Roopen uusi kesälook ja pihakuvia

Kesäksi piti Roopenkin vähän keventää oloa ja hän kävi turkin trimmauksessa. Nyt on mukava odottaa uusia kesähelteitä. Oikeastaan nyt Roope taas näyttää samalta kuin ihan pikkuisena pentuna.

Olen niin kiltti ja rauhallinen, heh :)

 Ihme että sainkin pari kuvaa napattua.

Komean ison valkoisen kannun ja kastelukannun ostin huutokaupasta. Kastelukannu on oikein kunnon jämäkkää vanhan ajan tavaraa. Viime vuonna ostin peltisen kannun Prismasta ja kerran sitten kompastuin siihen. Juu, en yhtään loukannut, mutta kannu vääntyi ihan vimpulaksi, aika heppoista. Tuo valkoinen kannu on ihan mahtava ja niin sopivasti patinoitunut. Siihen voin kesän mittaan laittaa isoja oksia tai kukkia. Seuraavaksi varmaan sireenejä ja kohtahan lupiinitkin kukkivat.

Tämän ruostuneen ja hiukan vuotavankin kastelukannun ostin kirppikseltä ja se sai vielä uuden elämän kukkaruukkuna. Sopivasti liiat vedet valuvat pois, kun pohja vuotaa.

Yrttilaatikko on saanut vielä lisuketta, mutta älkää vaan kysykö, mitä nuo kaikki ovat. Eipä tiennyt myyjäkään. Hänen miehensä oli niitä keväällä istuttanut, mutta unohti laittaa nimikyltit. Mulla on paikkakunnan torilla luottokukkamyyjä, jolta ostan melkein kaikki kukat ja nyt nämä yrtitkin. Työpaikkani on torin varrella ja työkaverin kanssa joka päivä kuikuilemme ikkunasta, mitä ihanuuksia myyjällä taas on. Kauppa käy kuin siimaa, eikä ihme, koska hinnat ovat kohtuulliset, palvelu hyvää ja ennenkaikkea kukat ovat ihan priimaluokkaa.

Löytyy meiltä sentään valkoisten kukkien lisäksi muutama vaaleanpunainenkin. Vanha puinen laatikko oli oiva istutusastia. Pariin ruukkuun istutin myös basilikaa.

Voiko omenapuuhun mahtua enää tämän enempää kukkia?

Puu on lähinaapurimme pihalta ja räpsäisin kuvan "salaa" ohikulkiessani. Aika lailla varmaan tulee omenoitakin, joskaan niitä ei kukaan enää poimi. Talossa asuu reilusti yli yhdeksänkymppinen pappa yksinään eikä ymmärrettävästi enää jaksa pihaansa hoitaa. Joskus vuosia sitten, kun talon rouvakin vielä eli, niin piha ja puutarha oli upeassa kunnossa, mutta nyt se rehottaa aika villissä tilassa.

Sireenien kukinta on alkamassa. Nämäkään eivät ole omasta pihasta vaan jostain matkalta, kun Roopen kanssa olimme lenkillä. On kyllä aika haastavaa ulkoiluttaa koiraa ja yrittää ottaa samalla kuvia. Koskaan emme ole samaa mieltä pysähdyspaikoista. Omalta pihaltakin sireenejä löytyy, sekä liiloja että valkoisia, mutta ne ovat vielä aika nuppuisia.

Lämpimämpiä kelejä odotellen

Omenankukkia ja ranskan opiskelua

Kyllä on niin herkkää ja kaunista, kun omenapuut kukkivat. Omalla pihallakin on yksi omenapuu, joka on jopa antanut yhtenä vuonna runsaan sadonkin, siis vain yhtenä neljästätoista vuodesta. Roopekoiran kanssa kävelyllä taitoin ihan pienen oksan, jonka laitoin maljakkoon. Roopekin nuuhkaisi ja söi yhden terälehden.

Ranskankielisiä kirjoja tulee harvemmin kirppiksillä vastaan. Nyt löysin kaksi vanhaa 70-luvun Linguaphonen ranskalaista oppikirjaa parilla eurolla. Linguaphonehan oli aikanaan jonkinlainen kielikoulu. En niitä kuitenkaan opiskelua varten ostanut, vaan koska niistä saa moniin projekteihin sopivia ranskankielisiä tekstejä. Toisessa kirjassa on tekstejä ja toisessa on niiden suomennokset. Kivahan on tietää, mitä teksti tarkoittaakin, oma ranskankielentaito kun  on ihan nolla.

Tämä keskustelu voisi hyvinkin olla meiltä ja kyllähän siellä urheillakin voi, kokemusta on.

Kuvat ovatkin aika ajankohtaisia, koska kohta pakataan matkalaukku ja suunnataan kohti Pariisia. Menomatkalla laukku mahdollisimman tyhjänä, jotta tilaa jää ostoksille. Tällä kertaa on ihan pakko päästä ainakin Pariisin kirpputoreille.

