Vuosi kaksituhattakaksitoista!

Vuosi on vaihtumassa ja raketit räiskyvät taivaalla. Meillä on rauhallinen tunnelma onneksi. Vähän jännitti, miten Hugo reagoi paukkeeseen, mutta toistaiseksi ei ole sitä noteerannut mitenkään. Noista koirista ei koskaan tiedä ja monille koirille uusivuosi on valtavaa tuskaa ja ahdistusta. Varoiksi ostin rauhoittavaa feromoniakin (DAP) ja sitä suihkuttelin Hugon tyynyyn.Saas nähdä, kun se todellinen puolen yön räiske alkaa.

Menneeseen vuoteen mahtui monia merkittäviä asioita, joten vuosi 2011 kyllä pysyy mielessä. 

En tiedä voiko olla iloinen siitä, että itseltä löytyy vakava sairaus, mutta olin kuitenkin monen vuoden sairastelun jälkeen siitä hyvin helpottunut, koska lopultakin selvisi, että en sittenkään ollut vain väsynyt, laiska, saamaton ja luulosairas. Toipumisessa menee pitkään ja lääkkeitä syön lopun ikäni, mutta pääasia on, että vähitellen taas alan tuntea itseni aika "normaaliksi".

Paljon iloa ja valoa on elämääni tuonut meille maaliskuussa muuttanut Hugo-koira. Hugo on aina iloisesti häntää heiluttaen vastassa, kun tulen kotiin ja jos vaan istahdan sohvalle, niin salaman nopeasti Hugo loikkaa viereen ja käpertyy kainaloon rapsuteltavaksi.

Ihana uutinen oli myös se, että nuoremmalle pojalleni ja hänen kihlatulleen on ensi keväänä tulossa vauva. Täytyykin paljastaa, että tänään lähdin ostamaan itselleni vaatteita, mutta ensimmäiseksi tarttui mukaan vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Toisesta ihanasta uutisesta kirjoitinkin jo aiemmin eli vanhempi poikanikin kihlautui. Jäämme siis odottamaan hääkellojen kuminaa!!

Iloinen asia on myös se, että jo hyvin iäkkäät vanhempani ovat pysyneet kunnossa ja pärjäävät edelleen kotona omin voimin. Äitini usein miettii, mitä hän vielä ehtii nähdä, kuinka monet lastenlasten häät ja kuinka monta lastenlastenlasta, nyt on seitsemäs tulossa :)

Toivottavasti myös vuosi 2012 tuo paljon hyviä asioita teille ja meille, ainakin hyvällä mielellä siirryn uuteen vuoteen.