämä ovatkin ensimmäiset.

Kirjatuki siis sai uuden värin ja kirjaksi vanhan 1950-luvulta peräisin olevan koulukasvion.

Kirjaa on ahkerasti tutkittu ja sen alkuperäinen omistaja oli neiti Anneli Töykkälä, joka on mitä ilmeisimmin joutunut kouluaikanaan keräämään kasveja. Sama kohtalo oli itsellänikin ja kova työ oli kerätä kasvit ja sen jälkeen prässätä ne ja kiinnittää langalla valkoiseen piirustuspaperipohjaan nimilappujen kera. Eikä siinä kaikki!! Myös nuo kasvit ja niiden latinalaiset nimet piti osata tai olisi pitänyt. Meillä kyllä onneksi opettaja armahti koko porukan eikä koskaan pitänyt koetta, joten säästyimme pänttäämiseltä.

Oheisesta kirjekuoresta löytyi nippu nimilappuja.

Myös tuo pikkuinen pussi löytyi kirjan välistä. Huomatkaa: Martin kirjakauppa on ollut täydellinen Kirja- ja Paperikauppa. Mahtaako sellaisia vielä olla?

Aurinkoisissa merkeissä!!

Synttärihumua ja arvontaa :)

Tattadaa!! Tänään on siis se eka synttäripäivä!! Vuosi on hurahtanut nopeasti ja mukavaa on ollut :)
Mikä tässä bloggaamisessa sitten viehättää??
Mukavinta on jakaa näitä juttuja Teidän kaikkien lukijoiden kanssa ja on ollut upeaa löytää näin paljon samanhenkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ystäviä. Tykkään myös valokuvauksesta ja missäpä niitä kuvia sitten voisi paremmin julkaista kuin täällä. Ihanaa, että jaksatte kerta toisensa jälkeen käydä kurkistamassa päivityksiä ja kommentoimassakin niitä. Yhtään ainoaa negatiivista kommenttia en vuoden aikana ole saanut, mutta positiivisia ja kannustavia sitäkin enemmän, ja siitä olen iloinen!! Kävijälaskuri on raksuttanut mukavasti ja lukijamäärä on paljon enemmän, kuin osasin koskaan haaveillakaan.

Kiitos teille kaikille!!

Kuten jo aiemminkin lupailin, niin nyt käynnistyy arvonta!

Kommentoimalla tähän postaukseen olet mukana yhdellä arvalla ja jos linkität kuvan omaan blogiisi, niin saat vielä toisenkin! Linkitetyn kuvan saat sivupalkista. Mainitse tuo linkitys kommentissasi. Anonyymit ja blogittomatkin voivat osallistua, mutta laittakaa jokin yhteystieto, mistä teidät löytää, jos onni potkaisee.

Ja mitä sitten palkinnoksi?? Heh, ei aavistustakaan. Palkinto on kuitenkin jotain uutta ja jotain vanhaa, ehkä jotain tuunattua ja mahdollisesti myös jotain itsetehtyä, ehkä pariisihenkistäkin. Eikös ollutkin selvästi sanottu?

Palkinto kuitenkin odottaa voittajaa ja kerron heti, kun se selviää itselleni.

Aikaa osallistua on ensi viikon sunnuntaihin 29.8. saakka.

Kaikki rohkeasti mukaan!!

Synttärit lähestyy

Huomasinkin yhtäkkiä, että blogin 1-vee synttärit ovat aika lähellä, eka postaus on tehty 20.8. viime vuonna. Siinä ainakin on tarpeeksi syytä arvonnan käynnistämiseen. Lukijoitten määrä on jo ylittänyt sadan, mikä ilahduttaa kovasti ja kannustaa jatkamaan bloggausta. Oikein lämpimästi tervetuloa uudet lukijat ja myös "vanhat" uskolliset!! Tosi mukavaa on lukea kommenttejanne.
Täytyypä laittaa mietintämyssy päähän, mitä palkinnoksi. Vielä siis pitää malttaa muutama päivä.

Näin vuosipäivän kynnyksellä mietin, onko jotain vuoden aikana muuttunut. Huomaan, että yhä enemmän sisustustyyli muuttuu kuluneemmaksi ja romuromanttiseksi ja jonkin verran valikoivammaksikin. Ei liikaa hörsöilyä, mutta hiukan kuitenkin. Värimaailma on kuluneen valkoinen ja beessiä ja ruskeaa eri sävyissään siellä täällä.

Ihanat syyshortensiat ovat ihan lempparikukkiani. Nämä on omalta pihalta leikattuja. Pitäisikin istuttaa lisää noita pensaita, jotta uloskin jäisi muutama kukka. Toivottavasti nämä lopuksi kuivuvat vielä talvenkin iloksi. Ensimmäinen yritys meni mönkään, kun vaan laitoin kukat maljakkoon ilman vettä. Lopputulos oli kehno. Nyt laitoin myös vettä ja saavat ensin kukkia veden kera ja ehkä sitten kuivuvat vähitellen. Saapi nähdä.

Palaan pian!!

Hau hau

Täällä blogini lukijoissa on varmaan paljon koiranomistajia ja myös koirattomia lukijoita ja nyt tuleekin koiramainen juttu, johon toivottavasti otatte kantaa.
Olen tässä pari päivää miettinyt onko tai pitääkö koiralla olla oikeus joskus haukkua? Vai pitääkö olla aina hipi hiljaa ja korkeintaan vinkaista, jos on jotain ilmoitettavaa? Tuntuu löytyvän ihmisiä, jotka ärsyyntyvät pienimmästäkin haukahduksesta.

