Voihan harmautta!

Aluksi piristyskuva sateisena ja kovin harmaana sunnuntaina. Kuva on viikon takaa, kun pikku muru oli meillä hoidossa. Tässä on juuri herätty päikkäreiltä eikä mikään maallinen huoli paina, paitsi hetken kuluttua, kun hän huomaakin, että on hurja nälkä :D. Sofia on niin ihana ja reipas tyttö.

Ja sitten pakollinen koirakuva, missä Hugolla on tärkeä tehtävä vahtia vaunuja, missä Sofia nukkuu.

 

 Vähän muuten näkyy kuvassa klaffilipastoa, jonka tuunasin yllätys,yllätys valkoiseksi ja laitoin uudet posliininupit, kun vanhoista osa puuttui. Ostin sen huutokaupasta jo ainakin pari vuotta sitten ja se on majaillut autotallissa. Ja ettei autotalli liian tyhjäksi tulisi ja ettei vaan autot sinne mahtuisi, niin haettiin tänään sinne uusi klaffilipasto odottelemaan vuoroaan. Sen löysin viime viikolla kirpparin loppuhuutokaupasta hyvin kohtuulliseen hintaan. Sieltä myös lähti mukaan pieni klaffipöytä ja suutarinvalaisin, joista ei nyt tähän hätään ole kuvaa, mutta varmaan myöhemmin.

Meillä kotona sekasorto vaan yltyy, kun yritän miettiä, miten pääsisi kaikesta turhasta tavarasta eroon. Olisi niin kiva viedä uuteen kotiin vain ne tarpeelliset ja vähemmän tarpeellisetkin kivat tavarat. Kirpparilla lähti taas parin kuukauden aikana n.320 tavaraa kiertoon eikä vaan tunnu missään. Olisin sitä jatkanutkin, mutta kun kirppari lopetti tänään kokonaan toimintansa, niin pitäisi löytyä uusi paikka, mikä ei olisi kovin kaukana kotoa. Myyminen taitaa olla suosittua, kun yhdestä paikasta kyselin, niin on viiden viikon jono. Tori.fi:lläkin lähti muutama huonekalu ja huutonettiin voisi taas jotain naputella.



 

Rakennuslupaa odotellaan tulevaksi ehkä jo ensi viikon aikana ja huomenna paukkuu todella kovaa, kun kalliota joudutaan räjäyttämään talon tieltä. Kuitenkin lopputuloksena talo voidaan rakentaa kokonaan kalliolle eikä tarvita paalutuksia. Syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä talon pohjatyöt ja sitten varsinainen talopaketti saapuu tammikuussa. Kevät menee rakentamiseen ja parhaimmassa tapauksessa jo toukokuussa olisi muuttovalmista. Hui, niin pitkälle en kyllä pysty vielä ajattelemaan.

 

Syksyiset halit kaikille!

 

 

Syksyn puuhia

 

Alkukesästä otettu kuva purettavasta talosta, joka on rakennettu v.1964 kesämökiksi. Talo on täysin kosteusvaurioitunut, joten siitä ei korjaamallakaan saa enää käyttökelpoista ja tämän tilalle on tarkoitus rakentaa uusi talo. Puita on kaadettu kymmenittäin, myös tuo talon vieressä näkyvä puu. Hiukan harmitti, kun se ainoa omenapuukin piti kaataa, kun oli tulevan talon tiellä. Joo, olishan se ollut mukavaa, jos terassilla olisi voinut poimia omenoita. Mutta ainahan voi istuttaa uusia.

Piirustukset ovat jo loppusuoralla ja pian pääsemme hakemaan rakennuslupaa.

 

 Tässä on kuva saman talon maallisista jäännöksistä ja nekin on jo viety pois. Löysin muuten varastosta tämän talon vanhat piirustukset. Ehkä teen niistä vielä taulun seinälle muistoksi, vaikka toisaalta tässä talossa ei ollut paljon muisteltavaa. Ja jäihän meille noita taloja vielä aika monta.

Ulkoilemme Hugon kanssa usein metsässä ja näihin suppiksiin melkein kompastuin. Näyttää tulevan taas hyvä sienisyksy.

Kohta ei varmaan metsässä tarvitse kuin juosta koiran perässä ja kerätä sienisaaliit. Aloitimme nimittäin Hugon kanssa kanttarellikurssin. Tällä kurssilla harjoitellaan kanttarellilla, mutta voihan koiralle opettaa sitten muitakin sieniä.

