Mikä ihana pikkuinen!!

Tämä on nyt tätä!! Yrittäkää kestää ;)

Mahtaakohan sisustuskin mennä uusiksi? Pian varmaan ainakin matot lähtevät. Jee, tänään pääsin eka kerran katsomaan pikkuisia pentuja, jotka ovat vajaat kaksiviikkoisia pieniä sykeröitä. Silmät ovat jo auenneet, vaikka sitä ei tästä kuvasta huomaakaan.

Pikkuinen pentu on minun sylissäni ja ehkä juuri tämä ihanuus aikanaan muuttaa meille. Kuonossa ja tassujen kärjissä ja masussa on pikkuisen valkoista. Siis aivan ihana!!!

Samalla pääsin kennelin Tarun "tiukkaan" koirakoulutukseen, kun kävimme ulkoiluttamassa kahta koiraa eli tämän pikkuisen Lilli-emoa ja yhtä aikas villiä Gimmaa.

Enpä tainnut osata oikeastaan mitään tehdä oikein, mutta harjoitus jatkuu taas parin viikon kuluttua :)

Ja mikä ihanuudelle nimeksi?? Nimi meillä oli jo ennenkuin koirasta oli mitään tietoakaan.

Siitä tulee Hugo :):)

Hännänhuiskutuksia!!

Nyt niihin iloisempiin asioihin:)

Lupasin tehdä ihan oman postauksen tämän viikon iloisista asioista ja joku jo saattoi arvatakin, että se on aika koiramainen juttu.

Koirakuume alkoi nousta niihin mittoihin, että jotain oli tehtävä ja joulun jälkeen aloin asiaan paneutua muutenkin kuin vain haaveiluna.

Koirasta on meillä jo puhuttu pari vuotta, mutta hiukan on minulla ja miehellä ollut näkemyseroa, mikä rotu olisi sopiva. Minulle olisi käynyt ihan pikkukoira ja hänen mielestään sen piti olla sentään koiran kokoinen eli dobermanni. Hieman vaikea yhtälö, mutta siihenkin ajanoloon alkoi löytyä ratkaisu ja nyt meille on tulossa espanjanvesikoira. Miten sitten taas tähän päädyttiin, oli monen johdatuksen summa.

Olen jännittyneenä seurannut Lilli-emon raskautta ja lopulta viime lauantaina Lilli pyöräytti viisi suloista pentua. Siinä vaiheessa näytti siltä, että niistä ei meille riitä pentua, mutta monien sattumusten ja peruutuksien jälkeen selvisi, että sittenkin yksi niistä voisi muuttaa meille. Eipä enää haitanneet edes pölypilvet :)

Vastahan nuo pikkuiset ovat viikon ikäisiä, joten tuota muuttoa pitää vielä odottaa. Tämä aika pitää käyttää lukemalla koirakirjoja ja opiskelemalla koirankoulutusta ja tietysti hankkimalla hauvelille perusvarusteet.

Jos haluat nähdä kuvia noista hauvavauvoista, niin niitä löytyy TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Itse en vielä ole päässyt niitä katsomaan, mutta ehkä jo runsaan viikon kuluttua.

Koska pennuista en ole vielä saanut kuvia, niin laitanpa kuvan Roopesta ja naapurin koirasta uudenvuoden aikaan.

Roope pääsi aamulenkin päätteeksi naapurin Petran pihalle leikkimään :) Hauskaa oli ja vauhtia riitti!

HauHau ja VuhVuh !!



Epätoivoa ja huippuhetkiä

Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista. Todella rasittavia vastoinkäymisiä, mutta myös aivan huippuhetkiä.
Viimeksi hehkutin vain pientä pintaremonttia, mutta ihan niin helposti ei kaikki käynytkään. Koin todella kauhun hetkiä, kun tiistaina palasin töistä ja remonttireiska olikin juuri ovella kovin anteeksipyytävän näköisenä. Hän oli ollut hiomassa eteisen lattian laastit pois ja senhän piti olla ihan pikku juttu eikä pölyäkään tule, kun hänellä on niin hyvä imuri. No, todellisuus oli kyllä aivan toista. Ilman mitään suojauksia hän oli huristellut lattian, minkä seurauksena koko talon alakerta oli paksun pölyn peitossa.

Siis IHAN KAIKKI :((

Ei ollut paikkaa, mihin olisi voinut laukkunsa tai takkinsa laskea.,ei ollut juomalasia, mistä olisi voinut juoda eikä tuolia, mihin istua. Tuossa tilanteessa menee kyllä jo ihan sanattomaksi. Eivätkö miehet tajua mitään??

Ihan kaikki mahdollinen piti imuroida ja pestä. Kaikki astiat, verhot, huonekalut, lattiat, seinät, matot, joka pikkuesine. Täytyy sanoa, että oli jo paniikki aika lähellä. Mieskin oli niin sopivasti työmatkalla, ettei joutunut näkemään kaaosta, mutta sai kyllä kuulla kunniansa puhelimessa, kun oli antanut luvan hiomiseen. Tämä viikko on siis siivottu ja siivottu ja yhtenä päivänä sain hieman apuja siivousfirmastakin. Eikä edelleenkään ole tavarat paikoillaan, mutta sentään jo täällä voi olla. Olipa ihanaa, kun jo torstaina saatoin taas istahtaa sohvalle ja hetken lukea sisustuslehteä. Osasi taas arvostaa elämän pieniä nautintoja.

