Tämän päivän Turun Sanomat kirjoitti koko sivun jutun ajankohtaisesta aiheesta, jonka kimmokkena on ollut Mats-Eric Nilssonin vastailmestynyt kirja Aitoa Ruokaa.
Me luulemme syövämme puhdasta, aitoa, äitientekemää ruokaa, mutta totuus on ihan toisenlainen. Teollisesti valmistettu ruoka, siis pääosa kauppojen tarjonnasta on jotain ihan muuta kuin kuluttajat luulevat. Meille luodaan mielikuvia aidoista ja perinteisistä kotonatehdyistä ruoista, mutta aitous on niistä hyvin kaukana.
Sama kirjoittaja on jo muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Petos Lautasella, ja tämä kirja on hyvin karua luettavaa siitä, mitä oikeasti ruokamme sisältää, valtaisat määrät lisäaineita, aromivahventeita, luontaisia aromeja, keinotekoisia aromeja, väriaineita, sakeuttamisaineita jne. Erilaisia sallittuja lisäaineita eli E-koodeja löytyy noin 360kpl ja pahimmillaan ruokamme onkin pelkkää lisäainetta ja vettä kuten esim. Fun Light-juoma.
Itse olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää kaupasta lisäaineetonta ruokaa ja se onkin ollut lähes salapoliisin hommaa. Aikaa kuluu tuotteiden sisällysluetteloita lukien ja kun lopulta pääsee kassalle saakka, voi todeta että aika tyhjiltä kärryt näyttävät. Kuitenkin tuon ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen vaan etsintä jatkuu. Perusruoka-aineilla pärjää aika pitkälle ja ruokateollisuutemme tuotteet saavat minun puolestani jäädä hyllyyn, äänestän siis jaloillani. En ole mikään innokas kokkaaja, mutta vähän enemmän on ruoan eteen nyt täytynyt nähdä vaivaa, se on kuitenkin sen arvoista. Toisaalta niistä perusruoka-aineista saa ihan hyvää maukasta perusruokaa, ilman lisäaineita.
Myös Taloussanomat kirjoitti aiheesta ja sen voit lukea TÄÄLTÄ.
Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä: Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.
Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä.
Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä: Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.
Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä.
Ruotsissa vallankumous on jo alkanut ja toivottavasti se leviää Suomeenkin!
Lähtisitkö Sinä barrikadeille?
Joo lähtisin ja olenkin, tietty :) Tosi hyvä kirja on Michael Pollanin "Oikean ruoan puolesta", kantsii lukea! Kirjoitin kirjasta mm. täällä:
VastaaPoistahttp://halauspuumetroasemalla.blogspot.com/2010/09/kirjoja.html
Moi!
VastaaPoistaTuokin kirja täytyy lukea!!
Ja kiitos niin monista aiheeseen liittyvistä vinkeistä ja neuvoista :)
Itse olen ollut sitä mieltä jo kauan, että esim. syöpäsairaudet ja monet muut johtuvat lisäaineista ja saasteista! Esim. perunoihin ja marjoihinkin laitetaan niin paljon kasvuaikana homeenesto ja rikkaruhomyrkkyjä, jos tavalliset ihmiset näkisivät ne määrät olisivat ne aivan kauhuissaan. Siksi mekin yritämme lapsille ja lapsenlapsille viljellä myrkyttömiä juureksia ja marjoja.
VastaaPoistaHienoa Mammeli!
VastaaPoistaTuo olisi toisen postauksen aihe, mitä niihin kotimaisiinkin kasviksiin ja marjoihin kasvuaikana laitetaan, puhumattakaan ulkomaisista. Eivät ne niin myrkyttömiä ole täällä Suomessakaan, mitä varsinkin me "kaupunkilaiset" luulemme.
Tämän olen maalaistyttönä tiennytkin aina! Vain luomu on puhdasta ja luonnonmukaista. Lapsuudessa saimme syödä sitä ilman keinotekoista lannoitetta olevaa ruokaa. Maitokin suoraan lehmäntissistä, ja voi, sitä aitoa kirnuttua maalaisvoita.samoin kuin lihat ja kaikki. Nyt pitää olla selässäkin silmät, jos meinaa saada sitä luomua!!
VastaaPoistaMinäkin liputan aidon ja puhtaan ruoan puolesta. Unelmani on, että voisin kasvattaa kaikki kasvikseni itse, silloin tietäisi, mitä syö. Ja se maku kyllä palkitsee kaiken vaivannäön :)))
VastaaPoistaJo kotoa äidinmaidossa olen perinyt halun syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa. Niinpä ostoslistalla onkin perustarvikkeita (pääasiassa luomua) ja teen ruoat niistä itse. Kun lapset olivat pieniä, olin raaka-aineitten suhteen vieläkin tarkempi kuin nyt.
