Päivän puuhia ja arvontaa

 

 

 

 

Vaikka päivä oli aika hämärä, niin tämä aurinkoinen neiti kyllä valaisee päivän :) Nyt leikitään palloleikkejä.

Onpas hieno pallo!!

 

Tämän herran ilme kertoo kaiken: mulla ei ole ollenkaan hauskaa, kun joudun tässä olemaan hihnassa. Ja miksiköhän?? Jos vapaaksi pääsisin niin kirmaisin heti rannalle kaivamaan kuoppia.

 

 

Älä sure pikku koira, kohta tulee lunta ja sitä saa kaivaa ilman että mummi hermostuu.

 

Ulkoilun jälkeen siirryttiin sisäpuuhiin. Mummi laittoi saparot, mutta eivät ne kauaa pysy, just ja just kuvanoton ajan. Tästä pääsemmekin aasinsillan kautta ARVONTAAN.

Arvontapalkintona on tämä ihana lasten runokirja: Varoitus postinkantajalle (olen matkoilla vähän aikaa). Kirjan tekijä on oma tyttäreni Piritta Porthan ja kuvittajana Kaisa Rekinen.

 

Kirjaan kuuluu lisäksi musiikki-CD, jossa on laulettuna osa kirjan runoista. Piritta on säveltänyt kaikki kappaleet ja hän myös laulaa ne tyttäriensä Emman ja Ronjan kanssa.

 

 

Tytär ja ihanat lapsenlapset esiintymässä Turun Kirjamessuilla. Emma 10vee ja Ronja melkein 8vee.

 

Tästä LINKISTÄ voit kuunnella musiikkinäytteen.

  

 

Sitten arvontasäännöt:

Saat yhden arvan, kun kirjoitat viestin kommenttilaatikkoon. Anonyyminäkin voit osallistua, kunhan laitat jonkin yhteystiedon, pelkkä nimi ei riitä.

 

Toisen arvan saat, jos liityt lukijaksi.

 

Vielä kolmannenkin arvan saat, jos laitat tuon viimeisen kuvan blogiisi arvonnan ajaksi.

 

Kerro vielä kommentissasi, monellako arvalla osallistut.

 

Arvonta päättyy sunnuntaina 17.11. klo 22.00

 

Onnea arvontaan!!

 

 

 

Syksyisiä mietteitä

Heips vaan kaikille!

 

Pitkästä aikaa yritän virittää tätä blogia henkiin. Paljon on tapahtunut sitten viime huhtikuun, mutta intoa bloggaamiseen ei ole oikein löytynyt. Olen kai pohjimmiltani ihminen, jolla pitäisi olla palikat suht järjestyksessä. Kaaosta on kuitenkin riittänyt. Muuttaminen ja entisen talon tyhjentäminen oli melkoinen ponnistus ja vielä kaoottisempaa oli, kun uusi talo ei ollut ihan valmis ja kolme viikkoa piti asustella veljen matkailuautossa sentään omalla pihalla. Juhannukseksi saatiin muuttolupa ja sen jälkeen alkoi  tavaroitten purku. Koko kesä meni vielä rakentaessa ja pihatöissä  ja joka armas aamu oli joku rakentaja jo seitsemän jälkeen pihassa. En kuitenkaan valita, koska nopeasti tämä rakennusprojekti kuitenkin kaikenkaikkiaan meni ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen.

 Lasiterassin valmistumista odotin koko kesän ja lokakuussa se sitten vasta tuli valmiiksi. Tässä kuvassa on toinen pää pikaisesti kalustettu, kun saatiin vieraita, mutta nyt on jo kalustus muuttunut. Kunhan saan sinne jotain järjestystä, niin yritän kuvata uudelleen. Pakko mainita erityisesti nuo ihanat hortensiat, jotka nyt marraskuussa edelleen kukkivat. Ostin kukat heinäkuussa IKEAsta. Silloin ne olivat vitivalkoiset, mutta ovat vähitellen vaihtaneet väriä. Ihan mahtavat kukat ja yritänkin talvettaa ne tuolla lasikuistilla, kun siellä on sen verran lämmitystä, että ei talvellakaan mene pakkasen puolelle.