Viimepäivien puuhailuja

Tulipa vähän kiire laittaa pihaa kesäkuntoon, kun alkuviikosta se oli ihan vielä talven jäljiltä. Joulukuusen rankakin retkotti keskellä patiota. Taisi kesä tulla hiukan yllättäen. Aluksi piti tietenkin haravoida koko tontti ja siinä vierähtikin yksi päivä kokonaan.

Tässä muutamia nyt pihalta löytyviä kukkia: pikkuisia ruusuja, markettoja, pelargonioita ja orvokkeja.

Viime vuonna ensimmäisen kerran harjoittelin ihan pienimuotoista viljelyä ja tänä vuonna sitä taas jatkan ehkä hiukan jotain oppineena. Kasvamassa on jo muutama paprikantaimi, ruohosipulia ja piparminttua. Ostin ne valmiina taimina kuten myös mansikka-amppelin, josta pitäisi tulla mansikoita kesäkuusta hallaan saakka. Saapi nähdä. Varsinaiset siemenet on vielä kylvämättä, mutta se onkin ihan pikaisesti tehtävä, eli ainakin porkkanaa, salaattisipulia, salaattia ja tilliä.

Puut ja pensaat kasvavat ihan kohisten. Kuvissa on angervoa, sireeniä ja ruusukvitteniä. Myös kielot viihtyvät tontillamme. Ne ovat kasvaneet ihan huimaa vauhtia. Nämä on eilen kuvattu, mutta vielä kaksi päivää aiemmin niistä ei näkynyt juuri jälkeäkään.

Nautitaan ihanasta kesälämmöstä!

Elokuvan historiaa

Hauska taulu löytyi mistäpä muualta kuin huutokaupasta ja taulu on tehty 1970-luvulla, päätellen seuraavasta tekstistä:

Taulun taustapuolella on lisää tekstiä. Keitähän nuo allekirjoittajat mahtavatkaan olla??

No niin, löytyihän tuo Filmiryhmä googlaamalla ja ainakin toinen nimi on Virke Lehtinen, ryhmän tuottaja/johtaja. Ryhmä on perustettu v.1964.

Tänään olemme saaneet nauttia aivan ihanan lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä. Harava on heilunut tiuhaan tahtiin ja syytä onkin, koska huomenna saadaan lava, joka vie kaikki oksat ja roskat mukanaan.

Äitienpäivänä

Lämpimät onnittelut kaikille äideille!

Tässäpä vielä paljastus arkun sisällöstä:

Arkku on täynnä kirjeitä, dokumentteja, todistuksia, veroilmoituksia, muutamia valokuviakin. Mitään kovin henkilökohtaisia kirjeitä ei arkussa ole, mutta silti tuntuu, kuin salaa tirkistelisi toisen ihmisen elämää. Luettavaa riittää. Tarina sijoittuu Ruotsin Taalainmaalle Säterin kunnan Nisshyttaniin ja kertoo Erik Thomsonista, joka syntyi v.1865, ja hänen vaimostaan Anna Thomsonista. Kerron sitten lisää, kunhan ehdin noita tarkemmin lukea. 

Erik Thomsonin koulutodistus on vuodelta 1879.

Viikonloppuja toivottelee

Salaperäinen lukittu arkku

Kuulostaako jo järjettömältä, että joku ostaa arkun, joka on lukossa? No se joku olin tietysti minä, joka huusin tällaisen vanhan kaunokaisen huutokaupasta halpaan hintaan. Eihän monikaan ole kiinnostunut arkusta, jota ei edes saa auki. Minulla kuitenkin uteliaisuus heräsi, koska selvästi vaikutti siltä, että arkussa on jotain. Ehkä timanttikätkö tai kartta aarresaarelle tai sitten jotain ihan muuta. Yritin sitä avata laihoin tuloksin, lukko on aika järeä ja tarvitsisi avaimen. Mietin sitten, pitääkö minun ostaa kaikki eteentulevat vanhat avaimet ja kokeilla niitä. Asiaan kuitenkin löytyi ratkaisu, ystävä on lukkoliikkeessä töissä ja kyllähän lukkoliike kaikki lukot avaa. Ja niin avasi tämänkin.

Suuret kiitokset Jarille!

Tässä on avain ja arkku on auki. En tiedä mistä he tuon avaimen tekaisivat. Vähän sitä on viilattu, mutta hyvin toimii.

Pidän teitä kuitenkin vielä jännityksessä arkun sisällöstä. Kuten olen maininnutkin, niin tykkään vanhoista tavaroista , mutta myös niihin liittyvistä tarinoista. Ja tässä on tarinaa kerrakseen. Kertomus alkaa vuodesta 1865 ja päättyy vuoteen 1946.

Vaikuttaa myös siltä, että arkku on ollut lukittuna viimeiset 64 vuotta. Siis kukaan ei ole vaivautunut avaamaan sitä ??? Missä lie seilannut kaikki nämä vuodet. Luullakseni huutokaupan pitäjä on tämän ostanut jostain Ruotsista ja sinne tarinakin paikallistuu.

Tarina jatkuu...