VastaaPoistaArvostan suomalaista lähiruokaa, ja kerään metsämarjat ja sienet itse, tai sitten ostan tutuiltani. Puutarhassamme oli vielä seitsemän vuotta sitten iso kasvimaa, mutta nykyisin se on kutistunut pelkästään maustepuutarhaksi. Omenapuut ja marjapensaat antavat myös hyvän sadon.
Minun mielikaupassani ei tarvitsisi olla hyllymetreittäin erilaisia makkaroita tai maitotaloustuotteita. Ostamani liha ja kalakin ovat maustamattomia (naturell), sillä haluan maustaa ne itse.
Minun osuuteni tässä "vallankumouksessa" on kestänyt jo neljäkymmentä vuotta, eli siitä asti kun olen aloittanut itsellisen ruoanlaiton. :) - Ilolla olen pannut merkille, että seuraavalla polvella ajatukset ovat samansuuntaisia.
Ajankohtaista! Olisin mukana barrikaadeilla!
VastaaPoistaIdeaaliahan olisi lähiruoka tai luomu, mutta minusta on ihan järkkyä mitä potaskaa ihmisille syötetään. Miksi tosiaan jauhelihapihvikin on jauhelihapihvi jos se on pääosin kanaa ja nahkaa? Kuten siis on kauhisteltu. Totuutta vieläpä.
Meillä menee kaupassa aina aikaa ikuisuuksia, jos pitää ostaa jotain uutta. Luen etiketit, vertailen ja pohdin. Tosin aina on ollut näin. Silti huomaan, että kyllä on minua joidenkin tuotteiden osalta viety kuin pässiä narussa...
Parempaan huomiseen uskoen - antaa sanan levitä :)
Hienoa että joku tarttui tähän aiheeseen - kiitos SINÄ!
Luin tuon jutun taloussanomista ja pisti kyllä vähän miettimään. Kirjatilaus lähti just! ;)
VastaaPoistaHyvä kirja, luin sen viime talvena.
VastaaPoistaOnneksi kaupoissa on lisääntynyt luomun saanti, kannatan vilpittömästi.
Se on mahdoton määrä lisäaineita, mitä meille syötetään joka päivä.
Itse palvelualalla toimineena näen päivittäin miten huonosti ihmiset syövät.
karkkia, karkkia, limsaa, eineksiä, sipsejä...
Mukava aihe, koskettaa meitä jokaista:)
Meilläkin on jo muutaman vuoden arvostettu mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Ja myös metsän ja järven antimia ja vaihtelevasti omien kasvatuskokeilujen tuloksia. Mut kyllä sitten herkkupäivinä menee namit, suklaa ja jäätelö ;)
VastaaPoistaHyvä että asiaa on alettu enemmän pohtimaan!!!
Mukava blogi sinulla, olin ihan eka kertaa kyläilemässä :)
Kiva, että näin moni haluaa myös liputtaa puhtaan ruoan puolesta. Eikä tosiaankaan siellä kaupassa tarvita kolmeakymmentä erilaista kermaa, ihan aito kerma riittäisi ja tietysti hylat. Olen myös kaupassa hiukan kurkkinut toisten kärryihin ja uskomattoman paljon niissä on kaikenlaisia kovin käsiteltyjä tuotteita. Tietysti voi välillä herkutellakin, mutta siinäkin voi tehdä valintoja.
VastaaPoistaMeillä on myös ruvettu katsomaan mitä suuhun pannaan! Eli mukana ollaan :)
VastaaPoistaBarrikaadeille lähdetään liput liehuen!!
VastaaPoistaKaupat ovat pullollaan kaikenlaista turhaketta.
Enkelitaulu tuolla aikaisemmassa postauksessasi on tosi kaunis.
Mukavaa viikkoa sinulle!!
Mielenkiintoinen aihe - ruoka :)
VastaaPoistaOlen kiinnittänyt enemmän huomiota ruoan sisältöön kun ns. karppaan.
Niinpä liputankin karppauksen puolesta. Siinä syödään oikeaa voita ja lihaa, kalaa ja kanaa.
Leipä tehdään itse, jossa ei ole hiilareita.
Samoin monet muutkin ruoat.
Mutta tätäkin aikansa. Ainakin tulee tutummaksi ruokatuotteet kun tulee tuijoteltua sisältöä kaupassakin.
On hyvä, että on herätty tähän todellisuusteen mikä vallitsee ruokatuotteissamme. Hyvä näin :)
meistäpä tulee ensi vuonna oikeita luomuviljelijöitä! Kaksi siirtymävuotta takana. Saa sitten nähdä, onko kysyntää. Highland karjaa lisätään kanssa pikkuhiljaa, vaan kuka niitä raaskii syödä? -Pipilotta-
VastaaPoistaUpeaa, että tulee lisää luomuviljelijöitä!! Varmasti markkinoita löytyy :)
VastaaPoista