Onko vanhoilla kirjoilla arvoa?

Kun olen kolunnut noita kirpputoreja ja huutokauppoja, niin olen huomannut, että vanhat kirjat eivät juurikaan mene kaupaksi. Kirpputorit ovat pullollaan kirjoja, jotka lähtisivät eurolla, mutta juuri kukaan ei osta. Huutokaupoissa kirjoja myydään pahvilaatikoittain, eikä niistäkään makseta montaa euroa enempää, jos ylipäätään kukaan huutaa. Poikkeuksena tietysti jotkin harvinaisuudet. Itsekin olen joskus huutonetissä myynyt muutamia kirjoja, mutta mitään suurta kiinnostusta ne eivät herättäneet, joskin ovat kuitenkin menneet kaupaksi.

Kun näin allaolevat kirjat huutokaupassa, niin tuntui siltä, että jonkun on ne "pelastettava". En luultavasti niitä kuitenkaan koskaan lue, ovat ensinkin aika koukeroista tekstiä ja tekstin sisältö melko raskasta luettavaa. Kuitenkin herää kysymys: Kuka näitä on lukenut 1800-luvulla? Jospa kirjat osaisivat kertoa vaiheistaan. Ne ovat käyneet monet sodat ja nähneet monta sukupolvea ja viettäneet aikaansa monessa kirjahyllyssä. Nyt ne ovat minun hyllylläni.

Nämä kaikki kolme kirjaa on 1800-luvulta. Sielun Aarre-kirjan omistuskirjoituksena on Lea Virtanen, joten varmaan ainakin hän on tätä lukenut. Pieni Katekismus on 116 vuotta vanha ja omistuskirjoituksen on kirjoittanut Elna. Virsi- ja evankeliumikirja on vielä vanhempi, 126 vuotta. Mielestäni nämä ovat arvokkaita kirjoja, koska ovat vanhempia kuin kukaan meistä. Mutta mitä ne maksoivat? Rahallista arvoa niillä ei näytä olevan, koska ostin ne kaikki yhteensä muutamalla eurolla.

Tämä Virsi- ja Evankeliumikirja on näistä kaikkein vanhin, 130 vuotta, ja sen etusivulle on tehty hiukan sukuselvitystäkin. Tämä kirja lähti matkaani 8 eurolla.

Niin, vaikka juuri kirjoitin, että tuskin näitä kirjoja luen, niin ryhdyin kuitenkin tässä kirjoitellessani yhtä lukemaan. Tuossa ylimmäisen kuvan Virsi- ja Evankeliumikirjassa oli ihan alussa kerrottu tapahtumia eri vuosilta alkaen ajanlaskumme alusta vuoteen 1879. Esim. v. 1860 huhtikuun neljäntenä määrättiin Suomen oma rahalaji, markka ja penni ja samana vuonna avattiin kuuromykkien koulu Turussa, kun taas vuoden 1877 talvi oli tavattoman runsasluminen. No, jatkan lukemista...

Tuunattuja peltipurkkeja

Peltipurkkeja löytyy kirppareilta ja välistä omista nurkistakin jos jonkinlaisia. Kirppareilta niitä saa muutamalla eurolla, ellei sitten satu olemaan jokin vanha harvinaisuus. Näillä purkeilla ei ole väliä, ovatko vanhoja vai uusia, eikä värilläkään niin väliä ole, mutta tummat värit ovat kuitenkin parhaita, koska kun niitä hio maalauksen jälkeen, niin tumma pohjaväri näyttää kivammalta. Purkit olen siis ensin maalannut ja vähän hionut ja sen jälkeen olen koristellut kannet. Olen käyttänyt riisipaperia, skräppäyskartonkia, pitsiä, nappeja, nauhoja, narua ja myös omia leimasimia ja kaiken olen kiinnittänyt decoupagelakalla. Ostin tällaisen ihanan pariisiaiheisen leimasinsetin ja sille onkin paljon käyttöä.

