Kiitollinen mieli

Elämän aloittaminen on haastavaa ja joskus vieläkin haastavampaa, kuten pienelle kuopukseni ja miniäni Sofia-vauvalle, joka päätti tulla tänne maailmaan kuukauden etuajassa tämän viikon keskiviikkona mummin syntymäpäivänä. Maanantain vastaisesta yöstä lähtien jo tiedettiin, että näin tulee käymään, joten jännitystä on riittänyt.

Pääsin häntä katsomaan keskolaan ja tässä kuvassa ikää on alle vuorokauden. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja Sofia on terve vauva, mutta hengitykseen ja syömiseen tarvittiin apua, koska voimia pikkuisella oli vielä kovin vähän. Tästä tilanteesta on jo paljon edistytty ja nuo hengitysputketkin on poistettu. Vanhemmat ovat käyneet häntä hoitamassa ja antamassa läheisyyttä, mutta ehkä pari viikkoakin menee, ennenkuin Sofia pääsee omaan kotiin.
Käynti keskolassa oli vaikuttava ja tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että meillä Suomessa on loistava ja turvallinen vastasyntyneitten hoito. Käytävän seinä oli täynnä viestejä kiitollisilta vanhemmilta ja lapsilta, jotka olivat täällä aloittaneet elämänsä, pienimmät puolikiloisina. Sofialla painoa oli sentään 2330g. Uskon, että tuo kiitollisuus säilyy läpi elämän,  ja usein tulemme mekin muistelemaan pikku-Sofian alkutaipaletta.
Näissä ajatuksissa on tämä viikko mennyt ja ihan levollisin mielin voimme aloittaa uuden viikon.

Voikaa hyvin!

Viikonloppua!!

Viikonlopuksi on mukava ostaa kukkia. Tällä kertaa lähti mukaan kimppu valkoisia neilikoita.

Yhdestä kimpusta riittää moneen. Pilkoin neilikat aika lyhyiksi ja ensin yksi osa pääsi tähän vanhaan pieneen Arabian kermanekkaan.

Muutama kukan laitoin vanhaan apteekkipulloon. Neilikka on hyvin kestävä kukka, joten näistä on iloa pitkään.

Puinen  koppa on peräisin jostain kirppikseltä tai huutokaupasta ja maalattu valkoiseksi ja vanhoja apteekkipulloja on kertynyt "muutama".

Lasikupuja ei voi olla liikaa ja tämä löytyi kirppikseltä huimaan 8 euron hintaan. Aluslautanen oli puunvärinen, mutta maalasin sen ensin ruskeaksi ja päälle valkoiseksi. Pienet pitsiliinat ovat upeaa käsityötä ja yhteenkin liinaan saa uppoamaan monen monta työtuntia. Tekijästä ei ole tietoa, mutta todennäköisesti hän jo vilkuttelee pilven reunalla. Kaunis kiitos hänelle näistä aarteista.

Päätin kokeilla yrttikasvatusta sisällä, kun valoakin on jo paljon. Tämä on Mentha fruttata ja se rehottaa iloisena ikkunalaudalla ruohosipuli kaverinaan.

Vielä kolmanteenkin paikkaan riitti siitä samasta neilikkakimpusta. Vanha vaaka löytyi kirpparilta kahdella eurolla. Tämä yrtti on myös minttu, mutta jotain toista lajiketta kuin edellinen. Valkoinen tuikkukippo oli alunperin savenvärinen ja olen sen ostanut 80-luvulla Valamon luostarista. Muistaakseni luostarin myymälä oli silloin juuri siinä rakennuksessa, joka nyt osittain paloi. Onneksi kaikki korvaamattomat aarteet sieltä saatiin turvaan.

Lumi on sulanut ihan huimaa vauhtia pihalta ja sitä on enää muutamina kasoina. Kohta voisi ottaa haravan esiin ja aloittaa keväiset rapsutukset. Tänään on ollut vähän pilvisempi päivä ja vettäkin ripsutteli hiukan, mutta mukavasti pysytään plussan puolella.

Mukavaa viikonloppua!

Kevät tulee...

Tänään on ollut sateinen ja sumuinen päivä, mutta hyvä niin, koska lumi sulaa kohinalla.