Roope asui ensimmäisen vuotensa kerrostalossa eikä ongelmia ollut, ei ainakaan kukaan valittanut. Kesällä hän muutti isäntäväkensä kanssa rivitaloon. Kylläpä on mukavaa, kun oma pikkuinen piha, joka aidattiin Roopellekin sopivaksi, vai onko? Valittajia on riittänyt. Kesä on ollut kuuma ja tietysti kaikki pitävät ovensa ja ikkunansa auki, jolloin tietysti rivarialueella kuuluu monenlaisia ääniä, myös haukuntaa. Eräskin vanhempi naapuruston rouva sanoi minulle ja pojalleni, kun olin viemässä Roopea kotiin: "Ai, tässäkö on se räksyttävä koira, onpa söpö". Roope kävi nuuhkimassa rouvan, mutta ei sentään takatassua nostanut. Muitakin valittajia on tullut.  Roopesta ei tekemälläkään saa räksyttävää koiraa. Sen verran hän on meilläkin ollut hoidossa, että kokemusta on. Tietysti koirat joskus haukkuvat, mutta eikö se ole niiden oikeus? Olisi kai aika epänormaalia, jos koira ei koskaan haukahda.

Meillä ollessaan Roope tarkkakorvaisena saattaa haukkua muutaman kerran, kun kuulee, että pihaamme tulee auto ja ovi käy tai jos kuulee jonkin äkillisen äänen ja muuten on hiljaista. Hän myös vastaa haukahtaville naapurin koirille, joita löytyy useampikin lähietäisyydeltä. Joskus myös Roope saattaa haukahtaa muutaman kerran, kun on pitkästynyt eikä kukaan viitsi leikkiä hänen kanssaan. Öisin hän ei ole haukkunut koskaan ja ainakin meillä kiltisti ja hiljaa odottaa aamulla, koska jaksan vääntäytyä sängystä ja lähteä aamukävelylle. Siis haukuntaa on  ehkä yhteensä noin viisi minuuttia vuorokaudessa. Minuutteja, jolloin hän ei hauku on noin 1435/vrk. Tuo viisi minuuttia pienissä pätkissä on ilmeisesti kuitenkin liikaa joillekin ihmisille.

Meillä on kolme naapurin koiraa lähietäisyydellä ja kyllähän ne silloin tällöin haukkuvat, mutta eipä ole tullut mieleen, että se olisi jotenkin häirinnyt. Nehän ovat vaan elämän ääniä ja todellakin kyllä koirallakin TÄYTYY olla oikeus silloin tällöin haukkua. Se on niiden tapa viestittää. Ymmärrän kyllä, että naapurusto saattaa ärsyyntyä, jos koira vaikka yksin ollessaan haukkuu tunnista toiseen, ja silloin koiran omistajankin täytyy asialle tehdä jotain. Mutta satunnaiset haukahtelut kyllä kuuluvat normaaleihin ääniin.

Minkälaisia kokemuksia teillä on koiran haukunnasta, oman tai naapurin??

Hauhau-terveisin Roope ja

Elokuu ja kesä vaan jatkuu

Lämmintä vaan riittää edelleen, vaikka syksy jo kolkuttelee ovan takana. Näin lämmintä kesää ei taida omassa elämässä toista tullakaan ja varmasti tätä vielä muistellaan monta kertaa.

Kesäloma on loppunut ja pari viikkoa olen jo pakertanut töissäkin. Vaikka viilennyslaite töissä on puhaltanut kaiken aikaa, niin ei työnteko helteellä ole mitään herkkua. Vähän viileämpi ilma sopii meikäläiselle paremmin, mutta eipä valiteta :)

Kesälomalla piti tietysti tehdä vaikka mitä, mutta taas kerran suurin osa jäi tekemättä, varsinkin se siivouspuoli. Taitaa olla tyypillistä aika monille, vai mitä? Muutaman huonekalun maalasin, mutta siihenkin puuhaan ilma oli vähän liian lämmin.

Viime vuonna aloitin golfaamisen ja nyt enin aika kesälomasta meni golfkenttiä kiertäessä. Oli kyllä aika hikistä puuhaa sekin, mutta tosi mukavaa kuitenkin. Meikäläiselle ei kuitenkaan mikään liikuntaharrastus korvaa juoksemista. Harrastin sitä yli kolmekymmentä vuotta, siis ihan nuoresta tytöstä lähtien. Se kuitenkin loppui noin viisi vuotta sitten kertalaakista polven pettämiseen. Vieläkin elättelen toivetta, että vielä juoksisin, mutta kolmen polvileikkauksen jälkeen se taitaa jäädä vain haaveeksi.

Tässä muutama huutokauppaostos, erityisesti tykkään tuosta vanhasta lampusta, joka kyllä pitää ensin perusteellisesti puhdistaa ja sen jälkeen uudelleen sähköistää. Enpä oikein luota noihin vanhoihin johtoihin. Metallihärpäke on kirjatuki, joka ehkä saa uuden värin. Luupäiset ruokailuvälineet, vaikka ovat vanhoja, näyttävät ihan käyttämättömiltä.

Heinäkuussa olimme ystävän kanssa liikkeellä ja matkalla poikkesimme Marttilassa pihakirppikselle. Siellä olikin oikein romunkerääjän paratiisi. Kynttilän pidikkeet ja niihin kynttilät löytyivät sieltä, kuten myös pieni valokuvakehys.

Kiitos teille kaikille kävijöille ja kommenttejakin on niin mukava lukea!!

ps. Roope pääsi taas meille yökylään, kun kotona on tuparit. Pikkukoiran on silloin turvallisempaa olla mummin hoivissa ;)