Tämä pikkurasia oli alunperin sinkinvärinen saippuakotelo.




Vähän isompi suorakaiteenmallinen rasia, johon mahtuisi vaikka valokuvia tai mitä vaan muita aarteita.

Pyöreä purkki on ehkä ollut jokin pikkuleipä- tai karkkirasia.

Ja vielä suorakaidemallia.

Löytyy näitä purkkeja vielä lisääkin jo maalattuna, mutta täytyy odottaa uutta inspistä koristeluun.

Askarteluterveisin

Kesän satoa

Nyt taitaa olla viimeiset kesäiset päivät tänä vuonna menossa. Vielä riittää lämmintä, mutta pikku hiljaa syksy alkaa hiipiä ja illat pimenevät. Oikeastaan ensimmäisen kerran koko elämässäni yritin kasvattaa pihalla jotain muutakin kuin kukkia. Sato ei ole päätä huimaava, mutta kokemuksena kuitenkin ihan mukava ja varmasti vähän viisaampana ensi vuonna uudelleen.

Ruohosipuli kasvoi hyvin ja tämähän on monivuotinen, joten toivottavasti ensi vuonna kasvaa uudelleen samoista taimista.

Tämä komistus kasvaa edelleen pihalla, mutta voisihan sen jo käyttääkin.

Siemenistä yritin kasvattaa monenlaista. Olisi vaan pitänyt kylvää ne vähän aikaisemmin. Salaatti ja tilli kasvoivat komeasti, porkkanat ja sipulitkin itivät hyvin, mutta taitavat jäädä aika pieniksi, hyviä kuitenkin ovat. Sitruunamelissaakin kylvin, mutta siitä ei tullut mitään.

Herneetkin kasvoivat hyvin, mutta palkosato kyllä jäi aika vaatimattomaksi.

Tässä vielä yksi paprika, joka tässä kuvassa on vielä vihreä, mutta kauniin punaisena sen popsin suuhuni.

Puiset laatikot, joihin siemenet kylvin ovat peräisin, mistäpä muualta kuin huutokaupasta.

Oikeastaa piti alkaa siivota, mutta näköjään keksin aina jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, kuten blogin päivittäminen. Nyt on pakko siirtyä imurin varteen!!

Rentouttavaa viikonloppua!

Huutokaupoista löydettyä

Parin viikon sisällä olen taas käynyt useassakin huutokaupassa, kun ne ovat olleet lähiseudulla. Mielenkiintoisimpia ovat ne, jotka järjestetään jonkun omakotitalon pihassa, koska siellä on tavaraa ihan laidasta laitaan, siis jokaiselle jotakin. Ostajia on monenlaisia, nuoria ja vanhempia, kirpputorimyyjiä ja muita jälleenmyyjiä , keräilijöitä jne. Eli sieltä etsitään hyvinkin erilaisia juttuja. Paljon on tullut tuttuja kasvoja, joita tapaa kerta toisensa jälkeen, monelle huutokaupoissa kierteleminen on jo harrastus, joillekin ihan työtäkin. Joka kerralla meikäläisellekin sieltä jotain tarttuu mukaan ja tässä on muutamia.

Tämän pikkuisen korukaapin olen ostanut jo aikaisemmin ja se odotteli jonkin aikaa tummaksi petsattuna, mitä sille tekisin. Maali kun ottaa vähän huonosti petsiin kiinni. No, piti kuitenkin yrittää ja tällainen tuli. Kaapissa ei ainakaan vielä ole koruja, mutta jotain kuitenkin. Siitä enemmän myöhemmin.

Kaunis vanha lasikupu ja lautanen oli löytö, joka oli pakko saada. Kuvussa on upeat hionnat. Ja vanha on.

Yritän vähitellen päästä muovisista keittiövälineistä eroon ja nyt löytyi emalinen siivilä. Vanhan silitysraudan oli joku maalannut kullanväriseksi, enkä saanut sitä kultaväriä kokonaan pois, joten hyvällä omallatunnolla maalasin sen sitten valkoiseksi. En kuitenkaan siirry tällä silityspuuhiin, vaan ajattelin käyttää sitä kirjatukena, painava kun on.