 Vähän syksyisempää sisustusta toisella kuistilla ja nyt on lehdet puista pudonneet. Kaksi ihanaa lyhtyä ostin Amalias Hemistä, kun ystävän kanssa käytiin moikkaamassa Terhiä ja tietty samalla tehtiin kivoja ostoksia. Ja jos joku ei tiedä, niin Amalias Hem on aivan ihana pieni sisustuskauppa Korppoossa. Sieltä ei tyhjin käsin pysty koskaan lähtemään.

 

 Aluksi tuntui, ettei sisustamisesta synny yhtään mitään, mutta vähitellen, kun ei pidä kiirettä, niin tavarat alkavat asettua paikoilleen. Tämä hylly on keittiöstä, ja siinäkin on jo ollut monta asetelmaa. Vaikka talomme on uusi, niin se ei ole kuitenkaan moderni, vaan enempi perinteinen puutalo, johon haluaisin puhaltaa vielä enemmän vanhan talon henkeä.

Pysykäähän kuulolla!!

 

Ajattelin nimittäin aika pikaisesti järjestää arvonnan ja palkintokin on mielenkiintoinen, ihan oman bloggauksen aihe. Siitä siis seuraavalla kerralla!!

Kiva sunnuntai

 

Viime sunnuntaina auton nokka osoitti Paimioon ja Adalmiinan Helmeen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyseessä ostosreissu vaan valokuvauskurssi. Tähän voisi sanoa, että jo oli aikakin, kun monta vuotta sitten hankin järjestelmäkameran, mutta edelleen kuvasin automaattiasetuksilla. Kerran aiemmin jo kävin muutaman kerran kansalaisopiston valokuvauskurssia, mutta täytyy todeta, että en oppinut yhtään mitään. Vielä kerran päätin yrittää.....

Meitä oli yhdeksän innokasta oppilasta ja opettajana Createllan Camilla. Nyt siis piti yhdessä päivässä oppia, mitä tarkoittaa aukko ja valotusaika ja herkkyys ja ennenkaikkea, miten ne sovitetaan yhteen. Kamerasta lisäksi löytyi kaikenlaisia nippeleitä ja nappeleita, joiden olemassaoloa en ollut edes tiennyt.

Alkuun kuuntelimme paljon teoriaa, mutta samalla myös harjoittelimme, mistä tuo kaikki löytyy käytännössä sieltä kamerasta, mikä huomattavasti edesauttoi oppimista ja asian hahmottamista. Välipalan jälkeen teimme jokainen harjoituksia kuvaamalla myymälässä. Valaistus oli aika hämärä, mikä toi lisää haastetta kuvaamiseen ja jalusta oli varsin tarpeellinen. Onneksi sellaisen joulupukki toi viime jouluna. Terveiset vaan pukille!! Tosin ihan itse se piti kaupasta hakea, että tuli varmasti oikea.

Tässä kuvasarjassa on muuten samat asetukset, mutta yksi on otettu päivänvalo-, yksi keinovalo- ja yksi loisteputkiasetuksella. Hah, en kyllä muista missä järjestyksessä :)

Sitten teimme kahdessa ryhmässä pienet asetelmat (harjoittelimme myös sommittelua), joita kuvasimme jokainen erikseen.

Sama asetelma ja samat asetukset kuin edellisessä, mutta mitä on tapahtunut??

 

Paljastetaan....

Kurssin vetäjämme viuhahti linssin edestä juuri sopivalla hetkellä. Haamu on siis Camilla :)

 

Päivä meni hurjan nopeasti ja luulenpa että kotiin lähti hyvin tyytyväisiä kurssilaisia.

 

Vielä suuret kiitokset Camillalle ja myös Annarinalle, joka järjesti meille todella inspiroivan kuvausympäristön!!

 

Jatkokurssia odotellessa.......

 

Elämä on näköjään yhtä kurssittelua. Tänään aloitin puutarhasuunnittelukurssin. Mielenkiintoista monellakin tavalla!

 

t. Siirisofia

Kierrätyspuutarha

Tänään olen ollut sairaslomalla ja päivän piristyksenä lueskelin uutta kirjaani: Kierrätyspuutarha.