Huomenna ehkä jo saamme nauttia auringostakin.

Asetelmat pöydällä vaihtuvat ja nyt vähän keväisempää asettelua. Tipuset olen ostanut Pariisin Comptoir Famillen myymälästä ja ne lennähtivät matkalaukussa tänne kotomaahan. Vanha vaaka on kirpparilta ja pieneen lasipulloon leikkasin muratinoksia, ovat muuten hyvin kestäviä ja alkavat vaan tehdä juurta. Vati on vanhaa Arabiaa. Noita vateja on kertynyt useampikin ja niitä voi käyttää moneen.

Keväiset krookukset ovat kauniita, mutta eivät sisällä kestä kovinkaan kauaa tuoreina.

Tein viikko sitten retken Plantageniin tarkoituksena ostaa kevätkukkia, mutta olin kovin pettynyt, kun ei löytynyt juuri muuta kuin keltaisia narsisseja, joita en ostanut. Mukaan lähti vain yksi muratti ja onnenapilan mukuloita kesää varten.

Pitkästä aikaa olen saanut maalipurkin esiin. Suurin syy, miksi maalit ovat pysyneet kaapissa, on aina mukana sähläävä musta koira, jota en todellakaan aio valkaista ;) Keittiön apupöydäksi maalasin tämän pikkupöydän, joka löytyi kirpparilta muutamalla eurolla. Laatikoihin saan kätkettyä papereita ja muuta pikkutilpehööriä, jotka tuntuvat muuten ajelehtivan pöydillä ja milloin missäkin. Myös puulaatikko sai valkaisun ja siihen on tarkoitus kerätä poistoon meneviä lehtiä.

Ei kai pitäisi mennä merta edemmäs kalaan, koska näitä kevätkukkia näyttää löytyvän parhaiten ruokaostosten yhteydessä Prismasta.

Pientä remonttia ja uudelleenjärjestelyä on tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ihanaa kevättä!

Ystäville!

Kaappien ja mielen kevennystä

Monta monta vuotta olen suunnitellut kaappien raivausta, mutta miten se aloittaminen onkin NIIN vaikeaa. Nyt se on kuitenkin aloitettu ja oikeastaan tovin aikaa jo toteutettukin. Pari kuukautta olen jo pitänyt kirppishyllyä paikallisella kirppiksellä ja laskujeni mukaan reilusti yli kaksisataa tavaraa on tähän mennessä vaihtanut omistajaa, kaikenlaista kippoa, kuppia, kynttilänjalkaa ja koriste-esinettä. Mistään huikeasta rahasammosta ei voi kuitenkaan puhua, koska olen hinnoitellut tavarat niin halvoiksi, että varmasti menevät. Kotiin en niitä takaisin huoli ja tärkeintä on saada tavarat kiertoon ja myös samalla tukea paikallista kirppisyrittäjää, koska pitäähän viikkovuokrakin maksaa joka viikolta. Periaatteena on, että miltään viikolta ei saa jäädä tappiolle.
Lisäksi jonkin verran huonekaluja ja taloustavaraa on toimitettu yhdelle lapsiperheelle ja huutonettiinkin olen laittanut jotain myyntiin. Kyllä olo kummasti kevenee joka tavaralastista, joka lähtee ovesta ulos. Ja hienoa on myöskin se, että vaikka tuolla kirpparilla on pitänyt käydä aika usein, niin en ole juuri mitään ostanut tilalle. Nyt on jotenkin sellainen tavaraähkyolo, että kun olen jotain ostamassa, niin mietin vielä kolmannenkin kerran, tarvitsenko sitä todella. Ja raivaus jatkuu...

Joka postauksessa pitää olla kuva ja kaiken lumen ja pakkasen keskellä julkaisen tämän kesäisen kuvan sisareni syntymäpäivän kunniaksi. Siinä sisareni ja minä poseeraamme äidin ompelemissa kesäkoltuissa, ja voi kun tuleekin kesää ikävä. Tulisi pian edes kevät!!

 Tämä taitaa olla ensimmäinen omakuva tässä blogissa. Mutta kumpi on isosisko ja kumpi pikkusisko?

Onnea Isosisko!!