Käsitöitä

Matto on valmis, kun sain tänään langat pääteltyä ja maton silitettyä. Mikähän siinä on, että ensin on kova kiire tehdä työ valmiiksi ja kuitenkin viimeistelytyö jää tekemättä. Paikkansa se löysi ainakin alkuun tämän pöydän alta ja tuosta pöydästä voisin kertoa enemmänkin.

Myös pikku linssilude näyttää olevan paikalla:)

Muistatteko vielä, kun kerroin ostaneeni kirpputorilta pöydän, jota en saanut heti kuljetettua pois ja kun sitä menin hakemaan, niin myyjä oli vienyt sen johonkin halliinsa takaisin. Rahat sentään sain takaisin, mutta BYY, kun olisin halunnut sen pöydän enkä rahoja.

Tarina kuitenkin jatkui. Tämä voisi kuulua osastoon: seuraa intuitiotasi!!

Seuraavana syksynä lehdestä luin ilmoituksen huutokaupasta jossain hallissa muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa. Jotenkin tuli mieleen heti pöytä, jota en saanutkaan. Ihan pakko oli lähteä huutokauppaan, vaikka vielä matkalla tuntui, että aika hölmö olen, jos luulen juuri SEN pöydän löytäväni. Huutokauppa oli jo alkanut ja piha oli täynnä mitä kaameinta romua, joka kyllä näytti tekevän kauppansa. Menin hallin sisälle, missä oli huonekalujakin ja kiertelin, mutta ei tietenkään löytynyt pöytääni. Jäin kuitenkin norkoilemaan paikalle ja päätin vielä uudelleen katsastaa hallin huonekalut ja kun oikein tarkasti katsoi, niin siellä se juuri ihan sama pöytä oli yhdessä nurkassa, siis minun pöytäni. Nyt se piti huutaa uudelleen ja tuossa kuvassa se nyt on valkoiseksi maalattuna, joskin hieman keskeneräisenä, koska hionta vielä puuttuu. Sohvapöydäksi se oli liian korkea, mutta ainahan meille johonkin yksi pöytä mahtuu,heh. Hieman olen jo kuullut tästä kuittailua, kun taas raahaan jotain uutta pöytää kotiin.

 Pöydällä on vaihteleva valikoima tavaraa ja nyt tällaista. Liinallakin on oma tarinansa. Viime kesänä Pariisissa katukirppiksellä ostin kastikekulhon eikä myyjillä tietenkään ole mitään käärepapereita, mutta tämä myyjä kääräisi kulhoni vanhaan liinaan tai mikä lie pyyhe, joka sitten osoittautuikin oikein kauniiksi ranskalaiseksi liinaksi, kun sen pesin ja silitin.

Pitkä ja kylmä talvi meni jotenkin aika horteessa, mutta puikkoja sain heilutettua ihan kiitettävästi. Tuleehan se uusi talvikin taas, joten lapasia ja pipoja tarvitaan. Juu, kiitos ei talvea kuitenkaan pitkään pitkään aikaan, yhden talven voisi vaikka kokonaan hypätä yli.

Mitään villaista en ole käyttänyt vuosikausiin kutinan vuoksi, mutta näitäpä voin käyttää, kun lankana on Dropsin Merino Extra Fine, ihana pehmoinen villalanka, suosittelen :)

Mukavaa viikonloppua!