Valoa syksyyn

Meillä olisi kotona valaistuksessa paljonkin korjattavaa ja nyt se taas korostuu, kun syksy on saapunut. Uusia lamppuja pitäisi ostaa, mutta kun mikään ei oikein tunnu kivalta ja useimmat nykyisetkin lamput ovat ihan liian moderneja omaan makuuni.
Muutamia vanhoja viehättäviä lamppuja olenkin ostanut, mutta koska en oikein luota niitten sähköturvallisuuteen, niin ne ensin pitäisi viedä uudelleen sähköistettäväksi. Joskus voi kuitenkin ihan yllättäen tulla vastaan jotain odottamatonta, kuten tänään.
Käväisin kirpputorilla, jossa en juuri koskaan käy, koska sieltä hyvin harvoin löydän mitään mielenkiintoista. Ja mitä tulikaan vastaan? Joku ei näistä ilmeisesti tykännyt ja oli laittanut ne myyntiin, kolme kaunista lamppua.

Kaksi pöytälamppua ja seinälamppu, kaunit messinkirungot ja valkoiset lasikuvut. Näissä ei ole edes mitään tuunattavaa ;)

Lamput ovat varmaan jonkin verran vanhoja, mutta eivät kuitenkaan mitään antiikkia. Pohjasta löytyikin valmistaja eli Gamla Stans Lampverkstad. Ruotsinmaalta siis ovat lamput kotoisin ja kyseinen firma teki aikanaan (en tiedä tekeekö vielä) lamppuja vanhojen mallien mukaan.
Tosi kivaa, että kaikki eivät näistä tykkää, ei siis ainakaan näiden myyjä, joka myi ne viidellä eurolla kappale. Olisinhan minä niistä paljon enemmänkin maksanut, mutta hyvä näin, heh ainakin minulle :)

Valoa syksyyn!

Ja kohta voikin ottaa taas valosarjat esiin valaisemaan tätä pimeyttä :)

Nouskaamme ruokakapinaan!

Tämän päivän Turun Sanomat kirjoitti koko sivun jutun ajankohtaisesta aiheesta, jonka kimmokkena on ollut Mats-Eric Nilssonin vastailmestynyt kirja Aitoa Ruokaa.

Me luulemme syövämme puhdasta, aitoa, äitientekemää ruokaa, mutta totuus on ihan toisenlainen. Teollisesti valmistettu ruoka, siis pääosa kauppojen tarjonnasta on jotain ihan muuta kuin kuluttajat luulevat. Meille luodaan mielikuvia aidoista ja perinteisistä kotonatehdyistä ruoista, mutta aitous on niistä hyvin kaukana.

Sama kirjoittaja on jo muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan Petos Lautasella, ja tämä kirja on hyvin karua luettavaa siitä, mitä oikeasti ruokamme sisältää, valtaisat määrät lisäaineita, aromivahventeita, luontaisia aromeja, keinotekoisia aromeja, väriaineita, sakeuttamisaineita jne.  Erilaisia sallittuja lisäaineita eli E-koodeja löytyy noin 360kpl ja pahimmillaan ruokamme onkin pelkkää lisäainetta ja vettä kuten esim. Fun Light-juoma.

Itse olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt löytää kaupasta lisäaineetonta ruokaa ja se onkin ollut lähes salapoliisin hommaa. Aikaa kuluu tuotteiden sisällysluetteloita lukien ja kun lopulta pääsee kassalle saakka, voi todeta että aika tyhjiltä kärryt näyttävät. Kuitenkin tuon ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen ei ole enää paluuta entiseen vaan etsintä jatkuu. Perusruoka-aineilla pärjää aika pitkälle ja ruokateollisuutemme tuotteet saavat minun puolestani jäädä hyllyyn, äänestän siis jaloillani. En ole mikään innokas kokkaaja, mutta vähän enemmän on ruoan eteen nyt täytynyt nähdä vaivaa, se on kuitenkin sen arvoista. Toisaalta niistä perusruoka-aineista saa ihan hyvää maukasta perusruokaa, ilman lisäaineita.

Myös Taloussanomat kirjoitti aiheesta ja sen voit lukea TÄÄLTÄ.