Metallisia vetimiä ostin toistakymmentä ja ehdin ne jo maalatakin. Autotallissa odottaa ainakin yksi lipasto uusia vetimiä. Pino vanhoja lasilautasia tulevat ihan arkikäyttöön tai siis ovat jo. Puisia rulliakin löytyi pari lisää ja pitsit ovat myös vanhoja ja käsinvirkattuja.

Paljon muutakin on löytynyt, mm. "uusi" tv-taso tammipuusta 20 eurolla. Se kyllä vaatii jonkin verran tuunausta, koska pinta oli vaurioitunut, mutta oli muuten erittäin hyväkuntoinen.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vanha-uusi taulu

Olen jo jonkin aikaa keräillyt vanhoja puisia koristeellisia kehyksiä. Niitä saa halvalla kirppiksiltä ja erityisesti huutokaupoista ja tietysti niissä on yleensä jokin taulukin. Ei ole väliä, millainen taulu on, koska se ei päädy ainakaan omalle seinälle. Aluksi irrotin taulut ja mietin laitanko ne uudelleen kierrätykseen, kunnes yhtenä päivänä hokasin, että voinhan käyttää niitä uusien taulujen pohjina. Anteeksi vaan alkuperäisen taulun tekijä!

Tämäkin taulu oli jokin ruusutaulu, no ruusuja on nytkin. Kehykset on siis maalattu uudelleen ja taulu ensin peitetty valkoisella maalilla ja sitten tein "omaa" taidetta decoupage-tekniikalla. Käytin riisipaperia, pitsiä, vanhoja nappeja ja nipistimessä on äidinäidinäitini Aliinan kuva, joka on tulostettu ihan pahville. Tässä taulussa voi kuvaa vaihtaakin, mutta jotenkin olen erityisesti ihastunut juuri tähän kuvaan.

Tuohon nipsuun liittyy hauska juttu. Ostin noita useamman kesällä Wanhan ajan lelumarkkinoilta. Juuri kun olin ne ostanut, niin selkäni takana oli paikallislehden toimittaja, joka alkoi kysellä, mitä ostin. Minä sitten esittelin nipsujani ja valokuvaaja kuvasi, heh, mahtoivatkohan pitää minua ihan kahjona.

Mukavaa, että jo niin moni on löytänyt tänne uuteen blogiini.

Tervetuloa kaikille ja hyvää viikonloppua!

Tervetuloa!

Tervetuloa uuteen blogiini !

Täällä kirjoittelen pääasiassa oman kodin sisustuksesta, joka on muuttumassa kovaa vauhtia tanskalais-ranskalaistyyliseen suuntaan. Kaikki vaalea ja kulunut viehättää ja kiertelenkin ahkerasti kirpputoreilla ja huutokaupoissa tekemässä löytöjä. Löydöt yleensä tuunailen oman tyyliin ja valkoista maalia kuluukin kohtuulliset määrät. Juu ja autotalli ja ulkovarasto alkavat täyttyä tuunattavista kohteista.

Kuvassa oleva kaappi on löytö kirpputorilta ja on ehkä joskus ollut lääkekaappina. Kaappiin on myös kaiverrettu hauskat linnut, jotka korostin ruskealla maalilla. Eli maalasin valkoisen maalin päälle ruskeaa ja pyyhin kohta pois, jolloin maali jäi vain uurteisiin.

Toiselta kirppikseltä löytyi kolmen pöytää, jotka menevät allekkain ja tämä on niistä suurin. Sekin sai maalin pintaansa.

Ikkunan rautaristikko on Tre Små Rumista , joka onkin aivan ihana sisustuskauppa Paraisilla, kuten myös Villa Wenla, josta ikkunalaudan pullo on ostettu.

Mukavia loppukesän päiviä teille lukijoille. Palaan pian :)