 

 

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen syyspäivä. Näitä lisää!!

 

 

 

 

Pala historiaa

Eilen olin uudessa tulevassa kotipaikassamme siivoilemassa ja taas kerran askeleeni veivät minut vanhan talon ullakolle. En olekaan muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Ullakko on rakentamaton muuten, mutta molemmissa päädyissä on pienet makuuhuoneet, jotka ovat olleet joskus käytössä, mutta eivät kuitenkaan kymmeniin vuosiin. Siellä on läjäpäin kirjoja, mutta myös muutakin kiinnostavaa. Löysin mm. vanhoja sanomalehtiä pinon ja otin niistä kaksi mukaani.

Tässä on toinen niistä: Turun Sanomat vuodelta 1918.

Tämä vuosi oli merkittävä Suomen historiassa ja ehkä siksi nämä on säästetty ja todennäköisesti talon isäntä on nuorena miehenä ollut mukana sodan melskeessä. Lehti käsittelee mainosten lisäksi lähes pelkästään kansalaissotaa, joka on huhtikuun alussa päättynyt, eikä tarvitse arvailla, kummanko puolella lehti oli. Siihen aikaan eivät tiedot siirtyneet ihan niin reaaliajassa kuin nykyään, joten tiedot ovat muutaman viikon takaa.

Kotona aloin lukea lehteä ja jotenkin tämä teksti ja päivämäärät alkoivat tuntua karmivan tutuilta. Olen lukenut tästä samasta ennenkin, mutta en kuitenkaan koulun historiankirjoista. Sisareni on tehnyt paljon sukututkimusta ja sieltähän se löytyi. Isoäitini isä Hjalmar menetti henkensä juuri tässä taistelussa punaisten puolella. Hän ei olisi sotaan halunnut ollenkaan, mutta pakotettiin mukaan. Aseeseen hän ei tarttunut, mutta huonosti silti kävi. Häneltä jäi vaimo Aliina ja kuusi lasta ja Aliinan kuvan olettekin nähneet profiilissani.

Sotauutisten lisäksi lehdestä löytyi paljon mainoksia:

Kuka muistaa vielä Turun Vanun? Ainakin 60-luvulla se oli vielä Turussa Aurakadulla.

Tarkkaa oli työnvälityksessäkin, kun oli miehille ja naisille ihan omat ajat.

 Pesuainemainokset eivät ole muuttuneet lähes sadassa vuodessa :) Aina vaan tulee valkoisempaa.

Tämä ei koskenut pelkästään murrosikäisiä, vaan ihan kaikkia.

Ilmeisesti mainos on purrut, koska tänäkin aamuna luin Turun Sanomia.

Kesää on vielä jälellä, joten nautitaan siitä!

 



Aarteita

Lupasin näyttää jotain löytöjä, mitä olen tehnyt ostamassamme talossa tai paremminkin taloissa, joita on aika monta. Siivottu ja raivattu on PALJON ja suurimman osan pienemmistä tavaroista olen kuskannut kirpputorille. Sinänsä ihan käyttökelpoista tavaraa, mutta ei meille tarpeellisia. Yksi roskalava on myös jo täynnä kaikenlaista rikkinäistä rojua ja roskaa.

Jotain on kuitenkin säästettykin tulevaa käyttöä varten ja toivottavasti ne jostain löytävät paikkansa.

  Tämä kaunis kaappi todennäköisesti jää sijoilleen eli vanhan talon makuuhuoneeseen. Olisi aika haasteellistakin saada se pois huoneesta, koska oviaukko on kovin pieni ja matala. Toki verho vaihtuu ovesta ja ehkä kaappi saa maaliakin pintaansa.

Avattava sohva on myös upea ja niin painava, että itse en jaksaisi sitä nostaa edes toisesta päästä. Tuon sohvan sisältä löytyi sanoisinko ihan uskomatonta tavaraa. Kymmeniä vuosia vanhoja lehtiä, ainakin kuusikymmentä vuotta vanhoja kirjeitä, uudempia sarjakuvalehtiä ja kaikenlaista roskaa. Ilmeisesti kukaan ei ollut avannut sänkyä aikoihin.

Samaa sarjaa sohvan kanssa on tämä sänky. Alin patja kuuluu sänkyyn, jossa ei ole muuta pohjaa, muut patjat ovat jo matkanneet roskalavalle.

