Hiljaista on viime aikoina ollut täällä blogissa. Väsymys on vaivannut enkä ole jaksanut kuvata enkä kirjoitella mitään. Tänään sentään otin muutamia kuvia. Ja sehän on aika haasteellista tässä hämäryydessä, kun päivä ei juurikaan valkene. Taulukin piti siirtää toiselle seinälle ihan valon vuoksi ja käytin myös jalustaa hyväksi, koska salamaa en halua käyttää.
Taulu on syntynyt vähitellen. Vanhan taulun olen ostanut huutokaupasta ja kehykset tuunailin jossain vaiheessa. Niitä on varastossa jo enemmänkin. Vanhaa taulupohjaa käytän myös hyväksi. Tämä on päällystetty decoupage-papereilla ja pitsillä. Rautalankaan voi ripustella mitä mieleen tulee. Kaunis kristalli on 50 vuotta vanha. Niitäkin ostin laatikollisen huutokaupasta. Alkuperäinen kuittikin oli tallella vuodelta -58, oikein käsin kirjoitettu ja ostajana oli rouva I.Markkanen.
Tässä vielä pari lähikuvaa taulusta. Ehkäpä ripustelen nipsuihin lähiaikoina jotain jouluisempaa.
Vesisadetta tuntuu riittävän joka päivälle.
Laittakaamme paljon jouluvaloja valaisemaan tätä pimeää aikaa!
Mukavaa loppuviikkoa!
Tosi kaunis on taulusi.
VastaaPoistaJa voiettä minä tykkään kun esineisiin liittyy jotain tarinaa...
Tuollaisen tahtoisin itsekkin.
Ja mitä väsymykseen tulee - sitä taitaa olla liikkeellä. Pimeys ja tunne, että pitäisi tehdä sitä ja tätä ennen joulua "syö naista".
Mutta emme anna periksi - kyllä se tästä <3
Kaunis taulu!
VastaaPoistaJa todellakin, on ihanaa kun esineillä on tarina.
Tämä pimeys kyllä ottaa voimille. Onneksi meille satoi tänä aamuna ihan pikkuisen lunta - ainakin maisema muuttui heti valoisammaksi...mutta niin lämmintä on kyllä, että valitettavasti nuo lumet sulaa taas pian pois...
Mukavaa viikonlopun odotusta!
Lämmin kiitos, postauksesi sekä onnittelusi lämmitti minua!
VastaaPoistaTaulusi on aivan ihana, tahtoisin sellaisen..
Ja ennen kaikkea, kun esineillä on tarinansa!
Lämpimin, jouluisin ajatuksin.
Salaisen puutarhan emäntä