Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muistoja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kaappien ja mielen kevennystä



Monta monta vuotta olen suunnitellut kaappien raivausta, mutta miten se aloittaminen onkin NIIN vaikeaa. Nyt se on kuitenkin aloitettu ja oikeastaan tovin aikaa jo toteutettukin. Pari kuukautta olen jo pitänyt kirppishyllyä paikallisella kirppiksellä ja laskujeni mukaan reilusti yli kaksisataa tavaraa on tähän mennessä vaihtanut omistajaa, kaikenlaista kippoa, kuppia, kynttilänjalkaa ja koriste-esinettä. Mistään huikeasta rahasammosta ei voi kuitenkaan puhua, koska olen hinnoitellut tavarat niin halvoiksi, että varmasti menevät. Kotiin en niitä takaisin huoli ja tärkeintä on saada tavarat kiertoon ja myös samalla tukea paikallista kirppisyrittäjää, koska pitäähän viikkovuokrakin maksaa joka viikolta. Periaatteena on, että miltään viikolta ei saa jäädä tappiolle.
Lisäksi jonkin verran huonekaluja ja taloustavaraa on toimitettu yhdelle lapsiperheelle ja huutonettiinkin olen laittanut jotain myyntiin. Kyllä olo kummasti kevenee joka tavaralastista, joka lähtee ovesta ulos. Ja hienoa on myöskin se, että vaikka tuolla kirpparilla on pitänyt käydä aika usein, niin en ole juuri mitään ostanut tilalle. Nyt on jotenkin sellainen tavaraähkyolo, että kun olen jotain ostamassa, niin mietin vielä kolmannenkin kerran, tarvitsenko sitä todella. Ja raivaus jatkuu...

Joka postauksessa pitää olla kuva ja kaiken lumen ja pakkasen keskellä julkaisen tämän kesäisen kuvan sisareni syntymäpäivän kunniaksi. Siinä sisareni ja minä poseeraamme äidin ompelemissa kesäkoltuissa, ja voi kun tuleekin kesää ikävä. Tulisi pian edes kevät!!

 Tämä taitaa olla ensimmäinen omakuva tässä blogissa. Mutta kumpi on isosisko ja kumpi pikkusisko?

Onnea Isosisko!!


sunnuntai 29. elokuuta 2010

Historian havinaa


Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ei tarvinnut kuin kiivetä yläkerran varastoon, jonka suloisesta sekamelskasta löysin pinon kirjoja.

Nämäpä kirjat eivät olekaan ostettu kirpputorilta eikä huutokaupasta, vaan pelastin ne jo vuosia sitten isoäitini jäämistöstä, kun eivät olleet kellekään kelvanneet.  Nyt vasta kahdeksan vuoden jälkeen aloin niitä tutkia tarkemmin. Pinossa on maantietoa, uskontoa, laskentoa, historiaa, niitä samoja aiheita kuin nykyäänkin.

Laskuoppia on isoäitini aikanaan pikkutyttönä 1910-luvulla päntännyt ja aika samanlaisia yhteen- ja vähennyslaskuja taitaa olla edelleen.


On siellä tunnilla kuitenkin muutakin tehty kuin päntätty, koska tällaisia piirroksia löytyi kirjojen välistä. Merimiespiirros oli isoäitini aviomiehen koulukirjan välissä ja oikein siitä voi aistia, miten nuorimies haikailee merelle ;)


Tämä muistiinpanovihkokin oli yhden kirjan välissä. Kuka sitten tuo Karin on, en tiedä. Vaikka silloin on koulussa ollut varmaan aika tiukka kuri, niin ei tämä vihko ihan siisteimpiä ole.

Lopuksi vielä ripaus romantiikkaa. Kortti löytyi yhden kirjan välistä ja paljastanpa myös kortin tekstipuolen:


Eipä ole neito rohjennut laittaa nimeään korttiin. Selvennyksen vuoksi tämän kortti on ajalta, kun Niilo ei vielä ollut tavannutkaan isoäitiäni.

Muistakaa arvonta!!

Kiitokset kaikille jo arvontaan osallistuneille, teitä onkin hurja määrä. 
Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat!

Tänään vielä ehtii arvontaan mukaan!!


tiistai 2. helmikuuta 2010

Tonava oi, sä kaunoinen...

Tämä ihana valssi tuo mieleen nostalgiaa. Lukioikäisenä kauan kauan sitten lauloin koulumme kuorossa ja tätä musiikkiesitystä harjoittelimme hartaasti ja esitimme koulun juhlissa useammankin kerran.
Kun näin nuo jo elämää nähneet nuotit kirpputorilla, niin ne oli ihan pakko ostaa. Vieläkin osaan Tonava kaunoisen sanat ainakin melkein kokonaan.

Tietysti nuotit tarvitsevat nuottitelineenkin. Patinoituneen telineen löysin Pietarin old timesta. Onneksi se siellä vielä oli. Katselin sitä jo edellisellä kerralla käydessäni "sillä silmällä", mutta en kuitenkaan ostanut. Se kuitenkin jäi mieltä vaivaamaan, joten kävin sen ostamassa. Tuo kuva on otettu makuuhuoneestamme, koska sieltä löytyi sopiva verho taustaksi.

Tässä vähän parempi kuva verhosta. Verho olen tehnyt vanhasta pitsilakanasta, joka on yläosasta käännetty kaksin kerroin, jotta pitsit tulevat hyvin esille. Näin upeita pitsilakanoita löytää aika harvoin.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Onnea viisikymppiselle ;)

Tämän mustikkapiirakan leivoin kesällä, kun oli kavereita tulossa kahville. Mielelläni käytän silloin näitä hienoja hopeisia kakkuottimia, jotka olen saanut isältäni. Ihan arkenahan niitä ei tule otettua esille. Aloin sitten tutkia ottimia tarkemmin ja totesin, että ne täyttivät tänä vuonna 50 vuotta. Viisikymmentä vuotta sitten isäni äiti sai ne lahjaksi ja mikä parasta, hän täytti silloin 50-vuotta. Olen itsekin ollut niissä juhlissa, joskin aika pieni olin, joten en juhlista mitään muista. Tarina kuitenkin kertoo, että siellä laulettiin päivänsankarille laulua: "Oi Impi ystäväin, kun vuosia sä täytät...." Minä ja vuotta vanhempi sisareni tietysti lauloimme muiden mukana ja hoilasimme innokkaasti laulua sitten jälkeenpäinkin kotipihalla. Siitä saimmekin talon isommilta pojilta lempinimet: Pikkuimpi ja Isoimpi.
Näin hienossa ihan alkuperäisessä kotelossa säilytän näitä aarteita. Kotelossa on myös alkuperäinen onnittelukortti. Isoäitini sai tämän lahjan äidiltään ja sisariltaan perheineen. Jokainen perhe on kirjoittanut oman korttinsa ja sitten ne on nauhalla sidottu yhteen.
Runossa lukee:
Onnekas ja suuri olkoon
juhlitulle päivä tää
että siitä kaunis muisto
kauan mieltä virkistää.
Nyt alkoi tehdä mieli mustikkapiirakkaa, otin jo mustikat pakastimesta sulamaan.
Aurinkoista viikonloppua, ainakin meillä paistaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...