Kaiken lisäksi tuo laattojen irtoaminen ei ehkä olekaan niin pikkujuttu. Talo on kantavan seinän kohdalta hiukan painunut ja ilmeisesti aiheuttanut irtoamisen, joten voipi tulla isompikin remontti, jos taloa pitää paaluttaa. Talommehan pitäisi olla rakennettu kalliolle, mutta mikä mahtaakaan olla totuus, kun kesällä rakenteita aletaan tutkia. Ja kun kyseessä on kaksikerroksinen 200 neliön kivitalo, niin painoakin on melkoisesti. Vielä en kuitenkaan jaksa ajatella niin pitkälle. Kunhan nyt tämäkin remppa saadaan kunnialla valmiiksi. Laatat ainakin jo odottelevat pääsyä paikoilleen.

Kun oikein masensi tämä kaaos, niin todellista piristystä sain keskiviikkona, kun varmistui että jännittävä odotus päättyi ihanaan lopputulokseen :)  Siitä täytyy tehdä kuitenkin ihan oma postaus.


Remppaterveisin

Pientä pintaremonttia

Voisikohan sanoa, että huoh, onneksi vain pintaremonttia, vaikka tämä remontti ei ollut lainkaan suunnitelmissa ja paljon tähdellisempiäkin hommia olisi ollut listassa.

Tässä siis esittelenkin luultavasti ensimmäistä kertaa eteisemme, eikä se ole mikään kovin kaunis näky. Pari viikkoa sitten mies huomasi, että pari laattaa vähän notkui ja luottoremonttireiskamme tuli tutkimaan asiaa. Kauhukuvana oli tietenkin joku laaja vesivahinko laattojen alla, mutta onneksi täysin kuivaa oli. Ehkä sitten liiankin kuivaa, koska 90% kaikista eteisen ja tuulikaapin laatoista oli irti. Tosin ovathan ne siinä olleet viimeiset 25 vuotta. Nyt siis on edessä uusi laatoitus ja tietysti mielikuvitukseni lähtee laukkaamaan ja remontti vaan laajenee. Ainakin pitää saada uudet listat ja nuo ovetkin voisivat vaihtaa väriä ja varsinkin se kaappirivistö, joka ei näissä kuvissa näy, vaan ovat tuossa kulman takana. Niissä ovet ovat mustat ja suorastaan inhoan niitä enkä vähiten sen vuoksi, että näyttävät aina pölyisiltä. Ja voisihan koko kaappirivistönkin heivata mäkeen ja tilalle laittaa joku ihana vanha vaatekaappi. Ja tuulikaapin yksi seinä pitää uusia ja myös katto ja olohuoneen parkettikin on uusimisen tarpeessa ja sehän jatkuu suoraan tästä eteisestä, ja, ja, ja....

Joo, toivottavasti ainakin saadaan uusi lattia eteiseen, kun tuo sementti ei ole kovin kiva. 

Kipaisin sitten rautakaupassa hakemassa laattamalleja. Ensimmäinen kauppa ei päästänyt sisään, kun juuri sulkivat, mutta seuraavasta sain kotiin muutamia malleja. Nyt ainakin tuo hieman pimeänsorttinen eteinen vähän vaalenee. Vasemman yläkulman harmahtava laatta on liian tumma ja alakulman valkoinen ehkä liian valkoinen ainakin jos kaapit ja väliovet muuttavat värinsä valkoisiksi. Luultavasti laataksi tulee jompikumpi oikeanpuoleisista, molemmat menevät aavistuksen ruskehtavaanpäin.

 Tässäpä sitä oli puuhaa ja miettimistä viikonlopulle, joskin olimme tänään golfaamassa, tällä kertaa kylläkin golfsimulaattorilla. Aika hauskaa puuhaa sekin.

Ja se viime postauksessa mainitsemani jännittävä odotus vielä jatkuu...

Meillä vaihteeksi sataa lunta, joten talvista alkavaa viikkoa ;)

Uuden vuoden alkua

Oikein hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!

Ja kiitos myös menneestä vuodesta. Jotain yritän kirjoitella tänäkin vuonna, vaikka juuri nyt pää onkin aika tyhjä. Uusia tuuliakin on tälle vuodelle tiedossa ja jo hieman jännittääkin, mutta niistä vähän myöhemmin lisää, jos ja kun toteutuvat :)

Talvi vielä jatkuu, mutta onneksi valon määrä alkaa lisääntyä. Kevätkin on jo vilahtanut mielessä, mutta ei kannata vielä kiirehtiä, koska odotuksesta tulee aika pitkä, onhan tätä talvea vielä jälellä ainakin kaksi kuukautta, huoh! Toisessa kuvassa olevan kauniin kirjankannesta tehdyn taulun sain ystävältäni ja kovasti tykkään sen väristä ja tunnelmasta. Joulu on pääosin korjattu pois, mutta jotain paremminkin talvisia koristeita saa vielä jäädä.

Tämä kana on teurastettu, mutta tekijä jo häipyi paikalta, kukas muu kuin Roopekoira. Roope oli onnistunut tekemään kanaan noin 4cm:n reiän ja aika taitavasti oli kaikki vanut saanut nypittyä kanan sisältä. No, eipä hätää, tungin vanut takaisin ja ompelin aukon kiinni ja kana on taas ihan timmissä kunnossa. Muuten täytyy sanoa, että Roope ei meillä ole koskaan tehnyt mitään tihutöitä. Kaikki johdot, kengät ja muutkin tavarat ovat saaneet olla paikoillaan enkä ole niitä korjannut edes mihinkään ylemmäksi turvaan. Muutama nalle on saanut kyytiä ja pari lankakerää uuden muodon, mutta aika helppoa on kuitenkin ollut. Tuo kanakin on hänen omansa, joten sillä saa leikkiä. Joskushan ne leikit ovat sitten hiukan rajumpia :)

Talven riemuja