Vain muutama viikko enää...

Aika rientää hurjaa vauhtia ja joulu tulee, vaikka ei uskoisi, kun katsoo ulos. Vähitellen jotain jouluista hiipii kotiinkin.

 Onhan tässä lämpimässä ilmassa puolensa. Laitoin nuo hyasintit ulos oven edustalle ja siellä ne ovat hyvin pärjäilleet jo viikon verran. Kauniisti kukkivat, mutta eivät kasva kuten sisällä kävisi. Toisen kuvan lintunen lennähti meille tai oikeastaan pieni parvi lintuja. Lapsena noita lintuja oli meillä kuusessa ja nyt niitä taas sai. Lintuihin liittyy tarinakin muistojen laatikosta. Olin ehkä seitsemän vuotias, kun halusin ostaa paikallisesta paperikaupasta tuollaisen linnun joululahjaksi äidille tai isälle. Kun niitä siellä katselin, pudotin vahingossa koko laatikon lattialle ja ne särkyivät. Ystävällinen kaupantäti ei kuitenkaan ollut vihainen ja sain lintuni enkä joutunut maksamaan särkyneitä lintuja. Sama lintu onkin kymmenet vuodet ollut äidilläni ja isälläni kuusessaan ja taas tänä vuonna se siellä sirkuttaa.

 Pikkuisia kuusia on jo sisällä ja ulkona, mutta sitä isompaa täytyy vielä odottaa tovi. Hugoa on hyvä totuttaa siihen, että puita voi olla sisälläkin, ettei käy, kuten Roopekoiran ensimmäisenä jouluna. Roope tuli aattona kylään, suuntasi suoraan kuusen luo ja nosti koipeaan ja lopun varmaan arvaattekin.

Nyt suuntaan taas ruoanlaittoon, koska kohta toinen pojistani ja miniäni tulevat harjoittelemaan kinkunsyöntiä. Ehkä koirulitkin saavat makupaloja.

Mukavaa joulunodotusta