Pala historiaa

Eilen olin uudessa tulevassa kotipaikassamme siivoilemassa ja taas kerran askeleeni veivät minut vanhan talon ullakolle. En olekaan muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Ullakko on rakentamaton muuten, mutta molemmissa päädyissä on pienet makuuhuoneet, jotka ovat olleet joskus käytössä, mutta eivät kuitenkaan kymmeniin vuosiin. Siellä on läjäpäin kirjoja, mutta myös muutakin kiinnostavaa. Löysin mm. vanhoja sanomalehtiä pinon ja otin niistä kaksi mukaani.

Tässä on toinen niistä: Turun Sanomat vuodelta 1918.

Tämä vuosi oli merkittävä Suomen historiassa ja ehkä siksi nämä on säästetty ja todennäköisesti talon isäntä on nuorena miehenä ollut mukana sodan melskeessä. Lehti käsittelee mainosten lisäksi lähes pelkästään kansalaissotaa, joka on huhtikuun alussa päättynyt, eikä tarvitse arvailla, kummanko puolella lehti oli. Siihen aikaan eivät tiedot siirtyneet ihan niin reaaliajassa kuin nykyään, joten tiedot ovat muutaman viikon takaa.

Kotona aloin lukea lehteä ja jotenkin tämä teksti ja päivämäärät alkoivat tuntua karmivan tutuilta. Olen lukenut tästä samasta ennenkin, mutta en kuitenkaan koulun historiankirjoista. Sisareni on tehnyt paljon sukututkimusta ja sieltähän se löytyi. Isoäitini isä Hjalmar menetti henkensä juuri tässä taistelussa punaisten puolella. Hän ei olisi sotaan halunnut ollenkaan, mutta pakotettiin mukaan. Aseeseen hän ei tarttunut, mutta huonosti silti kävi. Häneltä jäi vaimo Aliina ja kuusi lasta ja Aliinan kuvan olettekin nähneet profiilissani.

Sotauutisten lisäksi lehdestä löytyi paljon mainoksia:

Kuka muistaa vielä Turun Vanun? Ainakin 60-luvulla se oli vielä Turussa Aurakadulla.

Tarkkaa oli työnvälityksessäkin, kun oli miehille ja naisille ihan omat ajat.

 Pesuainemainokset eivät ole muuttuneet lähes sadassa vuodessa :) Aina vaan tulee valkoisempaa.

Tämä ei koskenut pelkästään murrosikäisiä, vaan ihan kaikkia.

Ilmeisesti mainos on purrut, koska tänäkin aamuna luin Turun Sanomia.

Kesää on vielä jälellä, joten nautitaan siitä!