Tässä on vielä toinen hyvin erityyppinen vanha hieno sänky. Tämä on päästävedettävä, joten pituutta voi säätää. Toivottavasti tällekin löytyy oma paikkansa. Ja huomaatteko? Ainakin kerran on tänä kesänä aurinko paistanut :)

Tämä kaunokainen asusti vanhan talon tuvassa ja on sävytetty lattian väriin. Vaaleansiniset puolipaneelit saavat myös jäädä, mutta väri taatusti vaihtuu.

Paljon muitakin huonekaluja jää säästöön ainakin toistaiseksi ja aika näyttää, onko niille käyttöä. Myös ihania puisia lasten huonekaluja löytyi sekä leikkimökistä, että varastosta. Valitettavasti viimetalvinen tapaninmyrsky oli kaatanut pihalla ison puun ja latvusosa oli osunut leikkimökin toiseen reunaan ja rikkonut osan katosta. Luullakseni sen voi kuitenkin vielä korjata, vaikka se ei ihan ensimmäisenä listalla olekaan.

Jotain pienempiä tavaroitakin olen säästänyt, mutta niitä ei paljoa ole.

Monenlaista lyhtyä olen keräillyt eri taloista ja varastoista ja tässä on niistä muutama. Aina on tilaa uusille lyhdyille ;)

Vaikka en niin sinisen ystävä olekaan, niin tässä öljylampussa on paljon viehkeyttä, siis saa jäädä.

Lisää sinistä on näissä Arabian Fasaanisarjan astioissa. Erityisesti tykkään tuosta kulhosta. Näitä voisin ottaa lisääkin. Astiat ovat ihan 1900-luvun alkupuolelta leiman mukaan.

Peilikin on vanha, mutta tuunailin sen jo uuteen uskoon, kun en tykännyt kiiltävistä lakatuista kehyksistä.

Jokaisella meillä on omat aarteemme:

Ihmettelin, mitä Hugo vinkuu ja tunkee päätään sängyn alle. Toivoin todella, että sieltä ei ainakaan hiirtä löytyisi, mutta tällaisen aarteen sieltä sitten kaivoimme ja sen jälkeen sillä on leikitty joka päivä.

Hugo ottaa ilon irti jokaisesta päivästä. Ei haittaa sade eikä kylmä vesi, kunhan vaan pääsee uimaan.

Paljon suunnitelmia uuden talon suhteen on menossa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Kauniita kesäpäiviä!

Juhannuksen aikaan

Kotipihalla kukkii juhannusruusut, mutta nämä kuvat otin eilen uudella pihallamme kauniissa auringonpaisteessa. Piha on meille uusi, mutta muuten pihapiiri on hyvinkin vanha ja ruusut ovat kukkineet samalla paikalla jo varmaan sata vuotta.

Tuossa talon päädyssä ruusut kukkivat, joskin tämä kuva on jo vuoden takaa, kun kävin paikkaa katsomassa. Talo on rakennettu 1800-luvulla ja se on tarkoitus säilyttää, kuten myös takana näkyvä toinenkin talo, mutta kolmas huonokuntoinen 1960-luvulla rakennettu talo saa lähteä ja tilalle toivottavasti saamme rakentaa meille ihan uuden kodin.

Työtä täällä riittää hurjasti, koska tuskin kymmeniin vuosiin paikassa on tehty juuri mitään kunnostusta. Nyt on vasta aloitettu paikkaan jääneiden tavaroiden raivaus ja niitäkin on paljon, paljon ihan romua ja roskaa, mutta myös upeita aarteita. Joka päivä löydän jotain uutta ihasteltavaa kaiken sekamelskan keskeltä. Vanhoja kirjoja on joka paikassa, joten voisin vaikka perustaa ihan oman antikvariaatin. Paljon on myös löytynyt vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Tänään löysin sata vuotta vanhan kirjeen, jonka opiskelijapoika oli lähettänyt vanhemmilleen. Täytyy joskus paremmalla ajalla tutustua niihin paremmin.

Rannassa oleva saunamökkikin on aika huonossa kunnossa, joten sekin täytyy kunnostaa. Uutta saunamökkiä tuskin enää saisi rakentaa näin lähelle merenrantaa.

Tämä juhannus on kuitenkin mennyt pääasiassa tämän iloisen pikkuneidin kanssa ja meikäläinen on taas saanut opetella vauvanhoitoa.

Oikein rattoisaa loppujuhannusta!!