Aika masentavaa oli niinkin arvovaltaisen lehden kuin Lääkärilehden kirjallisuusarviointi viime vuonna Petos Lautasella -kirjasta.
Otsakkeena oli: Petosta vai toimittajan lisäainefobiaa?
Ja ote tekstistä: Kirjan nimi on kuin iltapäivälehden lööppi, joskin tällä kertaa asiassa on perääkin, vaikka vähän toisin kuin kirjoittajan yksisuuntaisessa ajattelumallissa. Elintarvikkeiden mutkikkaasta koostumuksesta ilmoitettavien tietojen runsaudesta johtuen kuluttajalle välittyvä tieto voi olla harhaanjohtavaa. Nilsson suosisi luomuruokaa. Luomutuotanto ja torikauppa tuskin ratkaisevat nykyaikaisen elintarviketuotannon ja -kaupan pulmia. Pakkausmerkintöjä pitää voida yksinkertaistaa ja selkiyttää, jotta olennainen tieto välittyisi oikein. Kuluttajan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta nykyisin hän on usein hukassa. Petos ei liene yleensä tarkoituksellista, vaan kyseessä ovat lainsäädännön salliman käytännön välittämät virheelliset mielikuvat.

Toivoisinpa virallisen terveydenhuollonkin kiinnittävän näin tärkeään asiaan huomionsa. Tuo kirjoitus oli enemmänkin halveksiva kirjaa kohtaan ja sitä kautta myös meitä kuluttajia kohtaan.Ihan kuin olisimme jotain tyhmiä zombeja, jotka eivät mitään ymmärrä. 

Ruotsissa vallankumous on jo alkanut ja toivottavasti se leviää Suomeenkin!

Lähtisitkö Sinä barrikadeille?

Pyörremyrsky

Pihaa siivoilin ja kesäkukat piti jo siirtää unholaan, mutta eihän se niin mennytkään. Marketat ja pelargoniat vielä kukkivat niin kauniisti, että ne saivat lisäaikaa ja siirsin ne etuoven portaikon tuntumaan.

Viikonloppuna meillä kävi pyörremyrsky tyttären sanoin.
Kaikki lapset olivat käymässä yhtäaikaa sekä puolisot ja lastenlapset ja vielä yksi koirulikin. Siitähän jo syntyy aika lailla meteliä, naurua, puheensorinaa, astioiden kilinää, haukahduksia ja kiljahduksia. Ja pyörremyrskyn tavoin yhtäkkiä on taas kovin hiljaista, kun kaikki ovat menneet. Vain Roope-koira jäi ja sekin meni heti pitkäkseen ja otti nokoset.

Vielä ei täälläpäin ainakaan talvea näy, joten nautitaan syksystä ja kesän kukista :)



I believe in angels

Pikkuinen enkelikollaasitaulu syntyi vanhoihin tuunattuihin kehyksiin. Pohjana on vanhaa vanhaa pöytäliinapellavaa, johon ompelin kauniin enkelikortin ja vielä lisäilin muutamia koristeita.

Enkeleitä elämäänne!

Lisää tuunailuja

Kaikenlaiset rasiat ja pikkulaatikostot ovat heikkouteni ja tämän ostin kesällä antiikkikaupasta ja lienee hyvin vanha jo tekotavasta päätellen. Laatikosto oli puunvärinen ja nuppeja oli vain pari jälellä. Samanlaisia luisia nuppeja löysin Billnäsin rakennusapteekista, mutta kymmenen nuppia olisi maksanut jo maltaita, joten värkkäsin ihan omat korupiikeistä ja särmikkäistä lasihelmistä, kyllä kelpaavat minulle ja tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Lisäilin myös muutaman raaputuskuvan, mutta vielä en ole varma pidänkö ne vai poistanko.

Kun näin tämän taulun kirppiksellä, niin tiesin heti, että se lähtee mukaani. Tosin se ei näyttänyt silloin ihan samalta. Kullanväriset kehykset retkottivat melkein irti ja kuvan sisäkehys oli rikki ja ruman harmaa. Mutta tuo itse kuva on niin kaunis!!

Tarvittiin siis maalia, hiomapaperia, vasara ja nauloja, liimaa ja tässä lopputulos. Tykkään kovasti!

Kaksi puista kynttilälampettia saivat uuden värin. Näitähän tarvitaan paljon, kun syksyn pimeys on edessä. Eivätkä lampetit olleet hinnalla pilatut, euron kappale.

Näistä kuvista on vaikea päätellä tavaroiden todellista kokoa, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Laatikosto on pieni, noin 32cm korkea, kun taas taulu on aika suuri, 54x43cm. Lampettiin sopii parhaiten aika lyhyt kynttilä.

Kiitos taas käynnistänne ja mukavaa viikkoa!