 

 

Kirjassa on paljon mukavia vinkkejä, mitä kaikkea voikaan käyttää puutarhassa hyödyksi.

Monenlaista olenkin keräillyt puutarhaa silmällä pitäen ja innolla odotan, että pääsisin jotain jo toteuttamaan. Tosin kun katson ikkunasta ulos, niin aika lohduttomalta näyttää.

 

Vai mitäs tykkäät??

Tässä lojuvat yrttilaatikkoni lumen keskellä ja osin vielä lumen allakin. Sieltä joskus vielä toivottavasti nousee minttua, laventelia ja pioneja ainakin, mutta ei lupaavalta näytä.

 

Ikkunalla kuitenkin jo kasvaa rosmariinia, sitruunatimjamia, minttua ja laventelia.

 

 

Nämä kuvat ovat kirjan sisäsivuilta. Tekstiä on sopivasti ja kirjan ulkoasu on kaunis sekä sisältä että ulkoa. Tykkään :)

 

Päivä on ollut harmaa, mutta eiköhän se taas iloksi muutu!!

 

t. Siirisofia

Kevättä odotellessa

Pääsiäinen on kohta vietetty, mutta nautitaan vielä tästä vapaapäivästä. Monennäköitä yrttiä ja kukkaa näyttää kerääntyvän ikkunalaudoille ja pöydille. Viimeisin ihan vaan ruokakaupasta ostettu on sitruunatimjami. Talvea ja pakkasta tuntuu riittävän, mutta kyllä se kevät sieltä tulee, kuten joka vuosi. Hiukan lohdutti, kun yhdessä ennusteessa luvattiin lämmintä toukokuuta ja kesää.

Hiukan vajaa vuosi sitten syntyi pikkuinen keskonen. Ei enää uskoisi tästä tomerasta pikkuneidistä. Tällä viikolla vietetään ensimmäisiä synttäreitä.

Aukeiskohan tämä ovi, kun oikein kovasti rynkytän kahvaa :)

Ystävykset ja tappelupukarit.

 Sisua löytyy valkoisesta, vaikka on mustaa yli puolet pienempi.

Tässä lauletaan oikein pääsiäisserenadia............ tai oikeammin on pieni kähy menneillään.

Monenlaista on tapahtunut viime aikoina. Uusi talo rakentuu kovaa vauhtia ja ihan aikataulussakin. En ole paljoa kuvia viitsinyt julkaista, kun rakennustyömaa ei ole niin kaunista katseltavaa. Ulkopuolelta talo ei ole juurikaan edistynyt näitten vihoviimeisten pakkasten vuoksi, mutta sisäpuoli on jo aika hyvässä mallissa, kaikki putket ja sähköt on vedetty, väliseinät on paikoillaan ja tasoitettukin, joten sisäpinnat ovat seuraavaksi vuorossa.

Helmikuussa laitettiin vanha talo myyntiin, mikä tarkoitti siivousta ja siivousta ja vielä siivousta. Tuntui jotenkin vastemieliseltä, kun vieraat ihmiset kävivät tutkimassa omaa kotia, mutta sekin oli kestettävä. Onneksi ostaja löytyi nopeasti, kolmessa viikossa, ja nyt on virallisestikin kaupat tehty. Saamme kuitenkin asua talossa toukokuun loppuun, joten vielä on kaksi kuukautta aikaa tyhjentää taloa ja samalla setviä kaikenmaailman tavaroita, mitä vuosien varrella on nurkkiin kertynyt. Onneksi on jo paljon lähtenytkin, mutta vielä on urakkaa jälellä.

 

Syksyllä en edes uskaltanut ajatella stressaavaa kevättä ja kaikkia tulevia muutoksia, mutta toisaalta olen koko ajan luottanut, että kaikki järjestyy ajallaan, sekin, missä asumme kesäkuun alussa, kun uusi talo ei luultavasti ole ihan valmis. Monesta viikosta se ei ole kiinni, joten varmaan siihenkin löytyy ratkaisu.

 

Monenlaista kivaa on kevään aikana tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin.

 

Aurinkoista maanantaita!

 

t. Síirisofia