Elämä jatkuu

 

Hiljaista on ollut täällä blogimaailmassa. Viime postauksessa toivoin rauhallista olotilaa, mutta eihän se niin mennyt. Tästä tulikin surun vuosi, kun isäni menehtyi tammikuussa. Vaikka merkkejä olikin ollut jo näkyvissä, niin kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä ja onhan se niin, että tällaisiin asioihin ei voi koskaan etukäteen varautua. Mutta elämä jatkuu ja menee vääjäämättä eteenpäin, joskus suorastaan pelottavaa vauhtia.

 

Monenlaisia kukkia olen istutellut lasikuistillemme. Siellä sentään on jonkin verran valoa, sisällä ei kukat viihdy. Nuo purkit ovat ananaspurkkeja, poistin vaan etiketin. Noita voisi ruostuttaakin viemällä ne ulos.

Ruostuneet lyhdyt löysin varastostamme ja söötti kannellinen emalikannu on kaupasta johon sattumalta törmäsin, kun joulun alla ajoin Kemiöstä kotiinpäin. Matkalla oli kyltti kirpputorista ja päätin piipahtaa. Löysin ihanan vanhan koulun, johon oli perustettu kirpputori/antiikkiliike ja myös viehättävä kahvila. Tjuda Skola on avoinna lauantaisin.

Oliivipuuni edelleen sinnittelee elossa ja eilen huomasin, että hiukan jotain uutta kasvua oli näkyvissä. Myös jouluruusuissa havaitsin nuppuja, joten kukkia tiedossa niilläkin.

Saintpauliat kukkivat muutama viikko sitten näin komeasti, mutta se on jo historiaa. Enää on pelkkiä lehtiä, mutta vein nämäkin lasikuistille, jospa alkaisivat kukkia uudelleen. Yksi konsti on myös poistaa reilusti lehtiä, niin kukkimisellekin jää voimaa.

 

Viime vuonna ostin Plantagenista pikkuruisia verenpisaran taimia ja niistä kasvoi komeat verenpisarat. Nyt olen niitä talvettanut lasikuistilla ja tässä näkyy uutta kasvua. Tosin tämän jälkeen leikkasin ne reilusti. Tämä on pystykasvuinen lajike Annabel ja siinä on kauniit valkoiset kukat.

Myös viimevuotiset pelargoniat tekevät kovaa vauhtia uutta kasvua. Nämä pikkutaimet ovat tämän vuoden tuotantoa. Monenlaista siemenpussia olen jo kantanut kotiin ja kohta niitä voisi alkaa kylvääkin.

Voi kevät, tule pian!

 

Kasvun ihmettä odotellessa!

 

Siirisofia