Tämän päivän Turun Sanomat kirjoitti koko sivun jutun ajankohtaisesta aiheesta, jonka kimmokkena on ollut Mats-Eric Nilssonin vastailmestynyt kirja
Aitoa Ruokaa.Me luulemme syövämme puhdasta, aitoa, äitientekemää ruokaa, mutta totuus on ihan toisenlainen. Teollisesti valmistettu ruoka, siis pääosa kauppojen tarjonnasta on jotain ihan muuta kuin kuluttajat luulevat. Meille luodaan mielikuvia aidoista ja perinteisistä kotonatehdyistä ruoista, mutta aitous on niistä hyvin kaukana.
Sama kirjoittaja on jo muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Petos Lautasella, ja tämä kirja on hyvin karua luettavaa siitä, mitä oikeasti ruokamme sisältää, valtaisat määrät lisäaineita, aromivahventeita, luontaisia aromeja, keinotekoisia aromeja, väriaineita, sakeuttamisaineita jne. Erilaisia sallittuja lisäaineita eli E-koodeja löytyy noin 360kpl ja pahimmillaan ruokamme onkin pelkkää lisäainetta ja vettä kuten esim. Fun Light-juoma.
Itse olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää kaupasta lisäaineetonta ruokaa ja se onkin ollut lähes salapoliisin hommaa. Aikaa kuluu tuotteiden sisällysluetteloita lukien ja kun lopulta pääsee kassalle saakka, voi todeta että aika tyhjiltä kärryt näyttävät. Kuitenkin tuon ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen vaan etsintä jatkuu. Perusruoka-aineilla pärjää aika pitkälle ja ruokateollisuutemme tuotteet saavat minun puolestani jäädä hyllyyn, äänestän siis jaloillani. En ole mikään innokas kokkaaja, mutta vähän enemmän on ruoan eteen nyt täytynyt nähdä vaivaa, se on kuitenkin sen arvoista. Toisaalta niistä perusruoka-aineista saa ihan hyvää maukasta perusruokaa, ilman lisäaineita.
Myös Taloussanomat kirjoitti aiheesta ja sen voit lukea
TÄÄLTÄ.
Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin
Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä:
Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.
Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä.
Ruotsissa vallankumous on jo alkanut ja toivottavasti se leviää Suomeenkin!
Lähtisitkö Sinä barrikadeille?